Huomattavia onnistumisia ja huolestuttavia epäselvyyksiä – mistä Dubain ilmastokokouksessa oikeastaan päätettiin?

YK:n tämän vuoden ilmastokokouksen (COP28) kaksi suurinta edistysaskelta olivat eittämättä ilmastovahinkojen ja -menetysten korvaamiseen keskittyvän rahaston käynnistäminen sekä kaikkien 196 maan hyväksymä kirjaus, joka tähtää fossiilisista polttoaineista luopumiseen koko maailmassa. Kumpaakin päätöstä voidaan pitää historiallisena: rahasto saatiin käynnistettyä yllättäen jo kokouksen ensimmäisenä päivänä, ja fossiilisten polttoaineiden rooli ilmastokriisin kiihdyttäjänä nostettiin ensi kertaa ilmastokokousten lähes kolmen vuosikymmenen historiassa loppupäätelmiin.

Vaikka nämä sinällään ovat huimia loikkia eteenpäin, ovat päätökset vasta lähtölaukaus konkreettisille toimille. Poliittisille kompromisseille tyypillisesti päätöksiin jäi runsaasti tulkinnanvaraista tekstiä, joka mahdollistaa myös vaikuttavista ilmastotoimista lipsumisen.

”Siirtymä pois fossiilisista polttoaineista”

Ilmastokokousten päätösten voima ja vaikuttavuus ovat usein kiinni sanavalinnoista. WWF vaati kokoukselta yksiselitteistä linjausta siitä, että kaikista fossiilisista polttoaineista tultaisiin luopumaan hallitusti (englanniksi phase out), eikä päätöksissä puhuttaisi vain niiden käytön vähentämisestä (phase down). Aivan näin pitkälle ei lopulta päästy, sillä lopullisessa päätöksessä puhutaan siirtymästä pois fossiilisista polttoaineista energiajärjestelmissä niin, että niin sanottu nettonolla saavutetaan vuoteen 2050 mennessä. Nettonolla tarkoittaa sitä, että päästöt ja niiden poistuma ovat yhtä suuret.

Tähänkään muotoiluun ei päästy helpolla, sillä fossiiliset polttoaineet nähdään monesti edelleen taloudellisen kehityksen moottorina. Siksi tekstiin jäi lopulta useita kirjauksia, joita voidaan tulkita eri tavoin.

Yksi suuri kysymysmerkki on kirjauksessa mainittujen energiajärjestelmien määritelmä. On selvää, että lämmön- ja sähköntuotanto sisältyvät siihen. Sen sijaan liikenteen rooli on tulkinnanvaraisempi, erityisesti ottaen huomioon, että maaliikenteen päästöjen vähentämisestä muotoiltiin oma pykälänsä (§ 28g). Kompromissin osaksi tarvittiin valitettavasti myös erillinen kirjaus, joka vain toistaa edellisen COP-kokouksen pahasti vesitettyä linjausta hiilen käytöstä sähköntuotannosta (§ 28b). Hiilidioksidin talteenotto ja päätösten kumoaminen kummittelee vielä useassa pykälässä, antaen työkaluja myös ilmastokriisiä kiihdyttävän fossiilitalouden puolestapuhujille.

Fossiilisista luopumista koskevaan päätökseen kirjattiin myös se, että siirtymä tulee toteuttaa oikeudenmukaisesti (just), hallitusti (orderly) ja tasa-arvoisesti (equitable). Pääasiassa pitkälle teollistuneet maat ovat syöneet jo neljä viidesosaa jäljellä olevasta hiilibudjetista, joka kuvastaa päästöjen enimmäismäärää 1,5 asteen lämpenemisrajassa pysymiseksi. Näillä mailla, joihin Suomikin kuuluu, onkin huomattava vastuu auttaa kehittyviä maita fossiilienergiasta luopumisessa. Tällä hetkellä hyvin monien kehittyvien maiden kehitysvisio nojaa halpaan fossiilienergiaan.

Mittavat rahoituslupaukset hyvä alku

Rahoituskysymykset ovat monesti muodostuneet YK:n ilmastokokousten kiistakapuloiksi. Dubain kokousta isännöinyt Arabiemiirikunnat onnistui kuitenkin mobilisoimaan noin 85 miljardin dollarin rahoituslupaukset ilmastotoimiin. Näihin lukeutuu myös ilmastovahinkoja ja -menetyksiä etenkin kaikkein köyhimmille maille korvaavaan Loss & Damage Fund -rahastoon luvatut yli 800 miljoonaa dollaria.

Vaikka summat saattavat vaikuttaa suurilta, on tarve kuitenkin edelleen huomattavasti suurempi, ja etenkin ilmastonmuutokseen sopeutumisen rahoitus on pahasti alimitoitettua. Yksi syy siihen saattaa löytyä sopeutumisen mittaamisen vaikeudesta: kun ilmastokriisiä kiihdyttävien päästöjen seuranta onnistuu suhteellisen helposti, ei sopeutumiselle – kuten esimerkiksi puhtaan veden saatavuudelle, ruokaturvalle, köyhyyden poistamiselle ja luonnon monimuotoisuuden suojelulle – ole yhtä helppo määritellä mittareita. Dubain ilmastokokouksessa oli tarkoitus sopia sopeutumisen maailmanlaajuisista tavoitteista, mutta niiden tarkempaan määrittelemiseen otettiin kahden vuoden lisäaika. Positiivista oli kuitenkin se, että nyt muotoillut päätöstekstit tukevat vahvasti luontopohjaisten ratkaisujen tärkeää roolia ilmastonmuutokseen sopeutumisessa.

Niin kauan kun kehittyvät maat kokevat, ettei sopeutumiseen kiinnitetä riittävästi huomiota, myös mitigaatiota eli päästöjen vähentämistä koskevat keskustelut takkuavat. Vaikka päästöjen vähentäminen vähentää myös tarvetta kalliisiin sopeutumistoimiin tulevaisuudessa, pystyvät fossiilitaloudesta riippuvaiset maat estämään ratkaisujen käytännönläheisemmän tarkastelun. Siksi esimerkiksi vähäpäästöiseen teräksentuotantoon tai fossiilittoman liikenteeseen siirtymisestä ei Dubain kokouksessa päästy kirjaamaan edes suosituksia niin sanottuun mitigaation työohjelmaan (Mitigation Work Program).

Monista asioista ei lopulta – kovasta yrityksestä huolimatta – päästy sopuun. Tästä yksi esimerkki on Pariisin sopimuksen kuudennen artiklan mukaiset kansainväliset markkinamekanismit. Näiden mekanismien tarkoitus on mahdollistaa se, että maat voisivat hyödyntää rahoittamiaan, muissa maissa toteutettavia ilmastotoimia omien päästötavoitteidensa saavuttamisessa. Vielä kokoukseen tultaessa tavoitteena oli tarkentaa kaksi vuotta sitten Glasgow’n ilmastokokouksessa sovittuja yleisiä sääntöjä päästömarkkinoiden toiminnasta. Ratkaisematta jäi kuitenkin muun muassa se, miten hiilensidonnan pysyvyyden haasteet ratkaistaan. Jatkossa onkin pyrittävä siihen, että Pariisin sopimuksen hiilimarkkinamekanismit rakennettaisiin niin hyvin, että suurista uskottavuusongelmista kärsivät vapaaehtoiset markkinat voisivat ottaa niistä oppia. Monilla kehittyvillä mailla on suuria odotuksia siitä, että kuudennen artiklan mekanismit toisivat merkittävää lisärahoitusta puhtaan siirtymän investointeihin ja muihin ilmastotoimiin.

Kokouksen aikaansaamista huomattavista edistysaskeleista huolimatta ilmastokriisi etenee yhä päätöksentekijöitä nopeammin. Dubain ilmastokokouksesta saadut positiiviset signaalit onnistuivat luomaan toivoa ilmastotavoitteiden saavuttamiseen – nyt tuo toivo on muutettava todellisuudeksi.