Näkökulma: Perkasimme hallituksen EU:lle toimittamaa ilmastosuunnitelmaa – ja turhauduimme taas kerran

Toukokuun lopussa EU:n edellyttämän kansallisen energia- ja ilmastosuunnitelman luonnos tuli julkisesti kommentoitavaksi. Pettymys oli suuri, sillä työ- ja elinkeinoministeriön valmistelema suunnitelma vilisi puutteita. Annoimme suunnitelmasta oman lausuntomme. Kun suunnitelma sitten annettiin lopullisena versiona EU:lle kesäkuun lopussa, saimme jälleen kerran turhautua hallituksen ilmastopolitiikkaan.

Aloitetaan kuitenkin muutamista hyvistä uutisista: NECP-raportissa Suomi on nostanut tavoitteensa uusiutuvan energian vähimmäisosuuden 62 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Huolestuttavan paljon Suomi kuitenkin nojaa puubiomassan polttoon lämmön ja sähköntuotannossa.

Sitten huonompiin uutisiin: Vaikka asiakirjan nimi on energia- ja ilmastosuunnitelma, itse asiassa kyseessä on enemmänkin raportti, eräänlainen kooste jo tehdyistä päätöksistä ja linjauksista. NECP-dokumentin hyväksymisen yhteydessä Petteri Orpon hallitus ei tehnyt päätöksiä uusista toimenpiteistä. Ei, vaikka raportissa todetaan, että nykytoimilla ilmastolain mukaiseen hiilineutraalisuuteen ei päästä. Ei, vaikka metsänielut ovat hyvin kaukana EU:n maankäyttösektoriasetuksen (LULUCF-asetus) metsien vertailutasoista kerryttäen vuosi vuodelta valtavan nieluvelan.

Vieläkin suurempi ongelma on, että politiikkatoimien esittelystä voi saada täysin virheellisen kuvan Suomen kunnianhimosta. Raportissa esitellään vanhoja poliittisia linjauksia, kuten Sanna Marinin hallituksen aikana luotua fossiilittoman liikenteen tiekarttaa. Raportissa ei mainita, että moni tiekartassa esitetty toimenpide-ehdotus on vielä toteutumatta. Myöskään edellisen hallituksen linjausta siitä, että maatalouden päästöjä on vähennettävä 29 prosenttia, ei ole toimeenpantu sitovin ohjauskeinoin. Lisäksi raportissa esitellään ilmastolain mukaisia suunnitelmia laajasti täsmentämättä, mitkä toimenpiteet on viety lainsäädäntöön ja mitkä ovat jääneet ilmaan leijumaan.

Erityisen ikävältä tuntuu, että NECP-raportissa esitellään peruttuja ilmastotoimia, kuten kosteikkoviljelyn tukia ja sekoitevelvoitteen nostoja. Orpon hallituksen aikeita alentaa polttoaineen ja autojen verotusta ei mainita, vaikka ne hankaloittavat liikenteen päästötavoitteisiin pääsemistä.
WWF:nkin kannattamia uusia toimenpiteitä, kuten maankäytön muutosmaksua, esitellään NECP-raportissa, vaikka hallitus ei ole tehnyt päätöksiä toimeenpanosta.

Raporttia ei selvästikään ole laadittu sillä ajatuksella, että komissio ja muut jäsenmaat pystyisivät helposti ymmärtämään, mitä Suomi tällä hetkellä oikeasti tekee päästöjen vähentämiseksi ja nielujen kasvattamiseksi. Se on valitettavaa, sillä tallaisista yhteenvetoraporteista olisi paljon hyötyä EU:n energia- ja ilmastopolitiikan koordinaatiossa. Näin heikon raportin antaminen EU:lle kertoo hallituksen välinpitämättömyydestä ilmastotavoitteiden saavuttamiseen.

EU-komissio antoi viime vuoden lopussa varsin tarkat ohjeet Suomelle siitä, mitä olisi hyvä sisällyttää NECP-päivitykseen. Eräs komission tärkeä näkökulma oli puhtaan siirtymän investointien määrä ja niiden rahoitus. Myös me olemme vaatineet, että hallitus arvioisi rahoituksen tarpeen kokonaisuudessaan sekä sen, miten investoinnit jakautuisivat yksityisen ja julkisen sektorin välillä. Hallitus tyytyi vain leikkaamaan ja liimaamaan NECP-raporttiin Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n nettisivuilta luvut, jotka perustuvat pelkästään yritysten itse ilmoittamiin tietoihin.

Kollegani muissa Euroopan WWF-toimistoissa ovat seuranneet vastaavien energia- ja ilmastosuunnitelmien päivitystä. Joskus pohdimme yhdessä, kannattaako näin perusteelliseen seuraamiseen käyttää työaikaa. Vaikka joskus turhauttaakin, johtopäätös on, että näitä suunnitelmia pitää kommentoida ja avata suurelle yleisölle. Ilmastokriisi etenee, ja nyt kaikkien poliittisten keinojen tulisi olla maksimaalisesti käytössä. Syksyllä jatkamme seurantaa ja julkaisemme arvion EU:n jäsenmaiden toimittamista suunnitelmista.