WWF:n Kalaoppaan suositukset päivittyivät – opas ohjaa liikennevaloin kestäviin kalavalintoihin

Liikennevalovärit kuvaavat eri kalalajien kalastuksen ekologista kestävyyttä WWF:n Kalaoppaassa. Vihreällä merkitty kala on kaikista paras valinta, keltaisia voi ostaa harkiten ja punaisella merkittyjä kaloja tulisi välttää kokonaan. Kalaoppaan suositukset päivitetään vuosittain perustuen tuoreimpaan tutkimustietoon.  

Tänä vuonna Kalaoppaaseen tuli vain pieniä muutoksia. Esimerkiksi alaskanseitiä, hokikalaa ja koljaa on aiemmin suositeltu oppaassa syömään vain harkiten (keltainen väri), mutta nyt niistä löytyy myös vihreällä merkittyjä vaihtoehtoja. 

”On hyvä, että myös näistä suurista valtamerilajeista on nyt kuluttajalle tarjolla kestäviä vaihtoehtoja. Yhteistä näille vihreän valon saaville vaihtoehdoille on se, ettei kalaa ole pyydystetty pohjatroolaamalla. Merenpohjaa pitkin raahattava trooliverkko kerää suuret määrät sivusaalista ja vahingoittaa merenpohjan ekosysteemejä”, WWF Suomen johtava kalastuksen asiantuntija Matti Ovaska sanoo. 

Silli kuuluu monen joulupöytään, ja päivitetyissä suosituksissa vihreää valoa saa uutena vaihtoehtona muun muassa Islannista pyydetty silli.  

Suomalaisille luonnon kannalta parhaita valintoja ovat Ovaskan mukaan kotimaiset rannikko- ja järvikalat, kuten ahven, kuha, muikku ja erilaiset särkikalat. 

Itämeren kalakantojen tilanne huolestuttaa

Viime vuonna Kalaoppaan suositukset vaihtuivat silakan osalta Itämeren silakkakantojen taantumisen vuoksi. Aiemmin suositeltu Pohjanlahden silakka sai keltaisen merkinnän ja Itämeren pääaltaalta troolattua silakkaa kehotettiin välttämään kokonaan.  

”Silakan tilanteessa on positiivista kehitystä ja kalastusrajoitukset näyttävät tepsineen, mutta kantojen koko on edelleen alle tavoitetason. Niinpä Kalaoppaan silakkasuositukset säilyvät vielä tänä vuonna varovaisina”, Ovaska sanoo.  

Vaikka silakan tilanteesta on tällä hetkellä syytä olla huolissaan, ei sen elintarvikekäyttöä ole pitkällä aikavälillä tarvetta vähentää. Vain pieni osa pyydetystä silakasta päätyy elintarvikekäyttöön, ja kalastusrajoituksia tulisi kohdentaa rehusilakan kalastukseen.  

Viime vuosina useat Itämeren kalakannoista ovat taantuneet kalastuksen rajoittamisesta huolimatta. Syynä näyttäisi olevan Itämeren ekosysteemissä ja ravintoverkoissa tapahtuneet muutokset: esimerkiksi hapettomat alueet Itämeren pohjassa ovat lisääntyneet, jolloin kaloille tärkeän ravinnon määrä on vähentynyt. Silakan lisäksi turskan, kilohailin ja lohen määrät ovat vähentyneet. 

”Koko kalastusjärjestelmää Itämerellä tulisi muuttaa niin, että otettaisiin paremmin huomioon koko ekosysteemi ja siinä tapahtuvat muutokset. Esimerkiksi Itämerta uhkaavat ilmaston lämpeneminen ja rehevöityminen voivat vaikuttaa ravintoketjuihin arvaamattomilla tavoilla. Kalakantojen kokoa tulisi kasvattaa, jotta ne ovat kestävämpiä äkillisille muutoksille” Ovaska sanoo.