WWF:n raportti: Suomeen tuotavien mineraalien louhinta tuhoaa trooppista luontoa

“Kulutuksemme uhkaa luonnon monimuotoisuutta ja ihmisoikeuksia monessa tropiikin maassa, emmekä edes tiedä siitä”, tiivistää WWF:n kansainvälinen metsäasiantuntija Maija Kaukonen WWF:n uuden Kriittisten mineraalien vaiettu jalanjälki tropiikissa -raportin löydöksiä.

Suomeen tuodaan mineraaleja ja metalleja esimerkiksi Indonesiasta, Kongon demokraattisesta tasavallasta, Papua-Uusi-Guineasta ja Amazonin alueelta Brasiliasta, Ecuadorista ja Perusta. Kaivostoiminta aiheuttaa näissä maissa vakavia ympäristötuhoja, kuten laajamittaista metsä– ja luontokatoa. Lukuisat kaivokset uhkaavat jopa luonnon monimuotoisuuden kannalta kaikkein arvokkaimpia alueita, kuten suojelualueita.

Suuret, mineraaleja ja metalleja käyttävät ja kaivosteknologiaa myyvät suomalaisyritykset eivät kuitenkaan juuri jaa tietoja käyttämiensä raaka-aineiden alkuperästä ja arvoketjuista.

“Jos yritykset eivät tiedä, mistä niiden käyttämät raaka-aineet tulevat, niiden on mahdotonta arvioida tuotantoon liittyviä luonto- ja ihmisoikeusriskejä tai toteuttaa toimia negatiivisten ympäristövaikutusten kitkemiseksi”, Kaukonen sanoo.

Suomeen tuodaan vuosittain noin kymmenen miljoonaa tonnia metalleja ja mineraaleja, erityisesti kupari-, sinkki- ja nikkelirikasteita. Suomi jatkojalostaa esimerkiksi toiseksi eniten kobolttia koko maailmassa.

“Monet mineraalit ovat välttämättömiä nyky-yhteiskunnassa ja myös vähäpäästöiseen energiajärjestelmään siirryttäessä. Niiden tuotannon tulee kuitenkin olla kestävää luonnolle ja ihmisille”, Kaukonen sanoo.

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)

Yrityksillä parantamisen varaa, avuksi WWF:n suositukset

WWF:n raportissa tarkastellaan kuuden suuren yrityksen julkisesti ilmoittamia tietoja niiden vastuullisuudesta. Tarkastellut yritykset ovat KONE, Wärtsilä, Outokumpu, Metso, Boliden ja SSAB (Suomi).

Suurin osa näistä yrityksistä ei ilmoita, mistä niiden käyttämät raaka-aineet ovat peräisin. Yritykset myös nostavat hyvin vähän esiin mineraalien ja metallien alkutuotantoon liittyviä ympäristöriskejä.

“EU:n uusi kestävyysraportointidirektiivi kehottaa raportoimaan toiminnan vaikutuksista koko arvoketjun osalta, mutta toistaiseksi suurin osa yrityksistä jättää tämän tekemättä. Riskinä on, että merkittävät ympäristövaikutukset tropiikin alkutuotantomaissa jäävät pimentoon”, Kaukonen sanoo.

Raportissa tarkastelluista yrityksistä osalla on tavoitteita luonnon monimuotoisuuden huomioimiseksi, mutta valtaosa työstä on vasta alkuvaiheessa ja rajautuu pääosin omaan toimintaan, ei koko arvoketjuun tai alkutuotantoon. Erityisesti ilmastonmuutokseen liittyviin toimiin verrattuna yritysten luontokatoon liittyvä työ on vasta alkutekijöissään.

WWF:n raportti esittelee suosituksia, joilla yritykset voivat parantaa vastuullisuuttaan. Keskeisintä on, että kaikki toimijat yrityksistä päättäjiin ja rahoittajiin sovittavat toimintansa maapallon kantokyvyn rajoihin. Tähän oivallinen työkalu on siirtymäsuunnitelma, joka huomioi kattavasti luonto- ja ilmastovaikutukset sekä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden.

“Ylipäätään yritysten tulisi lisätä arvoketjujensa läpinäkyvyyttä, jotta mahdolliset luonto- ja ihmisoikeusriskit tulisivat esille ja niihin voidaan puuttua. Yritysten täytyy tuntea raaka-aineidensa alkuperä, edistää kiertotaloutta ja vaatia ympäristö- ja ihmisoikeusvastuullisuutta koko toimitusketjussa.”

Erittäin ajankohtainen ja tärkeä vaikuttamisen paikka on valmisteilla oleva EU:n yritysvastuudirektiivi, jonka luonnokseen kohdistuu heikentämisyrityksiä.

“Direktiiviä ei saa vesittää, vaan sen pitäisi tulla voimaan kattaen koko arvoketjun vastuullisuuden. Näin alkutuotannon epäkohtiin voidaan puuttua”, Kaukonen toteaa.

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)

Metsäkatoa ja lapsityövoimaa

WWF:n raportti kokoaa yhteen kaivostoiminnan moninaisia vaikutuksia ympäristöön. Metsäkato on niistä merkittävimpiä, sillä kaivostoiminta on neljänneksi suurin metsäkadon aiheuttaja globaalisti.

“Esimerkiksi älypuhelimissa ja sähköautoissa tarvittavaa kobolttia louhitaan varsinkin Kongon demokraattisessa tasavallassa Keski-Afrikassa. Maassa sijaitsee Amazonin jälkeen maailman toiseksi suurin sademetsäalue, jossa kasvaa yli 10 000 trooppista kasvia ja elää esimerkiksi norsuja, gorilloja, simpansseja ja antilooppeja. Kongon altaan monimuotoisuudeltaan arvokkaista alueista jopa 16 prosenttia on kaivoslupien alla”, Kaukonen sanoo.

Amazonin sademetsissä taas laiton kullankaivuu saastuttaa vesistöjä ja vaarantaa näin lukuisat lajit ja miljoonien ihmisten toimeentulon ja terveyden. Kaivokset saastuttavat myös maaperää ja ilmaa sekä kuluttavat runsaasti energiaa ja tuottavat paljon kasvihuonekaasupäästöjä.

“Varsinkin metsistä ja joista riippuvien yhteisöjen elinkeinot ovat monilla alueilla vaarassa kaivostoiminnan vuoksi. Kaivokset sijaitsevat usein alkuperäiskansojen mailla, ja paikallisyhteisöjen ja alkuperäiskansojen oikeudet sivuutetaan helposti kaivospäätöksissä.”

Kaivostoimintaan liittyy myös vaarallisia työoloja ja lapsi- ja pakkotyötä. Epäkohtien esiintuominen on vaarallista: kaivostoimintaa arvostelevat ympäristö- ja ihmisoikeuspuolustajat joutuvat usein vainon ja väkivallan uhan alle.

WWF:n raportti sisältää suosituksia myös poliittisille päättäjille ja viranomaisille, rahoittajille, yritysten vastuullisuustyötä tukeville toimijoille, kuten konsulteille, sekä kuluttajille. Raportti on toteutettu Suomen ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroin.