Vesisitoumus

Yritykset ja yritysten arvoketjut ovat maailman suurimpia veden käyttäjiä. Veden niukkuuden ja saastumisen kaltaiset globaalit vesikriisit aiheuttavat merkittäviä riskejä yritysten toiminnalle. Vesiriskit voivat liittyä veden saatavuuteen ja laatuun, yrityksen maineeseen tai tehottomaan ja epäoikeudenmukaiseen sääntelyyn, jotka kaikki lopulta vaikuttavat yritystoiminnan kannattavuuteen.

Suomessa vesivarojen ja niiden hallinnan tila on pääsääntöisesti hyvä, mutta suomalaisyritykset toimivat ja niillä on alihankkijoita myös alueilla, joissa kärsitään erilaisista veteen liittyvistä ongelmista. Yrityksillä on keskeinen rooli ja vastuu haasteiden ratkaisussa.

Suomalainen vesivastuusitoumus haastaa suomalaisyritykset tunnistamaan vesiriskit niiden arvoketjuissa, huolehtimaan toimipaikkojen ja alihankkijoiden veden käytön kestävyydestä sekä kehittämään kestävää veden käyttöä ja hallintaa yhteistyössä sidosryhmien kanssa. Sitoumuksen ovat perustaneet Aalto-yliopisto, Luonnonvarakeskus Luke, maa- ja metsätalousministeriö, ympäristöministeriö, Teknologian tutkimuskeskus VTT ja WWF Suomi. Sitoumus on avoin kaikille.

Vain alle sadasosa maapallon vedestä on suoraan ihmisten käytettävissä. Vettä on kuitenkin tarpeeksi sekä ihmisten että luonnon tarpeisiin. Haasteena on varmistaa riittävä veden määrä ja laatu tavalla, joka ei tuhoa jokia, järviä ja pohjavesiesiintymiä. Olemme riippuvaisia näistä ekosysteemeistä, jotka tarjoavat meille makean veden, ruokaa, kulkureitin, virkistäytymistä ja monia muita hyödykkeitä ja palveluita. Makean veden ekosysteemien monimuotoisuus erityisesti tropiikissa on jyrkässä laskussa. Satojen miljoonien köyhien ihmisten ruokaturva ja elinkeinot ovat suoraan riippuvaisia vesiekosysteemien tuottamista hyödyistä, kuten kaloista ja kasteluvedestä.

Globaalin vedentarpeen odotetaan kasvavan edelleen sekä väestönkasvun että kulutuksen kasvun myötä. Vuoteen 2030 mennessä vedentarve voi arvioiden mukaan kasvaa globaalisti nykyisestä 4 500 miljardista kuutiometristä 6 900 miljardiin kuutiometriin. Vettä tarvitaan 40 prosenttia enemmän kuin mitä luotettavista ja käytettävissä olevista vesivaroista on saatavilla.

Vedenkulutus ja vesivarojen hallinta ovat monilla alueilla jo nykyisellään kestämättömällä pohjalla. Maatalous on ylivoimaisesti suurin vedenkäyttäjä. Myöskään vesihuollon kehittäminen ei pysy kehittyvien maiden kaupungistumisen ja teollistumisen kiihtyvän tahdin perässä, jolloin veden laadun heikkeneminen ja saastuminen vähentävät edelleen käytettävissä olevien vesivarojen määrää. Merkittävää määrää pohjavesiesiintymiä hyödynnetään nopeammin kuin ne ehtivät uusiutua. Dramaattisia esimerkkejä ovat Pakistanin ja Intian Punjab sekä Daccan tasanko Etelä-Intiassa, Niilin suisto Egyptissä ja Pohjois-Kiinan tasanko.

Edistykselliset yritykset investoivat jo vesiriskiensä arviointiin ja hallintaan. Ne ovat havainneet, että lähes kaikkien tuotteiden tuotantoketjut ovat alttiita vesiriskeille. Nämä yritykset ovat tietoisia riippuvuudestaan vesivaroista ja kertovat siitä avoimesti. Ne arvioivat toiminta-alueellaan ja tuotantoketjujensa piirissä olevien valuma-alueiden tilan ja toimintansa vaikutukset vesivaroihin. Määrittelemällä vesiriskinsä ja toimimalla niiden pienentämiseksi yritykset täyttävät vastuullisuuslupauksensa vesivarojen käytön osalta.

Tällä hetkellä vain muutamat suomalaiset yritykset ovat arvioineet altistumisensa veteen liittyville liiketoimintariskeille. Vesi on resurssi, jota olemme voineet pitää itsestäänselvyytenä. Näin ei ole enää. Pienikin shokki järjestelmässä voi aiheuttaa vakavia vaikutuksia sekä yrityksen suoralle toiminnalle että toimitusketjulle, brändille ja sitä kautta liiketoiminnan menestykselle.

Ennakoivien ratkaisujen tulee sisältää paljon muutakin kuin vedenkäytön tehostamista. Yritysten, jotka pyrkivät olemaan hyvän vedenkäytön edelläkävijöitä, tulee varmistaa vedenkäytön kestävyys ja oikeudenmukaisuus tuotantoketjuissa edistämällä hyvää vesivarojen hallintaa hankinta-alueilla. Pohjimmiltaan veteen liittyvät liiketoimintariskit eivät useinkaan liity veden saatavuuteen tai käyttöön vaan hallintaan. Ellei koko valuma-alueen vesivarojen hallinta ole kestävää, yhden yrityksen parantuneesta tehokkuudesta saatu hyöty todennäköisesti jää kilpailijan tai naapuriyhteisön lisääntyneen vedenkulutuksen varjoon. Tästä syystä vesi on kirjaimellisesti jaettu resurssi ja jokaisen vastuulla. Yritykset voivat olla ratkaisevia tekijöitä edistäessään vesivarojen hyvää hallintaa.

Suomalaiset yritykset voivat hallita vesiriskejä ja olla hyvän vedenkäytön edelläkävijöitä liittymällä vesivastuusitoumukseen ja toteuttamalla sen viisi askelta:

1. vesiriskien kartoitus
2. vesivastuustrategian laadinta
3. toimipaikkojen ja alihankkijoiden vesivastuullisuuden arviointi
4. kestävän veden käytön ja hallinnan kehittäminen yhteistyössä sidosryhmien kanssa
5. raportointi ja sertifiointi