Katsing! – ekologisuus tuo euroja tilille
Julia Thurén on toimittaja ja bloggaaja, jonka mielestä sijoittaminen kuuluu kaikille ja vanukkaiden syöminen aikuisille.
Tykkään rahasta. Minusta on ihana saada säästöön kymppejä, satasia, tuhansia euroja. Ostan euroillani turvallisuutta, vapautta ja sitä, että voin tehdä mitä haluan. Toivon, että minulla on tarpeeksi rahaa käytössä lopun elämäni.
Tykkään myös maapallostamme. On ihana käpytellä merenrannalla, metsässä tai ihan vaikka kaupungilla aurinkoisena päivänä. Toivon, että minulla ja lapsellani on tarpeeksi hyvä maapallo lopun elämäämme.
Olen kuullut erään omituisen harhaluulon niin monta kertaa, että olen melkein itsekin alkanut uskoa siihen. Jotkut tietämättömät sanovat, että ekologisuus on kallista. Että rahan ansaitseminen ja säästäminen sekä maapallon pelastaminen olisivat jotenkin ristiriidassa keskenään.
Yksilötasolla väite ekologisuuden kalleudesta kuuluu näin: ”Kauramaito on kalliimpaa kuin tavallinen, lentokoneella on halvempaa lentää Kuopioon kuin mennä junalla ja ekologisesti tuotettu t-paita maksaa enemmän kuin halpaketjun riistopaita.” On totta, että joidenkin vaihtoehtojen ostamiseen menee enemmän rahaa kuin toisten. Mutta sitten on vielä kolmas vaihtoehto. Voi jättää kokonaan ostamatta.
On mukavaa säästää rahaa ja pelastaa planeettaa samalla kertaa.
Okei, kaikkien on syötävä, pukeuduttava ja liikuttava. Kaikkea ostamista ei tietenkään voi lopettaa, en minäkään mikään askeetti ole. Mutta mitä enemmän ostan lihaa, lentoja Thaimaahan tai uusia farkkuja vanhojen ollessa vielä ehjät, sitä enemmän rahaa tililtäni lähtee. Ja sitä enemmän lihaa, lentoja ja farkkuja minulle tuotetaan. Ja kuten me kaikki tiedämme, planeettamme ei tätä kestä. En edelleenkään tarkoita, että kaikkea kuluttamista täytyy lopettaa, mutta jos vähentäisi. Käyttäisi aina farkut loppuun ja ostaisi lihaa vain sunnuntaisin. Itse olen sijoittanut tällä keinolla säästämäni rahat tuottaviin kohteisiin, esimerkiksi aurinkoenergiaan.
Kansakunnan tasolla väite ekologisuuden kalleudesta taas kuuluu näin: ”Jos yritykset eivät saa myytyä tuotteitaan, ne menevät konkurssiin, ihmiset menettävät työpaikkansa, veroja ei enää makseta ja ajaudumme turmion tielle.” On totta, että yrityksiä ja veroja tarvitaan. Mutta tarvitseeko markkinalogiikan perustua ehdottomasti siihen, että tuotetaan uusia tavaroita, jotka sitten vaihtavat omistajaansa? Mitä jos yritykset tuottaisivatkin palveluja? Esimerkiksi Sitra on puhunut jo pitkään kiertotalouden puolesta. Siinä kulutus perustuu omistamisen sijasta palveluiden käyttämiseen: jakamiseen, vuokraamiseen ja kierrättämiseen.
Esimerkiksi kajaanilainen Valtavalo myy valaistusta, ei lamppuja. Pienellä kuukausimaksulla asiakkaan ei tarvitse koskaan huolehtia lampuistaan, koska yritys pitää ne kunnossa. Palvelun kuukausimaksu on pienempi kuin tavallisesta lampusta tuleva sähkölasku, mikä tekee palvelusta asiakkaalle kannattavaa myös taloudellisesti. Yrityksen taas kannattaa kehittää mahdollisimman kestäviä ja energiapihejä lamppuja: niin se saa enemmän tuottoa. Samaa logiikkaa voi soveltaa mihin vain: sohva palveluna (saisi kerrankin sellaisen, joka ei lässähdä), vaatteet palveluna (saisi kestävän ja ajattoman vaatekaapin) tai siivous palveluna (ehkei tarvitsisi ostaa imuria ollenkaan!).
Ai että. On perin mukavaa säästää rahaa ja pelastaa planeettaa samalla kertaa.