Puolustuskyvytön koala on selvinnyt paljosta, mutta tulevaisuus on koetuksella
Koala on vähäkalorisia myrkkylehtiä syövä puolustuskyvytön ja hidas liikkuja, jonka elinalueet pienenevät hälyttävästi. Laji selvisi silmittömästä metsästyksestä, mutta tarvitsee nyt ihmisen apua enemmän kuin koskaan.
Tiesitkö, että...
Sitkeä koala on hämmästyttänyt tutkijoita, sillä eukalyptuspuunlehdet ovat myrkyllisiä, mutta koaloiden ruoansulatus pystyy neutraloimaan myrkyn tehokkaasti.
Tätä kirjoitettaessa Australian metsissä savuaa edelleen. Pahimmat palot ovat jo takanapäin, mutta tuho on käsittämätön: metsää ja maastoa on palanut yli 10 miljoonaa hehtaaria, mikä vastaa kolmasosaa Suomen pinta-alasta.
Palot ovat tuhonneet monia uhanalaisten lajien elinympäristöjä, ja yksi pahasti kärsineistä lajeista on koala. Tulipalot ovat raivonneet niiden tärkeimmillä elinalueilla, kuten Kangaroo Islandilla. Eteläaustralialainen saari on koaloiden ja muiden uhanalaisten lajien, kuten kiiltokakadujen, keidas. Se on ainoa paikka, jossa koalat eivät kärsi bakteeritulehduksesta, joka riivaa populaatioita Manner-Australiassa.
”Pelkäämme, että yli puolet saaren koaloista on kuollut paloissa”, kertoo WWF:n koala-asiantuntija Stuart Blanch sähköpostitse Australiasta.
Liekkien lisäksi koaloita uhkaa kuivuus. Lajin nimi juontuu aboriginaalien Dharug-kielen sanasta gula, joka tarkoittaa vedetöntä. Koaloiden on aiemmin virheellisesti luultu selviävän kokonaan ilman vettä. Ne saavat kuitenkin suurimman osan vedestään kosteista eukalyptuspuun lehdistä. Pitkään jatkuvat erittäin lämpimät kaudet ja metsäpalot aiheuttavat vakavaa kuivuutta myös eukalyptuspuissa, ja tämä aiheuttaa koaloille nestehukkaa.
”Metsäpalojen aikaan olemme jättäneet koaloille ja muille eläimille juomavesipisteitä, jotta ne selviytyisivät paloista ja kuivuudesta hengissä”, Blanch kertoo.
Kotipuiden tuho
Australian metsä- ja maastopalot ovat olleet historian tuhoisimpia, mutta ne eivät ole ainoa syy koaloiden ahdinkoon.
Palot tuhosivat noin puolet ainutlaatuisesta Kangaroo Island -saaresta Etelä-Australiassa.
Tiesitkö, että...
Vaikka suomeksikin kuulee usein puhuttavan koalakarhusta, koalat ovat itse asiassa pussieläimiä. Ne ovat siis lähempänä kenguruita kuin karhuja.
”Metsien ja koaloille välttämättömien eukalyptuspuiden tuhoaminen on ollut erittäin massiivista. 2000-luvun alusta lähtien koaloiden elinalueilla on tuhottu kymmenen miljoonaa hehtaaria metsää”, Blanch kertoo.
”Tällä menolla Uuden Etelä-Walesin koaloiden pelätään kuolevan sukupuuttoon jo vuonna 2050.”
Uuden Etelä-Walesin koalapopulaatiot ovat hyvin tärkeitä, sillä ne ovat Queenslandin populaatioiden lisäksi ainoita, jotka elävät yhä alkuperäisillä elinalueillaan. Muille alueille koalat on palautettu. Koaloita on myös viety kokonaan uusille alueille.
Lajin ahdinkoon on myös historiallisia syitä. Eurooppalaiset uudisasukkaat tappoivat 1800–1900-luvuilla ainakin kahdeksan miljoonaa koalaa niiden turkkien takia. Turkit olivat haluttuja etenkin niiden vedenpitävyyden takia.
Valtava ennallistamisurakka edessä
Koaloiden määrä on vähentynyt arviolta 95 prosenttia siitä, mitä se oli ennen laajamittaisen metsästyksen ja elinympäristöjen tuhoamisen aloittamista.
Lohduttomalta vaikuttavassa tilanteessa on kuitenkin yhä paljon pelastettavaa. Tällä hetkellä WWF tukee paikallisjärjestöjä kenttätyössä ja vaikuttaa Australian hallintoon ympäristö- ja ilmastopolitiikan vahvistamiseksi.
”Seuraavaksi työlistallamme on massiivinen elinalueiden ennallistamisurakka. Tavoitteemme on suojella ja kasvattaa kaksi miljardia puuta kymmenessä vuodessa, jotta koaloilla ja muilla lajeilla on koti myös tulevaisuudessa”, Blanch sanoo.