Luonnon monimuotoisuutta voi lisätä helposti omalla pihalla tai parvekkeella
Liiallinen siisteys ja millintarkka trimmaaminen eivät ole hyveitä kotipuutarhan hoidossa. Luonnon monimuotoisuus tulee aivan liki, kun kasvillisuus on monipuolista ja runsasta. Monimuotoisuuden lisääminen ei aina vaadi omaa pihaa: sitä voi edistää pienelläkin parvekkeella tai taloyhtiön yhteisellä pihalla. Nappaa vinkit, joiden avulla voit lisätä luonnon läsnäoloa omassa pihapiirissäsi jo tänä keväänä.
Ruokaa ja suojaa puista
Isot puut tuovat mukavasti varjoa kuumina ja aurinkoisina päivinä. Luonnon monimuotoisuuden kannalta pihapiirin puut ja pensaat tarjoavat ravintoa linnuille, oraville ja hyönteisille.
”Jalot lehtipuut, kuten tammet ja vaahterat, sekä kaikki kukkivat puut ja pensaat, kuten pajut, koriste- ja hedelmäpuut sekä herukkapensaat, ovat hyviä valintoja omalle pihalle. Pölyttäjähyönteiset saavat kukista mettä ja siitepölyä ja esimerkiksi närhet ja oravat pitävät tammenterhoista. Pajut ovat erityisen tärkeä ravinnonlähde keväällä monille hyönteisille”, listaa WWF:n suojeluasiantuntija Eeva-Liisa Korpela.
Puut ja pensaat tarjoavat myös pesä- ja lymypaikkoja, ja hyvä olisi, jos niitä ei tästä syystä trimmaisi liikaa. Edes pystyyn kuivunutta keloa ei ole luonnon monimuotoisuuden kannalta tarpeen hävittää, sillä se on oiva paikka esimerkiksi pölyttäjien pesille.
”Jos mahdollista, vanhat ja suuret puut kannattaa säilyttää, sillä ne pitävät sisällään valtavan määrän elämää. Toki joskus on puntaroitava hyödyt ja haitat, pitäisikö lahovikainen puu kaataa turvallisuussyistä.”
Puihin voi myös rakentaa linnunpönttöjä. Ne ovat tarpeen, sillä lintujen luontaiset kolopuut ovat vähentyneet lahopuun määrän vähennyttyä talousmetsissä.
”Tyypillisimpiä pihojen pönttöasukkeja ovat tiaiset, kuten tali- ja sinitiainen sekä kirjosieppo. Metsäisemmillä alueilla pönttöön voi löytää leppälintu ja jopa hömötiainen – mutta se on harvinaisempaa, sillä tämä nykyisin erittäin uhanalainen laji kovertaa yleensä itse pesäkolonsa lahopuuhun”, Korpela sanoo.
Ohjeita erilaisten lintulajien pöntöille löytyy esimerkiksi lintujärjestö BirdLifen kotisivuilta.
Kimalainen niittykukassa.
Nurmikäytäviä ja niittykukkia
Tympiikö ruohonleikkuu? Ei hätää, sillä luonnon monimuotoisuuden kannalta nurmi saakin rehottaa. Kimalaisille ja muille hyönteisille on pelkästään hyvä, jos esimerkiksi keväinen voikukka ja lähes läpi kesän kukkiva valkoapila koristaisivat nurmialaa niin, että niistä ehtisi imeä ravintoa.
Korpela ehdottaa nurmikonleikkuuseen ”käytävämallia”: jospa nurmikkoa ei leikkaisikaan koko pinta-alalta, vaan sinne ajaisikin käytäviä paikkoihin, joissa liikutaan enemmän.
”On selvää, että lyhyeksi ajettu nurmikko on ihan autiomaa luonnolle. Nurmikäytävät olisivat hyvin pienellä vaivalla toteutettava keino pihan monimuotoisuuden lisäämiseen.”
Pihamaan vähemmälle käytölle jääviin kolkkiin Korpela ehdottaa niityn perustamista. Niitty jo itsessään lisää luonnon monimuotoisuutta huomattavasti, vaikka siellä ei heti näkyisikään näyttäviä hyönteisiä.
Niittyä varten on olemassa valmiita, kotimaisia siemensekoituksia, joita Korpela kehottaa suosimaan.
”Ennen siementen ostamista pitäisi vähän katsoa maaperää ja sitä, millaiset kasvit siinä voisi menestyä: jos niitty sijoittuu hyvin aurinkoiselle ja paahteiselle hiekkamaalle, siihen sopivat ketokasvit, ja jos maaperä on rehevämpi, siihen sopivat tuoreen tai kostean niityn siemenet”, hän neuvoo.
Niityn pinta-ala voi pienimmillään olla ihan pihan pienikin nurkka.
”Ainahan isompi on parempi, mutta esimerkiksi kaupungin puistoalueen lähellä pienelläkin kukkaniityllä voi jo täydentää hyönteisten elinympäristötarjontaa. Jos vielä naapureillakin on omat niittyalueensa, niin pölyttäjät pääsevät hyvin liikkumaan ja lisääntymään.”
Pihan nurkalla tai marjapensaiden juurilla saattaa kasvaa niittykasvillisuutta jo valmiiksikin. Silloin neuvo on, että anna kasvaa vain äläkä turhaan niitä sitä matalaksi.
Niittyjen kukat kukkivat usein eri aikaan kesästä. Ylipäätään onkin hyvä, että pölyttäjähyönteisillä olisi ravintoa monipuolisesti ja koko kasvukauden ajan. Esimerkiksi kimalaiset ja tarhamehiläiset ovat aktiivisia koko kesän, kun taas erakkomehiläiset ja eri perhoslajit vain osan kesästä.
Kesän alkupuolella kukassa ovat muun muassa metsäkurjenpolvi sekä erilaiset virnat ja nätkelmät. Keskikesällä vuorossa ovat kissankellot, päivänkakkarat ja kaunokit, kun taas loppukesästä muun muassa ruusuruoho, rantakukka ja kultapiisku ovat hyviä pölyttäjäkasveja.
Lanttuperhonen levähtää kukkivan oreganon päällä.
Kukkivia yrttejä ja amppelikukkia
Sekä pihalla että parvekkeella voi kasvattaa monia yrttejä, jotka kukkiessaan ovat pölyttäjien mieleen. Laita ruukkuun timjamia, laventelia, oreganoa, minttuja ja rajaa, minkä verran käyttäisit itse ja minkä verran voisit päästää kukkimaan pölyttäjille.
Amppelikukkien ostossa kannattaa olla tarkkana. Useat pitkälle jalostetut, kerrotut kukat eivät tarjoa pörriäisille mitään. Kerrotut kukat ovat näyttävän näköisiä, mutta niissä heteet on jalostettu lisäterälehdiksi niin, etteivät ne tuota edes siitepölyä.
”Esimerkiksi daalioissa ja tulilatvoissa on tällaisia lajikkeita. Parvekelaatikoihin voi mieluummin laittaa vaikka kehäkukkia ja malvoja”, Korpela opastaa.
Pölyttäjähotelli ja allasosasto
Kun oman pihan tai parvekkeen kasvillisuus alkaa olla monimuotoinen ja meden ja siitepölyn saanti on oikeanlaisella kasvillisuudella varmistettu koko kevään ja kesän yli, vielä voisi ajatella pesäpaikkoja ja vesielementtejä.
Pölyttäjät tykkäävät pesiä avoimissa ja aurinkoisissa hiekkapenkoissa, eli jos pihalta sellainen löytyy, sen voi jättää sinne. Myös keinohiekkakasoja ja maaperän paljastamista sopivista kohdista voi kokeilla.
Lisäksi voi kokeilla pölyttäjähotelleja, mutta niiden rakentamisessa kannattaa kiinnittää huomiota materiaalivalintoihin. Suomalaisille pölyttäjille hyviksi rakennusaineiksi on todettu olevan ainakin järviruoko ja koiranputki. Hotelliksi kelpaa myös koivupölli, johon on porattu erikokoisia reikiä.
”Kaupoissa ja puutarhaliikkeissä on valmiitakin hyönteishotelleja, mutta niissä on usein materiaalina esimerkiksi käpyjä, joista ei valitettavasti ole pölyttäjille hyötyä. Jos hotellin haluaa rakentaa itse, hyviä ohjeita löytyy osoitteesta hyönteishotellit.fi”, Korpela vinkkaa.
Entä voisiko pölyttäjähotellin sijoittaa parvekkeelle? Korpela ei näe tätä mahdottomana, jos ei pelkää pölyttäjien surinaa ihan likellä. Toki esimerkiksi vaikkapa erakkomehiläisten paikallaoloa tuskin edes huomaisi, sillä ne ovat hyvin rauhallisia ja kustakin pesäkolosta kuoriutuu vain muutama jälkeläinen.
”Mutta parvekkeen tulee toki olla avonainen. Lasitetulla parvekkeella pölyttäjät eivät pääsisi liikkumaan.”
Etenkin helteissä juoma- ja kylpypiste on eläimille tärkeä lisä. Pienimmillään auttaa, jos sijoittaa sopivaan kohtaan vedellä täytetyn lautasen, mutta voi pihaan rakentaa myös pienen lammikon. Suojaisessa paikassa, kuten puun tai pensaan juurella, vedellä täytetty lautanen tai lammikko tarjoaa linnuille mukavan pikku allasosaston. Ja samalla kertaa pikkueläimet, kuten oravat ja siilit, saavat itselleen juomapaikan.
Hämähäkinseitti kietoutuneena koivunlehtiin.
Myrkkysuihkeet pannaan
Jotkin pihan hoitotoimet ovat omiaan heikentämään luonnon monimuotoisuutta. Esimerkiksi liiallinen puunaus, siisteys ja yksipuolisuus tekevät hallaa, eli tietty laiskuus kitkemis- ja siistimissavotassa on vain hyväksi. Korpelan mukaan suuri uhka kotipuutarhojen monimuotoisuudelle ovat kasvinsuojeluaineet.
”Niitä kotipuutarhurin kyllä kannattaa välttää. Ei ole järkeä, jos toisella nurkalla istuttaa niittykukkia ja toisessa nurkassa ruiskuttaa myrkkyjä. Ja haittaako se lopulta, jos jokin ötökkä nikertää jotain lehdennurkkaa? Sitähän voisi opetella enemmän asennetta, että on kivakin tarkkailla, mitä eloa puutarhassa on”, hän ehdottaa.
Luonnon monimuotoisuuden lisäämisessä pienilläkin teoilla on merkitystä. Jos kaikki tekisivät pienenkin teon pölyttäjien, hyönteisten ja muun luonnon monimuotoisuuden eteen, vaikutukset kertaantuisivat.
”Hyönteisten elinpiiri on lopulta aika pieni, joten jos monimuotoisia alueita saa pieniäkin palasia lisää eri puolille kaupunkialueita, vaikutus on suuri.”
-
Pelastetaan pölyttäjät
Pölyttäjät ovat ihmisille elintärkeitä. Suuri osa viljely- ja puutarhakasveista tarvitsee pölyttäjiä, ja ne ovat ratkaisevan tärkeitä ruokaturvan kannalta. Lisäksi hyvin monet luonnonkasvit tarvitsevat pölyttäjiä. Voi sanoa, että pölyttäjät pitävät koko ekosysteemin käynnissä.
Pölyttäjien ahdinko on ollut jo pitkään tiedossa. Kansainvälinen luontopaneeli IPBES kertoi jo vuonna 2016 yhä useamman pölyttävän lajin olevan vaarassa kuolla sukupuuttoon. Pölyttäjien ja muidenkin hyönteisten ahdingon syynä on elinympäristöjen muutos. Maatalouden ja ylipäätään maankäytön tehostumisella on ollut suurin vaikutus hyönteisten ahdinkoon. Entiset kukkaniityt ja karjan luonnonlaitumet kasvavat umpeen tai väistyvät tehomaatalouden tieltä.
Tämä näkyy niin Suomessa kuin Euroopassakin. Perinneympäristöjen pinta-ala on Suomessa romahtanut runsaassa sadassa vuodessa alle prosenttiin aiemmasta. Perinneympäristöissä, kuten kedoilla ja niityillä, elää erityisen monipuolinen lajisto kovakuoriaisia, perhosia, pistiäisiä ja muita hyönteisiä, ja monet kohteet ovat kasvilajistoltaan erittäin arvokkaita.
”Perinneympäristöjen katoamisen ja esimerkiksi apilanviljelyn vähenemisen ajatellaan olevan syinä kimalaisten määrän vähenemiseen. Voimme kuitenkin osittain korvata kadonneita niittyjä ja yrittää auttaa sekä hyönteisiä että kasveja ihan omassa pihapiirissä. Ja se jos mikä on palkitsevaa”, sanoo WWF:n suojeluasiantuntija Eeva-Liisa Korpela.
Niin sinisiivet, hopeatäpläperhoset ja iso- ja pikkuapollo kuin lukuisat muutkin hyönteislajit ovat riippuvaisia perinneympäristöjen kasvillisuudesta ja näiden ympäristöjen jatkuvasta hoidosta laidunnuksen avulla. WWF Suomi on vahvistamassa perinneympäristöjen vaalimiseen ja sitä kautta pölyttäjiin liittyvää työtä.
-
Kitke kurtturuusut kesään mennessä
Rannoilta, teiden penkoilta ja mökkipihoista tuttua kurtturuusua ei tämän kevään jälkeen saisi enää kasvaa missään Suomessa. Kurtturuusu on määrätty hävitettäväksi 1.6.2022 mennessä, eikä sitä sen jälkeen saa kasvaa edes yksityisillä pihoilla tai mökeillä.
Kurtturuusun lisäksi haitallisia vieraslajeja ovat esimerkiksi jättipalsami ja lupiini. Mitään vieraslajia ei saa pitää omalla pihallaan, vaikka sitä hoitaisi, kitkisi, karsisi ja trimmaisi. Vieraslajia ei voi hallita, vaan se alkaa levitä ympäristöön.
Haitalliset vieraslajit ovat merkittävä uhka luonnon monimuotoisuudelle. Vieraslajit leviävät nopeasti ja voimakkaasti ympäristöön tukahduttaen elintilaa alkuperäiseltä lajistolta. Kurtturuusu on levinnyt nopeasti esimerkiksi hiekkarannoilla, joilta se on hävittänyt alkuperäistä kasvillisuuta. Kun alueen luontaiset kasvit häviävät, katoavat myös niistä riippuvaiset perhoset, kovakuoriaiset ja pistiäiset.
Pysy kartalla luonnonsuojelun kuulumisista - tilaa WWF Suomen uutiskirje
WWF:n uutiskirjeen avulla pysyt kartalla luonnonsuojelun tuoreimmista kuulumisista. Uutiskirje kolahtaa sähköpostiluukkuusi kerran kuukaudessa.