Näin uhanalaiset kalat poistettiin Suomen kalatiskeiltä
Äärimmäisen uhanalaisia kalalajeja kaupan kalatiskillä. Käsittämätöntä, vai mitä? Vielä kymmenen vuotta sitten tämä oli Suomessa mahdollista. Vuonna 2012 WWF:n Kalakampanja otti tehtäväkseen korjata tilanteen.
2010-luvun alussa WWF:n suojeluasiantuntija Matti Ovaska katseli lounasravintoloiden ruokalistoja kauhuissaan. Kalaruuissa tarjottiin ulkomailta tuotuja kaloja, kuten puna-ahventa, haimonnia ja tilapiaa, joiden vastuullisuus ei kestänyt päivänvaloa. Eikä tilanne ollut paljon parempi kauppahallissakaan: jopa äärimmäisen uhanalaisiksi luokiteltuja ankeriasta ja meritaimenta myytiin suomalaisille syötäviksi ihan muina miehinä.
”Pari vuotta aikaisemmin oli julkaistu uusin Suomen lajien uhanalaisuusarvio eli niin kutsuttu Punainen kirja. Sen mukaan Suomen uhanalaisten kalalajien tilanne oli heikentynyt, ja kotimaisista lajeista meritaimenen, meriharjuksen, järvilohen ja saimaannieriän katsottiin olevan äärimmäisen uhanalaisia. Samaan aikaan näitä kaloja sai pyydystää ja myydä”, Ovaska muistelee.
WWF oli vuosituhannen vaihteesta lähtien julkaissut Kalaopasta, joka kertoi kotimaisten lajien ahdingon lisäksi karua tarinaa myös ulkomaisten kalalajien tilasta. Tullin tilastojen mukaan esimerkiksi äärimmäisen uhanalaista ankeriasta tuotiin vuosina 2004–2011 Suomeen noin 30 000 kiloa vuodessa, ylikalastettuja miekkakaloja suunnilleen saman verran. Vastuullisuus ja kalakauppa olivat kaksi toisistaan erillistä maailmaa.
Vuonna 2011 Ovaska palkattiin WWF:lle kalansuojelun asiantuntijaksi.
”Minun tehtäväni oli keksiä, miten tämä älyttömyys saataisiin loppumaan”, Ovaska summaa.
WWF käynnisti Kalakampanjan. Tavoite oli yksinkertainen: rauhoittaa äärimmäisen uhanalaisten lajien luonnonkannat kaikelta kalastukselta Suomessa ja saada kalakaupat ja ravintolat luopumaan näiden sekä maailmalta tulleiden uhanalaisten lajien myymisestä vuoteen 2015 mennessä.
”Se oli todella kunnianhimoinen tavoite, mutta tiesimme sen periaatteessa olevan mahdollista. Taisimme olla ensimmäinen ’virallinen’ taho Suomessa, joka uskalsi esittää uhanalaisten kalojen rauhoittamista.”
Heti loppuvuodesta Ovaska lähetti Kalakampanjan haastekirjeen noin sadalle keskeiselle kala-alan toimijalle. Sen otti vastaan kampanjan alkuvaiheessa yhteensä 45 yritystä ja toimijaa.
Uhanalaiset kalat poliittiselle agendalle
Kalojen myynti- ja syöntipuoli ei ollut ainoa porukka, joka tarvittiin mukaan. Etenkin hallinto oli saatava kalojen puolelle.
Kalakampanjan aloittamisen aikoihin julkinen keskustelu uhanalaisista kaloista kiihtyi. 2011 EU:n komissio olisi halunnut puolittaa Itämeren lohikiintiön, mutta Suomi ja muut Itämeren maat eivät siihen suostuneet. Seuraavana vuonna WWF lisäsi Itämeren lohen ja vaellussiian Kalaoppaassaan vältettävien lajien joukkoon.
”Saimme täyslaidallisen monelta eri suunnalta, kalastajilta ja viranomaisilta. Jopa osa tutkijoista oli sitä mieltä, että nyt mennään liian pitkälle. Onneksi oli myös iso joukko tukijoita samoilta tahoilta”, Ovaska muistelee.
Edistysaskelia alkoi silti, tai siksi, tapahtua. 2012 valmistui kansallinen kalatiestrategia, jonka tavoitteena oli vahvistaa uhanalaisten ja vaarantuneiden vaelluskalakantojen elinvoimaisuutta. Samana vuonna perustettiin työryhmät uhanalaisten merellisten siikakantojen, lohien ja meritaimenten tilan parantamiseksi.
Ovaskan mukaan työryhmistä syntyneet strategiat olivat merkittäviä.
”Kalakantojen elvyttäminen kirjattiin kahden edellisen hallituksen ohjelmiin. Sen jälkeen valtio on rahoittanut useita vaelluskalojen elinympäristöjä parantaneita patojenpurkukohteita esimerkiksi Nousu-ohjelman kautta.”
Tärkeä päänavaus uhanalaisten kalojen suojelussa oli Kaakkois-Suomen ja Uudenmaan ELY-keskusten päätös, jolla luonnossa syntynyt rasvaevällinen meritaimen rauhoitettiin kalastukselta Suomenlahden valtionvesillä vuoden 2013 alusta lähtien. Vuotta myöhemmin valtioneuvosto rauhoitti saimaannieriän kalastukselta ja nosti meri- ja järvitaimenen, järvilohen ja harjuksen alamittoja.
Vuonna 2015 hyväksyttiin kalastuslaki, joka vihdoin sääti näiden lajien luonnonkantojen rauhoittamisesta.
Kalastuslain toimeenpano
Kalastuslain kokonaisuudistus olikin todellinen virstanpylväs uhanalaisten kalojen suojelussa. Sitä ennen Suomen vesissä ei uinut ainoaakaan kalalajia tai -kantaa, joka olisi rauhoitettu lailla.
”Uhanalaisia kaloja sai kalastaa surutta. Joissakin kalastuskilpailuissa jopa palkittiin se, joka kalasti eniten ja suurimpia uhanalaisia kaloja”, Ovaska kauhistelee.
Uusi laki antoi selkänojaa kalojen luontaisen lisääntymisen tukemiselle ja tehosti heikentyneiden ja uhanalaisten kalakantojen suojelua. Maa- ja metsätalousministeriö asetti vuonna 2019 myös rahalliset suojeluarvot uhanalaisille kalalajeille. Suurin arvo, 7 510 euroa per kala, on äärimmäisen uhanalaisella Vuoksen vesistöalueen järvilohella.
Kansalaiset mukana vaatimassa kalojen suojelua
Kalakampanjan aloitusvuonna 2012 WWF sai kansalaisilta lähes sata havaintoa myynnissä olevista lajeista, jotka oli merkitty WWF:n Kalaoppaassa punaiselle listalle, eli vältettäviksi. Suurin osa ilmoituksista koski lounasravintoloiden tarjontaa ja erityisesti syvänmeren lajeja sekä eksoottisia tuontikaloja, kuten puna-ahventa, merikrottia ja kultaotsa-ahventa.
Kalakampanja herätti myös valtavasti kiinnostusta mediassa.
”Kun näin Me Naisissa jutun kalakantojen suojelusta, mietin, että nyt ollaan tehty jotain oikein”.
Kalakampanjan lopuksi WWF lähetti kampanjaan osallistuneille yrityksille kyselyn, jolla selvitettiin kalavalikoimien vastuullisuutta. Vastausten mukaan keskimäärin 62 prosenttia tuotteista oli WWF:n Kalaoppaan vihreällä eli suositeltavien lajien listalla. Punaisella listalla olevien tuotteiden määrä oli keskimäärin 2 prosenttia kaikista kala- ja äyriäistuotteista.
Tullin tilastot tukivat yritysten vastauksia. Monen WWF:n Kalaoppaan punaisen listan lajin tuonti Suomeen vähentyi huomattavasti tai loppui kokonaan Kalakampanjan käynnistämisen jälkeen. Tavoitteeseen, eli punaisen listan lajien poistamiseen Suomen markkinoilta, päästiin lähes täydellisesti.
Kalastuksen säätelystä elinympäristöjen ennallistamiseen
Työtä riittää yhä. Maailmalla on paljon uhanalaisia ja ylikalastettuja kaloja, joita pyydetään ilman rajoituksia.
”Siksi WWF:n Kalaopas on tärkeä. Se auttaa kuluttajaa tekemään vastuullisia valintoja kalatiskillä”, Ovaska kertoo.
Kalakantojen elvyttäminen vaatii edelleen myös panostusta patojen ja vesivoimaloiden kaltaisten vaellusesteiden poistamiseen ja ohittamiseen virtavesistä sekä kalojen elinympäristöjen kunnostamiseen. Tämä on viime vuosina ollut korkealla WWF:n prioriteettilistalla. Viimeisten viiden vuoden aikana WWF on yhteistyökumppaneiden kanssa poistanut 50 vaellusestettä ja vapauttanut yli 1 000 kilometriä virtavesiä kalojen ja muiden lajien käyttöön.
Kurkkaa alla olevasta kuvagalleriasta, miten uhanalaiset kalamme voivat nyt:
Saimaannieriä (Salvelinus alpinus)
Äärimmäisen uhanalainen saimaannieriä (Salvelinus alpinus on vuosikymmenien aikana kärsinyt ylikalastuksesta ja vedenlaadun heikkenemisestä. Viimeinen tunnettu saimaannieriäkanta elää Savitaipaleen Kuolimo-järvessä, mutta jäljellä olevien nieriöiden lukumäärästä ei kenelläkään ole tietoa. Laajat ja tiukat kalastusrajoitukset nieriän tärkeimmillä esiintymisalueilla näyttäisivät kuitenkin tuottavan tulosta, sillä viimeaikaisissa emokalapyynneissä ja koekalastuksissa eri-ikäisiä nieriöitä on saatu saaliiksi. Vesien lämpeneminen ja rehevöityminen sekä viljelylaitoksilla leviävä vesihome uhkaavat saimaannieriää.
Järvitaimen (Salmo trutta m. lacustris) ja meritaimen (Salmo trutta)
Erittäin uhanalaiset vaeltavat järvitaimenkannat (Salmo trutta m. lacustris) ovat lähes hävinneet Etelä- ja Keski-Suomesta pääosin vesirakentamisen, ylikalastuksen sekä jokien ja purojen perkaamisen seurauksena. Patojen purku, jokien ja purojen kunnostukset sekä kalastusrajoitukset ovat parantaneet taimenkantojen mahdollisuuksia elpyä. Erityisen tärkeää on turvata emokalojen selviytyminen järvivaelluksen aikana, sillä liian usein arvokkaat emotaimenet menetetään verkkokalastuksen sivusaaliina.
Meritaimen (Salmo trutta) on harvoja esimerkkejä kalojen suojelun positiivisesta kehityksestä. Vuonna 2010 meritaimen arvioitiin äärimmäisen uhanalaiseksi, mutta vuonna 2019 meritaimenkantojen katsottiin olevan turvatumpia ja uhanalaisuusluokkaa voitiin muuttaa erittäin uhanalaiseksi. Virtavesien kunnostukset, nousuesteiden poistot ja kalastuksen säätelytoimet ovat auttaneet kantojen elpymistä.
Ankerias (Anguilla anguilla)
Ankerias
Äärimmäisen uhanalaisia ankeriaita (Anguilla anguilla) on jäljellä enää muutamia prosentteja verrattuna muutaman vuosikymmenen takaiseen tilanteeseen. Suomi siirtyi ankeriaan suojelussa maailman kärkijoukkoihin, kun valtioneuvosto kielsi kesällä 2022 ankeriaan kalastuksen kokonaan lukuun ottamatta heinäkuuta.
Itämeren lohi (Salmo salar) ja Saimaan järvilohi (Salmo salar m. sebago)
Itämeren lohen (Salmo salar) kalastuksen säätely kantaa hedelmää runsastuneina lohimäärinä erityisesti Perämereen laskevissa joissa. Kun 2010-luvun taitteessa Tornionjokeen nousi vain noin 20 000 kutulohta, nyt tiukemman kiintiösäätelyn seurauksena Tornionjokeen nousevien kalojen määrät ovat vaihdelleet noin 50 000 ja 90 000 emokalan välillä jo liki 10 vuoden ajan.
Saimaan järvilohen (Salmo salar m. sebago) olemassaolo on edelleen täysin riippuvaista ihmisen ylläpitämästä tai avustamasta elinkierrosta, sillä luontainen elinkierto on estetty vesivoimarakentamisella. Kutuvalmiiden emolohien siirtäminen Ala-Koitajoen ja Lieksanjoen kunnostetuille lisääntymisalueille on antanut positiivisia tuloksia, mutta poikasten selviäminen järvivaellukselle on vaikeaa vesivoimalaitosten vuoksi.
Kalaopas auttaa tekemään vastuullisia kalavalintoja
WWF:n Kalaoppaan suosituksia seuraamalla voit olla mukana vaikuttamassa siihen, ettei maailman meriä kalasteta tyhjiksi.