Metsäluonto on ahdingossa
Vanhan sanonnan mukaan niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Tällä hetkellä vastaus on karu: Metsäluontomme on ahdingossa. Näin ei kuitenkaan tarvitse olla.
Metsät ovat suomalaisille tärkeitä. Humisevat puut ja linnunlaulu tarkoittavat yhdelle rauhaa, toiselle turvaa. Metsät voivat herättää myös pelkoa tai kunnioitusta.
Suomen maapinta-alasta 77 prosenttia on metsää. Puuta kasvaa Suomessa vuosittain enemmän kuin sitä hakataan, eikä meillä ole metsäkatoa. Siitä huolimatta metsillämme ei mene hyvin.
”Voimakkaat hakkuut ja laajamittaiset ojitukset ovat lisänneet metsien kasvua, mutta samalla ne ovat heikentäneet metsäluonnon tilaa. Puuta siis riittää, mutta luonto kärsii”, WWF:n metsäasiantuntija Annukka Valkeapää kertoo.
Sadat lajit, joille metsä on koti, ovat kärsineet laajamittaisen metsätalouden takia. Metsiemme lajeista 814 on uhanalaisia. Ne ovat häviämisvaarassa suomalaisesta luonnosta. Lähes yhtä suuri joukko, 776 lajia, on luokiteltu silmälläpidettäviksi. Ne ovat vaarassa uhanalaistua tulevaisuudessa, jos niiden elinympäristöjen väheneminen ja heikkeneminen jatkuu.
”Suomalainen metsienkäyttö on todella intensiivistä. Kaikki metsät, joita ei ole suojeltu, ovat mahdollisia hakkuukohteita. Meiltä puuttuu kunnollinen suojelualueverkosto, joka turvaisi metsälajien säilymisen.”
Paremman suojelualueverkoston lisäksi on luonnon monimuotoisuus huomioitava Valkeapään mukaan huomattavasti paremmin metsienkäsittelyssä. Luonnon monimuotoisuudella tarkoitetaan elämän koko kirjoa: lajien geneettistä perimää, lajien runsautta sekä elinympäristöjen moninaisuutta.
Hakata voi monella tavalla
Nykyään puuta hakataan Suomessa pääasiassa joko avohakkuin tai harvennushakkuin. Avohakkuussa metsästä poistetaan käytännössä kaikki puut, muutamaa säästöpuuta lukuun ottamatta.
”Kun metsässä tehdään avohakkuu, metsä ei palaudu meidän elinaikanamme takaisin lähellekään sellaisena kuin se oli”, Valkeapää toteaa.
Harvennushakkuussa poistetaan pienempiä puita ja isommille puille jätetään tilaa kasvaa. Harvennushakkuun jälkeen metsä siis näyttää edelleen metsältä, mutta ei välttämättä kauaa: harvennushakkuun tarkoitus on valmistella puustoa avohakkuuseen.
Metsien hakkuut huolestuttavat ihmisiä – ja Valkeapään mukaan täysin oikeutetusti.
”Meillä on kansallinen trauma avohakkuiden takia.”
Mitä siis voidaan tehdä, saako metsiä hakata lainkaan? Valkeapää kertoo, että puulla on monta käyttötarkoitusta ja metsiä saa hakata. Kyse on siitä, miten ja missä hakkuut tehdään.
”Suosittelemme eri-ikäisrakenteista metsienkäsittelyä, eli niin kutsuttua jatkuvaa kasvatusta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että metsissä hakataan pieniä aukkoja ja poistetaan isoimpia puita sieltä täältä. Eri-ikäisrakenteinen metsienkäyttö perustuu luonnon dynamiikan jäljittelemiseen, eli siihen, miten puut kuolisivat metsässä, jos sen annettaisiin olla rauhassa”, Valkeapää summaa.
Eri-ikäisrakenteinen metsienkäsittely ei tarkoita taloudellisesta tuotosta tinkimistä. Päinvastoin: rahaa säästyy, kun uudistuminen tapahtuu luontaisesti, eli ympärillä olevat puut hoitavat siementämisen, eikä maanmuokkausta ja istutusta tarvitse tehdä.
Metsänhoitoa luonnon ehdoilla
WWF julkaisi toukokuussa Metsänhoito-oppaan, joka tarjoaa konkreettisia vinkkejä metsänomistajille luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi.
”Suomalaisen metsäluonnon monimuotoisuus on pitkälti metsänomistajien harteilla. Onneksi ne ovat vahvat hartiat”, Valkeapää toteaa.
Yksi Metsänhoito-oppaan pääviesteistä on lahopuun merkityksen korostaminen.
”Metsässä kuolema on oleellinen osa elämää. Luonnonmetsissä on aina ollut runsaasti kuolleita puita, ja lahopuu on kriittisen tärkeää metsän elämän kirjolle. Yleisen myytin mukaan kuollut puu on riski metsän terveydelle, mutta näin ei todellakaan ole. Asia on juuri päinvastoin. Kuollut puu ylläpitää monimuotoista hyönteislajistoa, ja näin myös metsätuholaisten luontaisia vihollisia.”
Metsänhoito-opas kaataa edelläkuvatun ja lukuisia muita metsienkäyttöön liittyviä myyttejä, jotka ovat syntyneet vanhojen uskomusten ja vanhentuneen tutkimustiedon takia. Oppaalle on tarvetta, sillä metsänomistajat arvostavat luonnon hyvinvointia. WWF:n alkuvuodesta teettämän kyselyn mukaan enemmistö suomalaisista, 89 prosenttia, pitää metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamista hakkuiden lisäämistä tärkeämpänä. Metsänomistajistakin tätä mieltä on 72 prosenttia.
”Joillekin metsän tuotto on kaikki kaikessa, mutta useimmille se on yksi tavoite muiden joukossa. Metsänhoito-oppaan viesti on yksinkertainen: taloudellinen tuotto ja luonnon monimuotoisuus voidaan sovittaa yhteen”, Valkeapää summaa.
Vaikka metsäluonto on nyt ahdingossa, tilanne ei ole epätoivoinen.
”Rikas metsäluonto elpyy, kun sille annetaan siihen mahdollisuus. Onneksi tutkimustietoa rikkaan metsäluonnon kannalta keskeisistä asioista on kertynyt paljon. WWF:n Metsänhoito-opas välittää tätä tutkimustietoa helposti omaksuttavassa muodossa metsänomistajan käyttöön”, Valkeapää toteaa.
Mustikka kertoo metsäluonnon muutoksesta
Metsäluonto on muuttunut lyhyessä ajassa rajusti. Yksi esimerkki muutoksesta on mustikan kohtalo. Tuota meille kaikille varsin tuttua marjaa on metsissämme nyt puolet vähemmän kuin 1950-luvulla.
”Mustikan vähenemisen syynä ovat avohakkuut ja maanmuokkaus sekä liian tiheät nuoret metsät”, WWF:n metsäasiantuntija Annukka Valkeapää kertoo.
Samaan aikaan kuitenkin saamme joka vuosi lukea uutisista, että mustikkaa jää metsiin tuhansia kiloja poimimatta. Eikö metsissä lojukaan poimimatonta marjaa ja hyödyntämätöntä rahaa niin paljon kuin luulemme? Valkeapäätä tämä ajatus huvittaa.
”Ajattelemme helposti, että se on ongelma, jos jätämme hyödyntämättä kaiken sen, mitä voisimme hyödyntää. Oli kyseessä sitten puiden hakkaaminen tai mustikan poimiminen, metsissä mikään, mitä sinne jätämme, ei mene hukkaan.”
Maukkaalle mustikallekin riittää kysyntää: ihmisen lisäksi mustikoilla herkuttelevat myös karhu, metsäjänis, kettu, orava, mäyrä, hirvi, metsäkauris ja monet linnut.
”Esimerkiksi karhu on mustikan suursyömäri. Se kauhoo mustikoita kynsillään kuin poimurilla ja syö marjat versoineen päivineen. Päivässä karhu syö mustikkaa pari sangollista ja satokaudessa jopa tonnin lihottaakseen itsensä talviunta varten.”
Vaikka mustikka on vähentynyt, siitä ei meidän tai karhujen tarvitse Valkeapään mukaan vielä olla huolissaan. Mustikka ei ole uhanalainen, mutta muutokset metsienkäsittelyssä ovat tarpeen.
”Nykyisen avohakkuuajatuksen kääntäminen luonnon monimuotoisuuden kannalta parempaan metsänhoitoon turvaa myös mustikan tulevaisuuden”, Valkeapää summaa.
Metsänomistaja, ota ohjat omiin käsiin!
Koska metsillä ei mene niin hyvin kuin yleisesti uskotaan, WWF kannustaa metsänomistajia ja metsäyrityksiä mukaan Metsähaasteeseen. Haaste kehottaa metsänomistajia ja metsäyrityksiä tutustumaan WWF:n Metsänhoito-oppaaseen ja ottamaan sen keinot käyttöön metsänhoidossa.
WWF:n metsäasiantuntija Annukka Valkeapää kertoo, että metsänomistajien tavoitteet ovat vaihtelevia. Silti vaikuttaa siltä, että metsänomistajien ajatellaan usein tavoittelevan vain voittoa eikä metsänomistajien muita tavoitteita aina osata huomioida.
”Metsänomistajat päättävät viime kädessä metsiensä tilasta. Monet tarvitsevat kuitenkin tukea siihen, miten metsää voi hoitaa sekä taloudellinen tuotto että monimuotoisuus turvaten”, Valkeapää kertoo.
Tämän takia WWF teki yhteistyössä Tapion kanssa Metsänhoito-oppaan metsänomistajan päätöksenteon tueksi. Opas antaa metsänomistajalle eväät ottaa aktiivisempi rooli omien metsien käsittelyn ohjaamisessa.
”Opasta lukiessaan metsänomistaja voi miettiä, millaista elämää hän haluaa ylläpitää omassa metsässään. Kaikkia Metsänhoito-oppaan keinoja ei yhdessä metsässä välttämättä voi toteuttaa, mutta jo pienetkin muutokset auttavat metsäluontoa”, Valkeapää summaa.
Metsähaasteeseen voi lähteä mukaan omistipa metsää sitten satoja hehtaareja tai mökkitontin verran. Jo lahopuun jättäminen metsään auttaa paljon.
Teksti: Lilli Pukka