Kesänvietto näkyy Itämerellä muoviroskana

Mistä ja miten muovi päätyy Itämereen?

Itämeren yleisimmät muoviroskat ovat syömisestä, juomisesta tai tupakoinnista aiheutuvaa jätettä. Kun ihmiset hakeutuvat meren äärelle kesäisin, roskaantuminen lisääntyy. Myös rakennustyömaiden jätettä päätyy meriin. Lisäksi sade- ja sulamisvesien mukana mereen päätyy esimerkiksi autonrenkaiden kulumisesta johtuvaa synteettistä kumipurua ja teiden päällysteistä irtoavaa pigmenttiä.

Mistä Itämeren roskaantuminen johtuu?

Muovia joutuu Itämereen sekä tahallisen roskaamisen että roskien käsittelyvaiheessa tapahtuvan huolimattomuuden takia. Tahallinen roskaaminen johtuu pääasiassa tietämättömyydestä, mutta toisinaan myös siitä, ettei helppoja ratkaisuja kuten roska-astioita ja luonnon kannalta hyviä pakkausvaihtoehtoja ole tarjolla. Mikromuovien kohdalla tilanne on toinen. Niiden ongelmallisuuteen on herätty vasta kymmenisen vuotta sitten, mutta onneksi asiaan on vihdoin alettu puuttua järjestelmätasolla.

Mitä kansalainen voi tehdä asialle?

Parasta, mitä yksittäinen kansalainen voi tehdä, on olla roskaamatta eli viedä aina retkieväiden kääreet mukanaan, olla heittämättä tupakantumppeja luontoon ja huolehtia maaleistaan, rakennusmateriaaleistaan ja kalastusvälineistään niin, etteivät ne päädy luontoon. Mikromuovikuormaansa voi puolestaan pienentää karsimalla muovin kulutusta ylipäätään, esimerkiksi keinokuitutekstiilien käyttöä vähentämällä.

Kuinka paljon Itämeressä on muoviroskaa?

Jokaiselta sadan metrin rantakaistaleelta löytyy keskimäärin 50–280 muovinpalaa – eikä tähän lasketa alle 0,5 cm:n suuruista mikromuovia. HELCOMin arviointiraportin mukaan Itämeren roskista noin 70 prosenttia on muoviroskaa. Tarkkaa kokonaismäärää on kuitenkin vaikea sanoa, ja tutkijat ovat arvioineet, että vain pieni osa muoviroskasta päätyy rannoille ja suurin osa painuu meren pohjaan. Se kuitenkin tiedetään, että Suomessa on Itämeren roskaisimmat rannat.

Mitä haittaa muoviroskasta on luonnolle ja eläimille? Entä ihmisille?

Eläimet voivat takertua suurikokoiseen muoviroskaan, vammautua ja jopa kuolla siihen. Lisäksi muovi voi tukkia ruuansulatuskanavan ja aiheuttaa virheellistä kylläisyydentunnetta, mikä voi johtaa nälkiintymiseen. Suurikokoiselta muoviroskalta, kuten kalastusverkoilta, voi kestää jopa 600 vuotta hajota meressä. Ihmisten kannalta suurin haitta on ympäristön pilaantuminen, mikä vaikuttaa alueiden virkistyskäyttöön. Lisäksi viime vuonna julkistamamme raportin mukaan ihmisten elimistöön päätyy ruuan ja juomaveden mukana jopa pankkikortillinen mikromuovia viikoittain. Mikromuovien vaikutuksista ei tiedetä vielä riittävästi.

Mitä WWF tekee Itämeren muoviongelman ratkaisemiseksi?

Toimimme yritysten ja yhteisöjen kanssa uusien ratkaisujen luomiseksi maailmanlaajuisesti ja ajamme YK:n vetämää, laillisesti sitovaa kansainvälistä muoviroskasopimusta. Sen tavoitteena on turhan muovintuotannon vähentäminen sekä toimivan jätehuollon ja kierrätyksen saavuttaminen maailmanlaajuisesti vuoteen 2030 mennessä. Suomessa olemme käynnistäneet 1,5 vuotta kestävän ja Uudenmaan ELY-keskuksen rahoittaman MURU-hankkeen, jossa lisäämme tietoa Itämeren muoviroskasta sekä paremmista käytännöistä roskaantumisen vähentämiseksi. Lisäksi keräämme Itämeren rannoilta muoviroskadataa ja mikromuovinäytteitä sekä järjestämme avoimia roskienkeruutalkoita yhteistyössä Suomen ympäristökeskuksen ja Pidä Saaristo Siistinä ry:n kanssa.