Kädet öljyssä Itämeren puolesta

”Tämä on ensimmäinen kertani WWF:n järjestämässä öljyntorjuntaharjoituksessa. Luonto ja Itämeri ovat minulle kaikki kaikessa ja ajatus siitä, että voin tehdä niiden suojelemiseksi edes vähän, tuntuu tärkeältä.

Muistan, kun ala-asteikäisenä keräilin WWF:n kortteja Hannu Hautalan ottamista kuvista ja rustailin kavereiden ystäväkirjoihin vastauksia tukan ja silmien värin lisäksi siitä, mikä minusta tulee isona. Vastaus viimeisimpään kysymykseen pysyi vuosikausia samana: eläintensuojelija. Opinnot ja urapolku johdattivat kuitenkin aivan toiseen suuntaan ja kesti vuosikymmeniä, että tuo lapsuuden haave toteutui.

Kun puolitoista kuukautta sitten näin ensimmäistä kertaa ilmoituksen WWF:n öljyntorjunnan verkkokurssista, oli päätös lähteä mukaan helppo ja luonnollinen. Verkkokurssin aikana aukesi ilmoittautuminen myös näihin käytännön harjoituksiin ja olin onnekas, kun pääsin heti mukaan. Tuntuu, että öljyntorjuntajoukoissa voin kantaa oman korteni kekoon tärkeän asian puolesta.

Luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen ja eläimet ovat olleet tärkein asia elämässäni niin kauan kuin muistan. Jos todellinen öljyonnettomuus tapahtuisi, olisi varmasti äärimmäisen rankkaa nähdä luonnon ja eläinten kärsimys aivan läheltä. Kuitenkin jos pystyisin mukanaolollani pelastamaan edes yhden öljyisen linnun, olisi se oman surun ja tuskan arvoista.

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)

Öljyntorjuntaharjoitus oli todella mielenkiintoinen ja verkkokurssilta saatu pohja tekemiseen oli vielä tuoreena mielessäni. Harjoituksessa saaressa oivalsin, miten pieniltä tuntuvilla asioilla on suuri merkitys. Hyvä esimerkki on se, miten vaikeaa on olla koskematta myrkyllisen öljyn tahrimilla haalareilla ja hanskoilla mihinkään. Edes vettä ei pysty ilman apua hörppäämään, koska vesipulloon ei voi suojavarustuksessa koskea tahrimatta. Haalareita pois ottaessa olisimme kaikki olleet tositilanteessa yltä päältä öljyssä ja koko ranta olisi todennäköisesti pitänyt siivota uudelleen. Mutta juuri siksihän tätä harjoitellaan.

Onkin ollut silmiä avaavaa nähdä, miten koko systeemi tositilanteessa toimii. Toivon tietenkin, ettei oppimiani taitoja tarvitse tositilanteessa koskaan käyttää. Oli lisäksi mahtavaa viettää ennestään tuntemattomien ihmisten kanssa kevätpäivä meren äärellä tietäen, että kaikilla on sama kiinnostus ja halu tehdä hyvää upean luontomme puolesta.”