Miten tutkimusasemalla kasvaneet raakunpoikaset selvisivät ensimmäisestä kesästä luonnossa?
Jokihelmisimpukan eli raakun poikasten testipalautukset kotijokiinsa alkoivat kesällä. Tulokset lupailevat hyvää.
Saapa nähdä, selviävätkö hengissä ollenkaan, pohti tutkimusavustaja Hanna Suonia, kun hän kesäkuun alussa kantoi
jokihelmisimpukan poikasia koekasvatukseen Mustionjokeen Raaseporissa. Puolitoista kuukautta myöhemmin hän saattoi jo huokaista helpotuksesta: Konneveden tutkimusasemalla kasvaneet, hiekanjyvän kokoiset raakut olivat muutamaa yksilöä lukuun ottamatta hengissä ja kasvaneet joessa hyvin.
”Tulokset olivat ensimmäisellä tarkastuskierroksella jopa odotettua paremmat, sillä alun perin 2–3 millimetrin kokoiset raakut olivat kasvaneet keskimäärin jopa 20 prosenttia. Tästä saattoi päätellä, että raakut olivat löytäneet itselleen sopivaa ravintoa ja veden laatu oli riittävän hyvä”, Suonia iloitsi elokuussa.
Hanna Suonia kantaa vapautettavia raakunpoikasia kohti Mustionjokea.
Uhkana jopa sukupuutto
Koekasvatuksen ensitulokset olivat hyvä uutinen pitkäikäiselle mutta erittäin uhanalaiselle raakulle. Kerroimme WWF-lehden viime numerossa, että raakkuja elää Mustionjoessa pienenä populaationa, mutta kanta ei voi hyvin. Eteläisiä raakkukantoja uhkaa jopa sukupuutto.
Suonia havaitsi raakkujen ahdingon neljä vuotta sitten, minkä jälkeen Jyväskylän yliopiston tutkijat kiidättivät niitä kuntoutukseen ”raakkukylpylään” Konneveden tutkimusasemalle. WWF on ollut mukana rahoittamassa kylpylän toimintaa. Suureksi helpotukseksi raakkujen onnistui tuottaa toukkia.
Hiekanjyvän kokoinen raakun poikanen mikroskoopin alla.
Ja lopulta tänä kesänä, neljän vuoden jälkeen, noin parikymmentä pientä raakunpoikasta laskettiin Mustionjokeen tunnustelemaan, olisiko niillä mahdollisuuksia selviytyä kotivesissään.
Poikasia vietiin myös raakkukadosta kärsineeseen Ähtävänjokeen Pohjanmaalla sekä Vihtijokeen Uudellamaalla. Osa jätettiin tutkimusasemalle verrokkiryhmäksi.
Haastava elinympäristö
Koska raakut olivat jokeen laitettaessa hyvin pieniä ja testijokien vesi liettynyttä, poikaset laskettiin koekasvatukseen rei’itetyissä pleksilevyissä. Testipalautusta oli edeltänyt elinympäristöjen kohentaminen ja etenkin vaellusesteiden
poisto lohikalojen nousun tieltä.
Mustionjoessa on esimerkiksi rakennettu kaksi vesivoimapatoa ohittavat kalaportaat. Lohikalojen pääsy jokeen on raakulle elintärkeää, sillä raakut elävät osan poikasvaiheestaan lohikalan kiduksissa.
Piskuiset poikaset osoittivat kesän aikana olevansa sinnikkäitä, joten ne jätettiin jokiin syksyyn saakka. Talveksi ne todennäköisesti nostetaan ylös ja palautetaan raakkukylpylään.
Raakkujen kuntoutus ja palautus on osa Metsähallituksen koordinoimaa Freshabit LIFE IP -hanketta.
Pysy kartalla luonnonsuojelun kuulumisista - tilaa WWF Suomen uutiskirje
WWF:n uutiskirjeen avulla pysyt kartalla luonnonsuojelun tuoreimmista kuulumisista. Uutiskirje kolahtaa sähköpostiluukkuusi kerran kuukaudessa.