Kulutuksemme kiihdyttää tropiikin tuhoa – lukuisat EU:ssa myytävät tuotteet aiheuttavat metsäkatoa

Mitä yhteistä on kahvikupillisella, puutarhakalusteilla, pihvillä ja margariinilla? Vastaus löytyy tuotantoketjun päädystä, trooppisista maista. Kaikkien näiden tuotteiden valmistus on voinut aiheuttaa metsäkatoa.

WWF:n keväällä julkaisema raportti kertoo, että EU on yksi maailman suurimmista tropiikin metsien ja muiden elinympäristöjen kadon aiheuttajista. EU-markkinoille saa nimittäin edelleen tuoda tuotteita, joiden kestämätön tuotanto on aiheuttanut metsäkatoa. Eniten metsäkatoa aiheuttaneiden hyödykkeiden joukossa ovat edellä mainitut kahvi, puutuotteet, naudanliha ja joissakin margariineissa käytettävä palmuöljy. Runsaasti metsäkatoa aiheuttavat myös pääasiassa eläinrehuksi päätyvä soija sekä kaakao. Kuluttaja on nykyisessä tilanteessa hankalassa asemassa.

”Suomalainen kuluttaja voi edelleen tietämättään ostaa kaupasta tuotteen, joka on aiheuttanut trooppista metsäkatoa. Kuluttajan pitäisi voida luottaa siihen, ettei ostoskoriin päädy metsäkatoa”, sanoo WWF:n metsä- ja kehitysyhteistyöasiantuntija Maija Kaukonen.

EU on vihdoin tarttunut toimeen tilanteen korjaamiseksi ja valmistelee parhaillaan metsäkatotuotteita koskevaa lainsäädäntöä. WWF:n vaatimuksena on tiukka laki, joka ehkäisisi metsäkatotuotteiden tuloa EU-markkinoille. Ensimmäinen lakiluonnos on määrä julkistaa joulukuussa. Laille on kova tarve, sillä maailman metsät ovat elinehto kaikelle elämälle. Kun tuhoamme metsää, hävitämme jokaisella kerralla siivun metsien meille tarjoamasta elinvoimasta.

”Sademetsät ovat korvaamattoman tärkeitä niin ihmisille kuin luonnolle. Ne tarjoavat lukuisille lajeille elinympäristöjä, suojaa ja ravintoa. Ne ovat koti miljoonille ihmisille – monet alkuperäiskansat ja paikalliset yhteisöt ovat riippuvaisia metsien tarjoamasta ravinnosta ja elinkeinoista. Metsät rikastuttavat maaperän hedelmällisyyttä, ovat tärkeä osa veden kiertoa ja tuottavat happea. Hiilidioksidia sitovat metsät ovat liittolaisemme ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa”, Kaukonen listaa.

Rehusoija ja palmuöljy tuovat metsäkadon lautaselle

Metsiä hävitetään trooppisissa maissa, kuten Indonesiassa ja Brasiliassa, hälyttävää vauhtia etenkin hakkuiden, karjalaitumien ja maanviljelyn alta. Näiltä laitumilta ja viljelyksiltä päätyy tuotteita ja raaka-aineita myös EU:n alueelle, suomalaistenkin keittiöihin ja lautasille. Pääasiassa eläinrehuksi kasvatetun soijan, palmuöljyn, naudanlihan, puutuotteiden, kaakaon ja kahvin kestämätön tuotanto aiheuttaa jopa 80 prosenttia EU-kulutuksen metsäkadosta. Kun raaka-aineiden kysyntä kasvaa ja niiden tuotanto laajenee hallitsemattomasti uusille alueille, elinympäristöjä katoaa.

”Eikä kyse ole vain sademetsien häviämisestä, vaan myös muiden elinympäristöjen. Esimerkiksi Brasiliassa Cerradon monimuotoiset savannit ja ruohomaat joutuvat liian usein väistymään soijanviljelyn tieltä”, Kaukonen kertoo.

Soija onkin EU-markkinoilla suurin trooppisten metsien ja muiden elinympäristöjen kadon aiheuttaja. Soijan osuus EU:n aiheuttamasta elinympäristöjen tuhosta on yli 30 prosenttia. Yli 80 prosenttia EU:hun tuotavasta soijasta käytetään eläinrehuksi. Arvioiden mukaan Suomessa 95 prosenttia soijasta menee eläinrehuksi, erityisesti siipikarjalle.

”Koska eläimet syövät valtaosan soijasta, paras keino vähentää metsäkatoa lautaselta on valita kasvispainotteinen ruokavalio.”

Rehusoijan lisäksi ulkomailta tuotu naudanliha aiheuttaa merkittävän siivun EU-kulutuksen metsäkadosta. Naudanliha vastaa 10 prosentista EU:n aiheuttamasta elinympäristöjen kadosta. Suomalaisten syömästä lihasta valtaosa, yli 80 prosenttia, on kotimaista. Ulkomailta tuotuun lihaan voi törmätä lähinnä ravintoloissa. Ravintoloiden on pitänyt ilmoittaa lihan alkuperämaa vuodesta 2019 lähtien.

Palmuöljy sen sijaan solahtaa eurooppalaiseen kulutukseen joskus jopa huomaamatta. Palmuöljyä voi olla vaikeaa välttää, sillä sitä käytetään laajasti niin elintarvike-, kosmetiikka- kuin päivittäistavaratuotteissa. Sitä voi olla esimerkiksi kekseissä, margariinissa, huulipunissa ja pesuaineissa.

WWF:n teettämä palmuöljyn ostajien vastuullisuutta kuvaava pisteytys kertoo, että monilla eurooppalaisilla yrityksillä on edelleen petrattavaa vastuullisen palmuöljyn käytössä tuotannossaan. Kun pohditaan suomalaisten kuluttaman ruuan vaikutuksia luonnon monimuotoisuudelle, jopa 90 prosenttia niistä kohdistuu Suomen ulkopuolelle. Tämä johtuu siitä, että monet ruokaketjussa käytetyt tuotteet tuodaan muualta. Rehusoija ja palmuöljy ovat siitä hyviä esimerkkejä.

”Trooppiset sademetsät ovat luonnon monimuotoisuuden aarreaittoja. Suomalainen kuluttaja voi tietämättään aiheuttaa luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä vain ostamalla tuotteita, joiden tuotannossa on hävitetty arvokkaita sademetsiä”, Kaukonen selventää.

Määrän sijaan laatua – myös politiikassa

Nykyisessä tilanteessa yksittäinen kuluttaja voi vaikuttaa oman arkensa ympäristövaikutuksiin pohtimalla tarkasti kulutustaan. Esimerkiksi kaakaoon ja suklaaseen voi suhtautua niin, että satsaa määrän sijaan laatuun. Sama pätee kahviin, jota suomalaiset kuluttavat vuosittain 9,9 kiloa eli noin 1 100 kupillista henkeä kohti. Kahvia kannattaa keittää vain sen verran kuin juo, sillä suuri osa kahvista heitetään Suomessa pois.

”Tietoista kuluttamista voi edistää myös valitsemalla esimerkiksi kaakaosta ja kahvista kaupassa vaihtoehdon, jolla on jokin vastuullisuutta ja ekologisuutta kuvaava sertifikaatti. Valitettavasti sertifikaatit eivät ole onnistuneet pysäyttämään metsäkatoa, vaikka niillä onkin ollut myönteisiä vaikutuksia”, Kaukonen toteaa.

On selvää, että EU-lainsäädännöllä on yhtälössä paikkansa. Vahva lainsäädäntö ehkäisisi metsäkatotuotteiden päätymistä markkinoille. Lisäksi tuottajamaiden tulisi edistää vastuullista lainsäädäntöä ja tuotantoa. Kestävän kulutuksen edistämisen pitäisi olla päättäjien työlistalla maailmanlaajuisesti.

Kansainvälisellä yhteisöllä onkin edessään erinomainen mahdollisuus pienentää ihmisen maailmaan jättämää jälkeä: YK:n biodiversiteettihuippukokouksen ensimmäinen osa järjestetään lokakuussa, ja neuvottelut on tarkoitus saada päätökseen keväällä 2022.

”Kokouksessa maailman valtioiden tulisi sitoutua puolittamaan tuotannon ja kulutuksen jalanjälki”, Kaukonen sanoo.

Kokonaisuudessaan huippukokouksen tuloksena tulisi syntyä Pariisin ilmastosopimuksen kaltainen kattava sopimus, joka asettaisi tavoitteet luonnon köyhtymisen pysäyttämiselle. Jo viime vuonna liki 90 valtion johtajat lupasivat pysäyttää luonnon köyhtymisen vuoteen 2030 mennessä. Nyt heidän on sitouduttava tuohon lupaukseen.

”Me ihmiset olemme suurin syy metsäkadon ja muiden elinympäristöjen tuhoutumisen taustalla. Vain me voimme kääntää suunnan.”

Borneon saari Indonesian, Malesian ja Brunein alueella on yksi maailman pahimmista metsäkatovyöhykkeistä. Saari tunnetaan monien uhanalaisten lajien, kuten orangin ja sarvinokkalinnun, kotina. WWF Suomi on tukenut Indonesian Borneolla trooppisten sademetsien suojelua ja vastuullista käyttöä jo yli kymmenen vuoden ajan.

”Borneolla on keskitytty kestävän maankäytön suunnitteluun yhdessä paikallisyhteisöjen ja viranomaisten kanssa. Työn tuloksena yli miljoona hehtaaria arvokasta sademetsää on saatu suojelun ja kestävän käytön piiriin. Ilman tätä työtä on todennäköistä, että myös osa näistä alueista olisi tuhoutunut”, Maija Kaukonen sanoo.

Erityisesti alkuperäiskansat ovat hyvin riippuvaisia saaren luonnonvaroista ja metsistä. WWF työskenteleekin sademetsien suojelemiseksi tiiviisti paikallisten kanssa.

”Teemme paikallisyhteisöjen kanssa esimerkiksi aluekohtaisia suojelusuunnitelmia. Näissä suunnitelmissa määritellään tarkasti se, missä metsä suojellaan, missä paikalliset voivat viljellä ja missä karja voi laiduntaa. Näillä alueilla on erittäin tärkeää myös tukea alkuperäiskansojen oikeuksia omiin metsäalueisiinsa. Metsien suojelu on mahdollista vain yhteistyöllä”, Kaukonen toteaa.

WWF on tukenut Borneolla myös ekomatkailun kehittämistä, kumipuun viljelyä, peltometsäviljelyä, kestävää palmuöljytuotantoa ja rottingin keräystä. Kumipuista saatava luonnonkumi on ekologinen vaihtoehto ja tuo kaivattua lisätuloa yhteisöille. Rottingin keräys on niin ikään kestävä ja tuottava elinkeino paikallisille. Koska rottinki tarvitsee kasvaakseen puita ympärilleen, rottingin keräys kannustaa paikallisia säilyttämään sademetsät hakkuiden sijaan.

Sademetsätyötä on tehty muun muassa ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroilla ja WWF Suomen sademetsäkummien tuella. Jokainen lahjoitus on tärkeä, sillä luonnonsuojelu on kestävyyslaji.
”Parhaat tulokset syntyvät pitkäjänteisellä yhteistyöllä. Olemme toimineet Borneolla jo pitkään, ja työ luonnon puolesta jatkuu edelleen.”