Ilmastonmuutos muuttaa Suomen luontoa
Ilmastonmuutos tuo Suomeen uusia lajeja, muuttaa elinympäristöjä ja vaikeuttaa pohjoisiin oloihin sopeutuneiden lajien elämää. Suomen metsät, Itämeri ja Lapin tunturit ovat jo muuttuneet ilmastonmuutoksen takia.
Tuntuuko, että pakkaset olivat lapsuudessasi nykyistä purevampia, lumihanget korkeampia ja järven jää paksumpi? Muistot pitävät paikkansa, sillä ilmastonmuutos on jo muuttanut Suomen luontoa. Maapallon keskilämpötila on noussut yli asteella, mutta arktinen alue lämpenee kaksi kertaa nopeammin.
Suomessa talvien keskilämpötila on noussut muita vuodenaikoja enemmän. Tämä vaikuttaa esimerkiksi lumen, jään ja roudan määrään. Ilmastonmuutos on jo siirtänyt talviamme 300 kilometriä pohjoiseen. Tämä tarkoittaa, että Lahden seudun 1980-luvun talvet vastaavat 2020-luvun Joensuun seudun talvia.
Selvitimme, miten ilmastonmuutos vaikuttaa tulevaisuudessa suomalaisille tuttuihin maisemiin: metsiin, Itämereen ja Lapin tuntureihin.
Metsissä kuuset vähenevät, tuhot lisääntyvät
Metsät voivat muuttua odottamattomalla tavalla ja niiden monimuotoisuus heikentyä. Metsien tuhot voivat lisääntyä ja kuusien määrä vähentyä Etelä-Suomessa. Ilmastonmuutos on jo tuonut metsiin vieras- ja tulokaslajeja, kuten villisian ja jättipalsamin – tulevaisuudessa mahdollisesti esimerkiksi pesukarhun ja sakaalin.
Metsä on suomalaisille tärkeä henkireikä. Suomalaiset marjastavat, sienestävät ja liikkuvat ympäri vuoden metsissä. Tulevaisuudessa jokaiselle suomalaiselle tuttu maisema kuitenkin muuttuu. Esimerkiksi kuusi, suomalaisen metsän yksi tärkeimmistä ja tunnetuimmista puista, on vaarassa Etelä-Suomessa.
Mänty ja lehtipuut voivat kasvaa aiempaa nopeammin lämpenevän ilmaston ansiosta, mutta kuuselle ilmastonmuutos tarkoittaa nykyistä heikompia kasvuolosuhteita. Kun 2000-luvun vaihteessa Etelä-Suomen metsistä kuusia oli 45 prosenttia puustosta, vuosisadan lopussa kuusia saattaa olla vain kahdeksan prosenttia.
”Monelle kuusten luoma hämyisyys tuo metsän tunnun. Lisäksi vanhat kuusikot antavat suojaa vaarantuneeksi luokitellulle liito-oravalle”, sanoo WWF:n johtava metsäasiantuntija Panu Kunttu.
Metsän eläimistä esimerkiksi kettu, hirvi ja metsäkauris voivat hyötyä ilmastonmuutoksesta. Valkoisen suojavärin talveksi vaihtavat eläimet, kuten metsäjänis ja kärppä, puolestaan kärsivät vähenevästä lumipeitteestä.
Ilmastonmuutos tuo uusia kasvi- ja eläinlajeja Suomen metsiin. Näitä lajeja kutsutaan vieras- tai tulokaslajeiksi. Vieraslajeiksi kutsutaan lajeja, joiden leviämistä ihminen on auttanut tahallaan tai vahingossa. Ne voivat hyötyä ilmastonmuutoksesta. Jättipalsami ja japanintatar ovat jo levinneet haitallisina vieraslajeina Etelä-Suomen metsiin, ja niiden määrä voi lisääntyä entisestään. Tulokaslajeja ovat esimerkiksi villisika ja sakaali, jotka ovat saapuneet Suomeen etelästä itse.
”Vaikka ilmastonmuutos voi lisätä Etelä-Suomen metsien lajimäärää, metsiemme monimuotoisuus on vaarassa. Yksipuolisen metsänhoidon lisäksi ilmastonmuutoksen seurauksena Suomeen saapuvat vieras- ja tulokaslajit ovat yksi suurimmista uhkista metsien monimuotoisuudelle. Ne syrjäyttävät luontoomme kuuluvia lajeja, ja pohjoisen lajit joutuvat väistymään eteläisten tieltä”, Kunttu muistuttaa.
Kylmiin oloihin sopeutuneet lajit ovat jo nyt siirtyneet pohjoisemmaksi. Yli sadan Suomessa esiintyvän lintulajin esiintymisalue on siirtynyt 35 kilometriä pohjoiseen vuodesta 1970 vuoteen 2012. Monien pohjoisten lintujen, kuten hiiripöllön ja riekon, esiintymisalueen keskipisteet ovat siirtyneet jopa 150 kilometriä pohjoiseen.
Metsänomistajien kannattaa kantaa huolta ilmastonmuutoksesta metsätuhojen takia. Todennäköisesti tuulten nopeudet ja myrskyjen määrä eivät Etelä-Suomessa merkittävästi lisäänny, mutta kaikista kovimmat, niin sanotut katastrofaaliset myrskyt voivat lisääntyä.
”Eniten metsien myrskytuhojen lisääntymiseen vaikuttaa roudan väheneminen. Ilman routaa puut eivät voi ankkuroitua juurineen jäiseen maahan, vaan ne kaatuvat myrskytuulissa aiempaa herkemmin”, Kunttu toteaa.
Myös hyönteisten tekemät metsätuhot lisääntyvät, koska kylmät pakkaset eivät enää tapa niitä talvisin. Esimerkiksi puita syövät lehti- ja havununna selviävät nykyistä useammin leudoista talvista hengissä. Riski kuusia syövän kirjanpainajan laajoista tuhoista nousee merkittävästi.
”Metsänhoidossa kannattaa suosia sekapuustoisia ja puustoltaan erirakenteisia metsiä, jotka pärjäävät yksipuolisia metsiä paremmin muutoksia vastaan”, Kunttu sanoo.
Itämeri rehevöityy ja tummenee
Itämeren havainnekuvassa vedenpinta nousee, vesi tummuu ja sinilevän määrä lisääntyy ilmastonmuutoksen takia. Itämerennorppa, hauki, made ja sinisimpukka kärsivät, kun taas särkikalojen määrä lisääntyy. Vedenalainen kasvillisuus yksipuolistuu. Vieraslajit, erityisesti kurtturuusu, pääsevät leviämään rannoilla, ja supikoira uhkaa saariston lintujen pesintää.
Itämeri on yksi maailman herkimmistä ja saastuneimmista meristä. Sen tulevaisuus ei näytä valoisalta muuttuvassa ilmastossa.
”Itämeri on herkkä ilmastonmuutoksen seurauksille, koska se on matala sisämeri ja sen vedenvaihtuvuus on pientä”, sanoo WWF:n suojeluasiantuntija Jenny Jyrkänkallio-Mikkola.
Rehevöityminen on Itämeren suurin uhka. Aiemmin esimerkiksi Selkämerellä sinileväkukinnot olivat harvinaisia, mutta 2000-luvulla niistä on tullut pysyvä ilmiö. Tulevaisuudessa sinilevää on yhä kauemmin ja kasvustot ovat aiempaa laajempia ja paksumpia.
”Lisääntyvät sateet huuhtovat paljaalta maalta yhä enemmän ravinteita Itämereen, mikä lisää sinilevän määrää.”
Sinilevän lisääntymisestä tulee rehevöitymistä ruokkiva kierre. Kun sinileväkukinto kuolee, se vajoaa pohjaan, jossa hajotustoiminta lisääntyy. Se taas kuluttaa pohjasta happea. Hapettomista pohjista fosfori liukenee takaisin veteen ja ruokkii edelleen sinileviä.
”Vaikka onnistuisimme vähentämään päästöjä, sinileväpäivien määrä voi jopa kaksinkertaistua vuosisadan loppuun mennessä”, Jyrkänkallio-Mikkola muistuttaa.
Itämeren vesi on jo nyt tummunut väriltään. Sadassa vuodessa veden näkösyvyys laski jopa yhdeksästä metristä nykyiseen noin viiteen metriin. Jatkossa vesi tummenee ja samenee entisestään, sillä ilmastonmuutoksen myötä sademäärä lisääntyy.
”Vesi näyttää aiempaa ruskeammalta, koska mereen päätyy aiempaa enemmän humusta ja muuta orgaanista ainetta.”
”Itämeren suolapitoisuus laskee, kun joista ja vesistöistä valuu aiempaa enemmän makeaa vettä Itämereen. Esimerkiksi sinisimpukka kärsii suolapitoisuuden vähenemisestä.”
Ilmastonmuutoksen takia Itämeri näyttää erilaiselta talvella. Pintavedet voivat lämmetä jopa neljä astetta vuosisadan loppuun mennessä.
”Lämpimämpi meri jäätyy hitaammin, ja jääpeite on nykyistä ohuempi sekä kestää lyhyemmän aikaa. Osa Itämeren alueista voi tulevaisuudessa jäädä kokonaan ilman jäätä”, Jyrkänkallio-Mikkola toteaa.
Jään väheneminen vaikuttaa Itämeren kasveihin ja eläimiin. Esimerkiksi itämerennorppa synnyttää poikasensa ahtojäälohkareiden muodostamiin pesäkoloihin. Jään väheneminen vaikeuttaa norpan pesintää.
Ilmastonmuutos vaikuttaa myös rantoihin.
”Kun keväisin jäälautat sulavat ja kuluttavat rantojen kasvillisuutta, rannat pysyvät avoimina. Jos tämä vähenee, rannat ovat vaarassa kasvaa umpeen.”
Kylmään veteen sopeutuneet kalat, kuten made, kärsivät meriveden lämpenemisestä. Siian ja hauen määrät vähenevät. Sen sijaan särkikalat, kuten särki ja lahna, hyötyvät Itämeren rehevöitymisestä ja lämpenemisestä. Myös kasvillisuudessa tapahtuu paljon muutoksia.
”Rihmalevä valtaa jo nyt rakkolevältä tilaa. Rakkolevä on Itämeren avainlaji, josta monet muut lajit ovat riippuvaisia. Rakkolevä tarjoaa muille lajeille ravintoa ja suojaa, joten sen väheneminen vaikuttaisi laajasti muihin lajeihin, kuten haukeen ja moniin äyriäisiin.”
Lämmin vesi tuo vieraslajeja, kuten valesinisimpukoita ja vaeltajasimpukoita, jotka vievät tilaa sinisimpukalta. Jo nyt merirokko vie elintilaa muilta lajeilta.
”Saaristolinnuille suuri uhka ovat munia ja poikasia syövät vieraslajit, kuten minkki ja supikoira. Erityisesti supikoira näyttää hyötyvän ilmastonmuutoksesta”, Jyrkänkallio-Mikkola sanoo.
Vieraslajit uhkaavat myös Itämeren rannikoita. Yksi suurimmista ongelmista on pihoilta ja puutarhoista levinnyt kurtturuusu, joka levittäytyy rannoille ja tukahduttaa muun kasvillisuuden alleen.
Merenpinta nousee kaikkialla jäätiköiden sulamisen takia, mikä hävittää hiekkarantoja. Itämerellä maankohoaminen kumoaa osan merenpinnan noususta, mutta osa Itämerenkin hiekkarannoista on vaarassa.
”Suomenlahdella merenpinnan nousu on Perämerta suurempi ongelma, ja voi vaikuttaa siellä hiekkarantoihin. Se vaikuttaisi monen kesälomalaisen elämään.”
Lapin avotunturit vaarassa
Ilmastonmuutos ajaa monia Lapin avotuntureiden lajeja, kuten tunturisopulin, ahman, naalin ja tunturipöllön, ahtaalle. Metsäraja nousee ylemmäs ja avotunturit uhkaavat kasvaa umpeen. Laajat hyönteistuhot tunturikoivikoissa voivat lisääntyä, ja vieraslajit, kuten lupiini ja jättipoimulehti, levitä yhä pohjoisemmaksi.
Ilmastonmuutoksen edetessä Suomen luonnossa kaikista heikoimmassa asemassa ovat Tunturi-Lapin kasvit ja eläimet. Lämpötilan nousu tuo pohjoiseen koko ajan lisää etelän lajeja. Pohjoisen lajit eivät pääse siirtymään tuntureiden huippuja korkeammalle eivätkä Jäämeren rannikkoa kauemmas pohjoiseen.
”Tunturilajiston tilanne on kriittinen. Monet arktisiin olosuhteisiin erikoistuneet lajit ovat erityisen herkkiä ilmastonmuutokselle”, sanoo WWF:n ohjelmapäällikkö Petteri Tolvanen.
Vaikka kasvihuonekaasupäästöjä vähennettäisiin, suuri osa tutkituista arktisista lajeista on vaarassa menettää yli puolet esiintymisalueistaan Pohjolassa kuluvan vuosisadan aikana. Jos päästöjen vähennyksessä epäonnistutaan pahasti, jopa yhdeksän prosenttia Pohjolan arktisista lajeista on vaarassa menettää koko elinympäristönsä.
Ilmastonmuutos muokkaa erityisesti puuttoman tunturipaljakan maisemaa ja lajistoa voimakkaasti. Jokainen 0,6 asteen lämpötilan nousu siirtää metsänrajaa 100 metriä korkeammalle, joten matalat tunturit uhkaavat metsittyä. Se tarkoittaisi avotunturioloihin erikoistuneiden lajien elinympäristöjen katoamista. Pohjoisimmassa Lapissa kolmen asteen lämpötilan nousu voisi laskea tunturipaljakoiden ja -koivikoiden osuuden nykyisestä 30 prosentista alle yhteen prosenttiin.
Tunturikoivikoita uhkaavat myös laajat mittarituhot, jotka voivat ilmaston lämpenemisen myötä lisääntyä. Tunturimittari on koko maassa esiintyvä perhonen, jonka toukat syövät puiden lehtiä. Lapissa toukat voivat massaesiintymävuosina syödä tunturikoivikot täysin paljaiksi.
Pohjoisen Suomen talvet säilyvät lumisina myös tulevaisuudessa, mutta lumipeite saapuu syksyllä nykyistä myöhemmin ja sulaa keväällä aiemmin. Koska lunta sataa lyhyemmän aikaa, lumipeitteen paksuus ohenee keskitalvella. Lumen väheneminen vaikuttaa erityisesti lajeihin, jotka ovat riippuvaisia lumenviipymistä. Lumenviipymä on alue, josta lumi sulaa viimeisenä.
”Lumi tarjoaa toisaalta suojaa talven pakkasilta, mutta estää myös eteläisten, pidempää kasvukautta vaativien lajien leviämisen pohjoiseen. Lumen väheneminen on monille arktisille lajeille, kuten jääleinikille ja kiirunankellolle, jopa suurempi uhka kuin lämpötilan nouseminen”, Tolvanen sanoo.
Ilmastonmuutos vauhdittaa haitallisten vieraslajien leviämistä. Esimerkiksi lupiini ja jättipoimulehti voivat levitä ilmaston lämpenemisen myötä yhä pohjoisemmaksi.
Monet avotunturin eläimet ovat jo kärsineet ilmastonmuutoksesta. Naali oli aiemmin Pohjois-Suomessa yleinen laji, mutta nykyisin sitä havaitaan Suomessa vain satunnaisesti. Edellinen varmistettu naalin pesintä tapahtui Suomessa yli 20 vuotta sitten. Kettu on jo levittäytynyt naalin elinalueille, ja ilmastonmuutoksen arvellaan auttavan ketun leviämistä edelleen. Tuntureissa esiintyvät eläimet ovat riippuvaisia toisistaan, jolloin yhden lajin väheneminen vaikuttaa muihin lajeihin.
”Esimerkiksi tunturisopuli on tuntureiden ravintoketjussa keskeisen tärkeä eläin, sillä muun muassa naali, tunturipöllö ja monet muut petolinnut käyttävät sitä ravinnokseen. Tunturisopuli tarvitsee menestyäkseen pitkiä, kylmiä ja lumisia talvia. Sen väheneminen vaikuttaa heti sitä ravinnokseen käyttäviin eläimiin”, Tolvanen sanoo.
Suomen avotuntureilla pesivistä linnuista on jo nyt suurempi osa uhanalaisia kuin koko maan linnuista. Tunturiylängöillä elävät muun muassa kiiruna, tunturipöllö, tunturihaukka ja keräkurmitsa.
”Tunturipaljakan lintujen kannat ovat vaarassa heikentyä voimakkaasti. Osa lajeista voi kadota Suomesta kokonaan”, Tolvanen sanoo.
OP on rahoittanut Ilmastonmuutoksen vaikutus Suomen luontoon esimerkkiympäristöissä -taustaselvityksen tekemistä.
Ilmastonmuutos muuttaa Suomen luontoa
Ilmastonmuutos on jo muuttanut metsiä, Itämerta ja Lapin tuntureita. Tulevaisuudessa muutokset tapahtuvat yhä nopeammin.