Onko lapsen lahjalista loputtoman tuntuinen? Näin selität, ettet halua ostaa krääsää

Leluja, paljeteilla ja glitterillä kuorrutettuja tavaroita, keräiltäviä pikkueläimiä… Lapsen huone pursuaa tavaraa, mutta hän janoaa lisää. Eikä ihme. Halpoja ja kivoja pikkutavaroita on myynnissä joka puolella, ja kaverit saattavat esitellä jatkuvasti uusia ostoksiaan.

Omista vaate- ja tavaraostoksista on helppo tinkiä, mutta monet vanhemmat eivät halua lapsiensa tuntevan oloaan ulkopuoliseksi sen takia, että heitä ahdistaa nykymeno. Mitä ihmettä vanhempi voi tehdä, jos mielessä pyörivät merten muoviroska ja vaateteollisuuden aiheuttamat päästöt?

”Kauhukuvien maalailu ei kannata, vaan asioista täytyy puhua ratkaisukeskeisesti ja lapsen ikä huomioon ottaen”, ympäristökasvatuksen johtava asiantuntija Essi Aarnio-Linnanvuori toteaa.

”Keskeistä on selvittää, kuinka tärkeä kyseinen vaate tai tavara lapselle on. Jos se on lapsen pitkäaikainen toive ja tuo lapselle iloa, niin silloin voi päättää, että tingitään sen sijaan jostain muusta”, hän lohduttaa.

”Lapsella on oikeus tuntea itsensä ihanaksi ja ainutlaatuiseksi.”

Hän vinkkaa, että paljon toivotun vaatteen tai tavaran hankinnasta voi tehdä erityisen juhlallisen ostosretken, jolloin se jää mieleen. Näitä juhlahetkiä ei kuulukaan olla usein.

”Etenkin tietyssä iässä lapset janoavat ”aarteita”, ja sellaisia voi hyvällä omallatunnolla käydä etsimässä kirpputoreilta tai kierrätyskeskuksista. Samalla ostoshetkestä tulee mieleenpainuva elämys.”

Iloa ja ylpeyttä vastuullisista teoista

Kieltojen ja rajoitusten sijasta lasta voi siis ohjata kestävän kuluttamisen polulle tarjoamalla parempia vaihtoehtoja. Vanhemman tehtävä on selittää lapselle, ettei joka viikko voi saada uutta lelua eikä asioita voi hankkia vain sillä perusteella, että muillakin on.

”On oltava tiukkana siitä, ettei lähdetä kilpavarusteluun ja varauduttava myös siihen, että lapsen palaute ei välttämättä ole kovin positiivista. Mutta kun pyritään muuttamaan maailmaa, se on kestettävä.”

Hän huomauttaa, että yksittäisiä tavarahankintoja enemmän vaakakupissa painavat päivittäiset ruoka- ja liikkumistottumukset.

Aarnio-Linnanvuori muistuttaa, että jokainen WWF:n tukija on mukana suojelemassa uhattuja elinympäristöjä ja lajeja. Tämän voi kertoa myös lapselle konkreettisena esimerkkinä siitä, mitä oma perhe tekee yhteisen maapallomme hyväksi.

”Perheen vastuullisista teoista kertominen lapselle on parasta ympäristökasvatusta. Luonnon puolesta toimimisen ei tarvitse olla lapsen ja vanhemman välinen väännön aihe, vaan se voi olla myös yhteinen positiivinen asia, josta tunnetaan iloa ja ylpeyttä.”