Ruuantuotanto on suurin yksittäinen syy luonnon monimuotoisuuden köyhtymiseen – ympäristön huomioivat ravitsemussuositukset voisivat ratkaista ongelman

WWF:n ja Oxfordin yliopiston lokakuussa julkaiseman Bending the Curve: The restorative power of Planet-Based Diets -raportin mukaan tapa, jolla ruokaa tällä hetkellä tuotetaan ja kulutetaan, on kestämätön. Raportin mukaan edes kansalliset ravitsemussuositukset eivät takaa ympäristöystävällistä ruokavaliota.

Raporttia varten tutkittiin yhteensä 75 maan kansalliset suositukset. Kansalliset ravitsemussuositukset kuvaavat sitä, millainen ruokavalio edistää terveyttä, ja niitä käytetään esimerkiksi julkisten ruokapalveluiden suunnittelussa. Ruuantuotanto aiheuttaa 25–30 prosenttia globaaleista kasvihuonekaasupäästöistä ja on suurin yksittäinen syy luonnon monimuotoisuuden köyhtymiseen. Ratkaisu ongelmaan on kuitenkin olemassa: paikallisia ruokavalioita tulee ja on mahdollista muuttaa ympäristöystävällisemmiksi ja terveellisemmiksi.

”Ravitsemussuositukset voisivat ohjata ihmisten ruuankulutusta kestävämmäksi”, sanoo WWF Suomen suojeluasiantuntija Mari Koistinen.

Ei kuitenkaan ole yhtä oikeaa ruokavaliota, joka takaisi luonnon ja ihmisen hyvinvoinnin kaikkialla maailmassa. Ratkaisussa on huomioitava paikalliset mahdollisuudet, vahvuudet ja heikkoudet. Esimerkiksi rikkaissa maissa eläinperäisten tuotteiden kulutusta on merkittävästi vähennettävä ja samalla kasvisten käyttöä lisättävä, jotta heikommassa asemassa olevissa maissa voidaan syödä monipuolisemmin ja ravitsemuksellisesti riittävästi.

Muutos ei kuitenkaan saa jäädä yksin kuluttajan harteille. Suomalaisissa suosituksissa ollaan oikeilla jäljillä. Se, miten ympäristö on huomioitu ravitsemussuosituksissa eri puolilla maailmaa, vaihtelee. Esimerkiksi yhteisissä pohjoismaisissa ravitsemussuosituksissa ympäristö on otettu huomioon, ja suomalaiset ravitsemussuositukset tehdään niiden pohjalta. Vuonna 2014 julkaistujen suomalaisten ravitsemussuositusten tavoitteena on terveyttä edistävä ruokavalio, joka on samalla ympäristön kannalta mahdollisimman kestävä. Nykyinen ohjeistus ei kuitenkaan ole ympäristön kannalta tarpeeksi kunnianhimoinen.

”Perusongelma on, että suomalaiset suositukset ovat liian väljät. Suosituksia noudattamalla voi syödä erittäin ympäristöystävällisesti tai ympäristölle haitallisesti. Ravitsemussuositusten päivityksessä ympäristönäkökulmaa on vahvistettava merkittävästi”, sanoo Koistinen.

WWF:n ja Oxfordin raportti saa tukea aiemmista kansallisista tutkimuksista. Esimerkiksi Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) elokuussa julkaisemassa kannanotossa todetaan, että ”kansallisissa ravitsemussuosituksissa on otettava huomioon sekä ravitsemuksellinen että ekologinen kestävyys”. SYKEn tutkimusprofessori Minna Kaljonen vahvistaa, että ravitsemussuosituksiin tarvitaan muutakin kuin terveysnäkökulma.

”Ravitsemussuositukset ovat äärimmäisen hyvä paikka vaikuttaa siihen, miten ruuankulutusta saadaan kestävämmäksi. Suositukset ohjaavat esimerkiksi kouluruokailua, jossa kansallista ohjeistusta ympäristöasioiden huomioimiseen kaivataan nyt kovasti. Koulu-, päiväkoti- ja laajemmin julkisen lounasruokailun kautta tavoitetaan iso joukko suomalaisia”, Kaljonen sanoo WWF:lle.

Kaljonen haaveilee, että ravitsemussuosituksiin saataisiin tarkemmat ympäristökriteerit ja nykyisten ravintoarvomittareiden tapaan ruuille myös jonkinlaiset ympäristökestävyyden mittarit.

Raportti saa tukea julkiselta ruokapalvelulta

Ravitsemussuositukset ovat mukana myös julkisten ruokapalveluiden palvelusopimuksissa. Kysyimme Helsingin kaupungin ruokapalveluilta, mitä he ajattelevat suositusten ympäristönäkökulmasta. Ruokapalvelut tuottaa noin 100 000 ateriahetkeä päivittäin.

”En näe estettä sille, että ravitsemussuositukset laajennettaisiin käsittelemään muitakin näkökulmia kuin terveyden edistämisen. Se varmaan edellyttäisi vähintään kansallista keskustelua aiheesta sekä asiantuntija- ja tutkijajoukon laajentamista nykyistä vahvemmin ravitsemustutkijoista myös ruuan ympäristövaikutusten asiantuntijoihin”, pohtii Meri Mathlin Palvelukeskus Helsingin Kehityspalvelut-yksiköstä.

Mathlin näkee, että yleisten ympäristökriteerien listaaminen suosituksiin voisi olla hyödyllistä etenkin pienempien kuntien ruokapalvelun tuottajille. Helsingin kaupungin ilmastotyötä ja ruokalistojen suunnittelua ohjaa Hiilineutraali Helsinki 2035 -toimenpideohjelma, mutta kaikilla kunnilla ei välttämättä ole omaa päästövähennysohjelmaa ohjaamassa kehitystyötä. Hän ei kuitenkaan usko, että uusiin suosituksiin tulee isoja muutoksia, koska ravitsemustieteellinen tutkimus on hidasta.

”Kasvisten ja kalan monipuolinen käyttö sekä etenkin prosessoidun lihan ja kovien rasvojen vähentäminen on linjassa myös terveysnäkökulmien kanssa.”