Kurkista kentälle: näin sarvikuonoja lasketaan Nepalissa
Nepalilaisella Kanchan Thapalla on takanaan 18-vuotinen historia luonnonsuojelussa. WWF Nepalissa lajien suojeluohjelmaa johtava Kanchan on sarvikuonojen laskennassa konkari, joka on innokas kehittämään uusia menetelmiä.
”Muistan yhä ensimmäisen sarvikuonojen laskennan, jossa olin mukana. Vaikka olen sittemmin osallistunut viiteen laskentaan, prosessi on pysynyt samana. Laskijat kulkevat norsuilla ja perkaavat kuukauden kuluessa tarkkaan sarvikuonojen elinalueet. Norsuilla ratsastaminen on yksi harvoista toimivista tavoista edetä vaikeakulkuisilla soilla, kosteikoilla ja jokimetsissä. Norsujen terveydestä huolehditaan tekemällä niille terveystarkastus joka aamu.
Ensimmäisessä laskennassani vuonna 2004 liikuimme hitaasti mutta varmasti läpi jopa seitsemän metriä korkean kasvillisuuden. Ja yhtäkkiä se oli edessäni, vain 10 metrin päässä: aikuinen urossarvikuono, kaksi metriä pitkä, nahka kuin panssari, käyrä sarvi. Se oli ensimmäinen laskemani sarvikuono.
Sarvikuonojen laskennassa on oltava äärimmäisen tarkkana. Tiimit varmistavat, että jo lasketut sarvikuonot liikkuvat tarkkailulinjan takana. Laskijat huutavat toisilleen tietoja, jottei yksikään sarvikuono jää huomaamatta. Päivän päätteeksi tiimien reittejä tarkastellaan GPS:llä. Näin voidaan paikantaa mahdollisia aukkoja, poistaa tuplalaskennat sekä suunnitella seuraavaa päivää.”
Kanchan Thapa (kuvassa vasemmalla) kollegoineen osallistui sarvikuonojen laskentaan vuonna 2021.
”Sarvikuonojen laskennassa ei ole kyse vain numeroista. Saamme esimerkiksi arvokasta tietoa siitä, miten sarvikuonot ovat jakaantuneet tietyllä alueella. Sarvikuonojen seuraamisessa on sitä jotain, ja olenkin saanut nähdä, miten sarvikuonojen määrä on lähes tuplaantunut ensimmäisestä laskentamatkastani. Nykyään sarvikuonoja on Nepalissa 752. Määrän kasvu tuo minulle iloa, vaikka laji on edelleen uhanalainen.
Tulevaisuudessa tuttuja laskentamenetelmiä on kehitettävä. Nykymuotoinen laskenta voi kuulostaa yksinkertaiselta, mutta se on fyysisesti ja henkisesti kuormittavaa – ja joskus vaarallista. Aina on mahdollista, että laskija kohtaa petoeläimen. Tänä vuonna menetimme ensimmäistä kertaa laskennan historiassa kollegan tiikerin hyökkäyksessä.
Yksi mahdollinen tapa laskea sarvikuonoja voisi olla geeninäytteiden ottaminen niiden ulosteesta, etenkin kun Chitwanin kansallispuistossa Nepalin eteläosissa on laboratorio näytteiden tutkimiseen. Vielä testaamista odottava vaihtoehto olisi varustaa droneja lämpökameroilla. Olen varma, että seuraavan sarvikuonolaskennan koittaessa vuonna 2025 olemme onnistuneet kehittämään laskentaan uusia tapoja pitäen samalla kiinni perinteistä.”
Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Kanchan Thapa. Tekstin on kääntänyt ja lyhentänyt suomeksi Silja Annila.