Mestarimaastoutujan jäljillä kilometrien korkeudessa – näin asiantuntijat suojelevat harvinaista lumileopardia Nepalissa
Varsinaista etätyötä: WWF Nepalin lumileopardiasiantuntija Sheren Shrestha kulkee kuukausia kissapedon jäljillä maailman suurimmassa vuoristossa.
”Kolmas kenttämatkani Himalajalle on alkamassa. Tavoite on melkoinen: pannoittaa kaksi lumileopardia kahdessa kuukaudessa. Jännittää – niin tehtävän kuin itsemme puolesta. Onhan edessä pitkä patikka Nepalin vuoristoiseen villiin länteen. Olot kilometrien korkeudessa ovat äärimmäiset.
Siinä myös syy vaivannäköömme. Lumileopardit asuvat todella syrjäisillä vuoristoseuduilla, ja siksi niiden elämästä tiedetään yhä hyvin vähän. Satelliittipannat välittävät tietoa kissapedon liikkeistä, ja kaikki uusi tieto auttaa meitä suojelemaan uhanalaista lumileopardia.
Matkaa on valmisteltu kuukausia, ja luotan tiimiini täysin. Tarvitsemme silti rutkasti tuuria, sillä lumileopardin näkeminen on hyvin harvinaista. Arka mestarimaastoutuja tunnetaan täällä vuorten haamuna.
Paikalliset kuitenkin tuntevat eläimen läsnäolon. Saamme siitä muistutuksen jo toisena patikkapäivänä, kun kohtaamme kyläläisen, joka on matkalla hakemaan korvauksia karjanmenetyksestä. Mies oli ollut kotimatkalla karjoineen, kun lumileopardi oli päässyt yllättämään. Kaksi muulia oli säikähtänyt ja pudonnut rotkoon. Vastaavat menetykset ovat niin yleisiä, että peto on monelle ennen kaikkea vihollinen.
Suojelutyössä paikallisten tuki tulisi kuitenkin tarpeeseen, sillä heillä on sukupolvien kokemus lumileopardin asuttamista maastoista. Oma ensikohtaamiseni lumileopardin kanssa kuvaa heidän apuaan täydellisesti. Neljä vuotta sitten kuljimme näitä samoja polkuja, kun paikallinen asiantuntijamme huudahti: Hiun Chituwa! Lähellämme oli lumileopardi! Itse en nähnyt yhtikäs mitään, vaikka kollegani osoitti suoraan kohti eläintä. Sain skannata maastoa katseellani hyvän tovin ennen kuin huomasin sen. Ilman paikallista asiantuntemusta olisimme kävelleet onnemme ohi.
(juttu jatkuu kuvan jälkeen)
Sheren Shrestha on tottunut kulkemaan työssään korkeilla vuorilla karuissa olosuhteissa.
Naapurisovun edistäminen on tärkeä osa työtämme. Luomme asetelmaa, jossa paikalliset voivat hyvin, kun lumileopardit voivat hyvin, ja toisin päin. Yhteistyön ja vahingonkorvausten myötä asenteet ovat lämmenneet.
Päiväkausien kapuamisen jälkeen alkaa odotus. Päivät leirissä kuluvat toiveikkuuden, pettymysten ja tylsistymisen vaihdellessa. Eräänä kirkkaana yönä näen tähdenlennon ja toivon… Arvaatte varmasti, mitä. Ja viimein: Hiun Chituwa!
Matkamme 16. päivänä pääsemme toteuttamaan tapahtumaketjun, johon olemme niin huolella valmistautuneet. Tiimimme eläinlääkärit rauhoittavat, nukuttavat ja tutkivat nuoren, Zeborongiksi nimeämämme uroksen. Tunnin kuluttua siitä on tullut Nepalin viides satelliittipannoitettu lumileopardi.
En ole uskoa onneamme, kun vain kahta päivää myöhemmin kohdalle osuu toinenkin lumileopardi. Vanhempi uros saa nimekseen Samling ja kaulaansa samanlaisen pannan. Varmistettuamme, että satelliittiyhteydet toimivat, olemme valmiit.
Pitkä kotimatka voi alkaa.”
Teksti: Sheren Shrestha, Paula Kallio
Auta Kissaeläin-kummina
Uhanalaisten kissaeläinten tulevaisuus on veitsenterällä. Ikonisten lajien ahdingon syynä on elinalueiden hävittäminen, salametsästys ja ilmastonmuutos. Katso, mitä kaikkea tuellasi saadaan aikaan.