Voiko luonnon monimuotoisuus ehkäistä sairauksia? – Uudessa hankkeessa tutkitaan lähiluonnon merkitystä lapsen immuunijärjestelmälle

Ajatteletko olevasi tällä hetkellä itseksesi?

Et ole oikeastaan koskaan täysin yksin, sillä suolistossasi, limakalvoillasi, veressäsi ja ihollasi elää valtava määrä erilaisia mikrobeja ja olet jatkuvasti vuorovaikutuksessa ympäröivän maailman eliöiden kanssa. Ihmiskeho on siis yhdenlainen ekosysteemi – ja kuten muutkin ekosysteemit, vaikuttaisi siltä, että sen hyvinvointi on riippuvainen luonnon monimuotoisuudesta.

Runsaan altistumisen luonnon bakteereille on osoitettu olevan keskeistä immuunijärjestelmän kehitykselle. On havaittu, että immuunivälitteiset sairaudet, esimerkiksi erilaiset allergiat, ovat yleisempiä ihmisillä, jotka eivät ole altistuneet luonnon bakteereille varhaislapsuudessaan. Jo kuukauden ikäisen vauvan keuhkojen ja ihon mikrobistossa on suuret erot riippuen siitä, asuuko vauva kaupungissa vai maaseudulla.

Luonnon köyhtymisellä tiedetään olevan useita vaikutuksia ihmisen hyvinvoinnille muun muassa ruokaturvan kautta. Esimerkiksi monet ruokakasvit tarvitsevat kasvaakseen pölyttäjiä. Tiedetään myös, että riski uusien tartuntatautien kehittymiselle kasvaa elinympäristöjen monimuotoisuuden hävitessä.

Mutta entä jos onkin niin, että terveytemme on myös suoraan riippuvainen kohtaamisesta monien lajien kanssa? Silloin elinympäristöjen kaupungistuminen ja luonnon monimuotoisuuden hupeneminen voisi johtaa joidenkin sairauksien yleistymiseen.

Toistaiseksi tuntematon tutkimussuunta

Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Jenni Lehtimäen uudessa tutkimushankkeessa selvitetään, miten lapsen kodin ja lähiympäristön lajisto vaikuttaa immuunijärjestelmän kehittymiseen. Kun aiempi tutkimus on keskittynyt pitkälti bakteereihin, laajentaa Lehtimäki näkökulmaa lähes koko eliökuntaan.

”Sisäämme päätyy kaikenlaisia pieniä partikkeleita ympäröivästä lajistosta, esimerkiksi karvan kappaleita tai osia jonkin hyönteisen kitiinikuoresta. Tarkoituksena on selvittää, miten se, mitä lajeja ympärillämme on, vaikuttaa immuunijärjestelmän kehitykseen ja riskiin sairastua immuunivälitteisiin sairauksiin, kuten vaikkapa astmaan tai tyypin 1 diabetekseen”, Lehtimäki kertoo.

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)

Luonnon monimuotoisuuden merkityksestä riskissä sairastua tarttumattomiin sairauksiin on toistaiseksi vielä vähän tietoa. Avoimia kysymyksiä on paljon. Riittääkö immuunijärjestelmälle, että kohtaamme luontoa ylipäätään, vai pitääkö sen olla ”tarpeeksi” monimuotoista? Onko joitain tiettyjä lajeja, joiden esiintyminen on keskeistä immuniteetille?

”Luonnon monimuotoisuuden mittaaminen on ylipäätään vaikeaa, ja kun sen yhdistää ihmisen immuunijärjestelmän tutkimiseen, mikä on myös hyvin monimutkainen järjestelmä, ollaan mutkikkaiden asioiden äärellä”, Lehtimäki sanoo.

Kokonaiskuvassa on vielä paljon asioita, joita ei ole mitattu tai löydetty, hän uskoo.

”Tavoite on, että hankkeen päättyessä viiden vuoden päästä olemme ottaneet loikan siinä, mitä tiedämme luonnon monimuotoisuuden merkityksestä immuunijärjestelmän toiminnassa ja ihmisen terveydessä.”

Lähiympäristöllä suurin merkitys immuniteetille

Hankkeessa kerätään DNA-näytteitä satojen vauvojen kodeista ja näin saadaan tietoa siitä, mille eliölajeille vauvat altistuvat ensimmäisen elinvuotensa aikana. Ensimmäinen vuosi on immuunijärjestelmän kehittymiselle erityisen tärkeä: vauvan syntyessä immuunijärjestelmä alkaa kerätä ympäristöstä tietoa ja opetella, millaisia asioita ympäristössämme on, ja mitkä vaativat reagoimista ja mitkä eivät.

”Immuunivälitteisissä sairauksissa järjestelmä reagoi sellaisiin asioihin, mihin sen ei kuuluisi reagoida, esimerkiksi siitepölyyn tai kehon omiin soluihin”, Lehtimäki kuvailee.

DNA-näytteitä voidaan kerätä esimerkiksi imurilla, jossa on erityinen suodatin. Näyte voidaan kerätä myös pyyhkäisemällä näytteenottopuikolla ovenkarmin yläpuolella olevaa listaa, jonka päältä harva muistaa pyyhkiä pölyjä. Kodin DNA-näytteet toimivat indikaattorina laajemminkin lähiympäristön monimuotoisuudesta, sillä kotiin päätyy ainesta paikoista, joissa vauva ja hänen perheenjäsenensä liikkuvat.

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)

Kodin eliöstöön keskittyminen kannattaa myös siksi, että aiempi tutkimus on osoittanut immuunijärjestelmälle olevan eniten merkitystä sillä paikalla, missä vietämme suurimman osan ajasta. Lehtimäki on hieman yllättäen törmännyt tähän myös vertaillessaan kaupungissa ja maaseudulla asuvia koiria.

”Vaikka kaupunkikoiria vietiin usein lenkkeilemään vehreisiin paikkoihin kuten metsiin, niiden ihoa hallitsi kaupungille tyypillinen mikrobisto. Yksi tutkimuksen tuloksista olikin, että kaupunkikoirilla esiintyy rodusta riippumatta enemmän erilaisia allergioita.”

Säännöllinenkään altistus luonnolle ei siis välttämättä riitä kehittyvälle immuunijärjestelmälle, olipa kyse sitten eläimestä tai ihmisestä. Siksi huomiota tulisikin yhä enemmän kiinnittää lähiympäristöön ja sen monimuotoisuuden suojeluun.

Lehtimäki kannustaa vanhempia viemään lapsia luontoon, mutta huomauttaa kuitenkin, että kyseessä on suurempi ongelma, jota vanhemmat eivät voi yksin ratkaista.

”Tämä on yhteiskunnallinen kysymys, jota ei mielestäni tulisi sälyttää vanhempien vastuulle, varsinkin, kun vanhemmuuteen liittyy jo valmiiksi niin paljon odotuksia ja paineita. Lähtökohtaisesti jokaisella tulisi olla mahdollisuus elää terveyttä edistävässä ympäristössä ilman, että sinne tarvitsisi erikseen hakeutua.”