Aasiannorsu on häviämässä taistelun elintilasta
Aasiannorsut (Elephas maximus) joutuvat pakenemaan kotimetsistään, kun metsiä hakataan asutuksen tai elinkeinojen tieltä. Alueiden kehityssuunnitelmat ovat puutteellisia ja huonosti laadittuja, mikä lisää norsujen elinalueiden häirintää. Uudelleenasutusohjelmat ja suurten ihmismäärien liikuttaminen ovat johtaneet norsujen ja ihmisten etujen vakaviin törmäyksiin. Tämä ilmenee WWF:n tänään julkistamasta raportista Asian elephants in the wild.
Elizabeth Kemfin ja Charles Santiapillain (1) laatima raportti osoittaa, että viljelmien työntekijät myrkyttävät norsuja ja että vihaiset maanviljelijät ampuvat niitä. Lisäksi norsuja tapetaan niiden lihan, nahan ja syöksyhampaiden takia. Norsuja on kuollut myös rautatie- ja maantieliikenneonnettomuuksissa. Vuonna 1997 pelkästään Sri Lankassa kuoli 126 luonnonvaraista norsua eläinten ja ihmisten välisissä kahakoissa.
Jäljellä olevista 35 000 – 50 000 aasiannorsuyksilöistä suurin osa on joutunut ahtautumaan alati pieneneville metsäalueille. Norsuista on tullut uhka monille, jotka asuvat niiden levinneisyysalueella. Nykyisin aasiannorsuja on enää murto-osassa lajin entisistä elinalueista.
Kun metsien kaataminen ihmisasutuksen ja maanviljelyksen tieltä kiihtyy, norsujen perinteiset muuttoreitit häiriintyvät. Tämä johtaa siihen, että nälkäiset norsut tunkeutuvat viljelyksille ja tuhoavat satoja. Norsut tappavat pelkästään Intiassa jopa 300 ihmistä vuosittain. WWF:n mukaan ilman välittömiä toimenpiteitä ihmisten ja norsujen välisten ongelmien ratkaisemiseksi norsujen määrä laskee edelleen kaikkialla Aasiassa.
Nimenomaan uroksia, joille kasvaa syöksyhampaat, salametsästetään. Tämä horjuttaa vakavasti sukupuolitasapainoa joillakin alueilla, eniten Intian eteläosissa, Kamputseassa ja Vietnamissa. Kaksi vuotta sitten kamputsealaiset salametsästäjät kaatoivat niin paljon urosnorsuja, että maan viranomaiset harkitsivat urosten tuomista naapurimaasta Laosista.
WWF tukee Intiassa, Thaimaassa, Vietnamissa, Kamputseassa, Kiinassa, Indonesiassa, Bhutanissa, Malesiassa ja Nepalissa käynnissä olevia projekteja, joilla etsitään ratkaisuja aasiannorsujen ahdinkoon. Samanaikaisesti WWF vetoaa hallituksiin, jotta ne varmistaisivat että kansalliset ja kansainväliset yritykset, jotka hyödyntävät luonnonvaroja norsujen elinalueilla, noudattaisivat kansallisia biodiversiteettisäädöksiä ja ottaisivat vastuun kestävän metsienkäytön edistämisestä. WWF vaatii myös, että CITES-sopimuksen (2) noudattamista tehostettaisiin ja sen mukaisesti aasiannorsuista tehtävien tuotteiden valmistus ja myynti lopetettaisiin. Tiukkoihin salametsästystä ehkäiseviin toimiin on ryhdyttävä kaikkialla norsujen levinneisyysalueilla.
Aasiannorsujen tulevaisuuden turvaaminen on kallista. WWF:n mielestä vauraiden hallitusten velvollisuus on antaa teknistä ja taloudellista apua kiireellisten ongelmien ratkaisemiseksi.
Lisätietoja:
Elizabeth Kemf, WWF International, puh. +41 22 364 9424; sähköposti: ekemf@wwfint.org
Robert Kihara, WWF International, puh. +41 22 364 9553; sähköposti: rkihara@wwfint.org
(1) Raportin kirjoittajat:
Elizabeth Kemf toimii kansainvälisessä WWF:ssä lajiensuojelun tiedotusvastaavana. Vuodesta 1988 lähtien hän on työskennellyt säännöllisesti etnisten vähemmistöyhteisöjen ja norsunomistajien parissa Vietnamin Dak Lak –provinssissa.
Tri Charles Santiapillai on eläintieteiden professori Sri Lankan Peredeniya-yliopistossa. Hän johtaa Kansainvälisen luonnosuojeliiton IUCN:n aasiannorsuihin perehtyneiden asiantuntijoiden ryhmää.
(2) CITES: Convention on International Trade in Endangered Species of Wild Fauna and Flora; kansainvälistä uhanalaisilla eläimillä ja kasveilla käytävää kauppaa säätelevä sopimus
N.B.
Aasiannorsu (Elephas maximus) kehittyi noin 55 miljoonaa vuotta sitten Afrikassa, mistä laumat levisivät suuriin osiin nykyisestä Irakista ja Syyriasta aina Kiinan Keltaisellejoelle asti. Nykyään niitä elää enää Intiassa ja Vietnamissa sekä niiden välisissä maissa. Pieni populaatio elää Kiinan lounaisosissa Yunanin maakunnassa.