© Gilbert Van Ryckevorsel / WWF-Canon
Julkaistu

Aikaistettu pyynti kohdistuu Itämeren lohikantojen säilymisen kannalta tärkeisiin suuriin yksilöihin – aikaistuksesta luovuttava ja lohelle säädettävä ylämitta

Kaupallista lohenkalastusta Suomen rannikoilla aikaistettiin 1,5 kuukaudella vuonna 2017. Aikaistetun kalastuskauden aikana saaliiksi joutuu erityisen paljon villejä ja kookkaita lohia, jotka ovat tutkitusti hyvin tärkeitä lohikantojen selviytymisen kannalta. Suuria lohia tulee suojella luopumalla kalastuskauden aikaistuksesta ja säätämällä lohelle ylämitta koko kalastuskaudelle.

 

Kalastuskauden aikaistamisen myötä ammattikalastajat ovat Pohjanlahdella voineet aloittaa lohenpyynnin toukokuun alussa, kun aikaisemmin kalastuskausi alkoi kesäkuussa. Aikaistamiskokeilun vaikutuksia lohisaaliin koostumukseen esiteltiin tällä viikolla maa- ja metsätalousministeriössä.

”On selvää, ettei kokeilua tule jatkaa. Kalastuskauden aikaistamisen takia pyynnin kohteeksi on joutunut erityisesti kookkaita lohia, sillä ne nousevat ensimmäisinä jokiin kutemaan. Juuri niiden tulisi kuitenkin päästä lisääntymään, sillä ne ovat lohikantojen selviytymisen kannalta elintärkeitä. Kalastusta ei missään nimessä tule enää kohdistaa näihin muutenkin vähälukuisempiin yksilöihin”, sanoo WWF:n suojeluasiantuntija Olli Sivonen.

Aikaistamiskokeiluun ryhdyttiin aikana, jolloin Tornionjokeen oli useamman vuoden ajan noussut ennätysmäärä lohia kutemaan, ja merikalastuksen kiintiöt olivat kestävällä tasolla.

”Tämän jälkeen lohenkalastuksessa on kuitenkin palattu ylisuuriin kiintiöihin, ja kutemaan nousevien lohien määrä on romahtanut Tornionjoessa, joka on Itämeren lohen tärkein kutujoki”, Sivonen sanoo.

Kalastuskauden aikaistamisesta luopumisen lisäksi suuria yksilöitä tulee suojella säätämällä lohelle ylämitta koko kalastuskaudelle niin meri- kuin jokikalastukseen. Yli 85 cm mittaisia lohia ei tulisi ottaa saaliiksi. Sama ylämitta on ollut käytössä kalastuskausilla 2005–2007.

”Suuriin yksilöihin ei tällä hetkellä kohdistu mitään suojelutoimia, vaikka niitä suojelemalla turvataan samalla koko Itämeren lohen tulevaisuutta ja kalastuksen jatkuvuutta”, Sivonen sanoo.

Tutkimustiedot tukevat havaintoa kookkaiden yksilöiden merkityksestä lohipopulaatioille. Suomalaistutkimuksessa on selvinnyt, että suurikokoisuus johtuu geenimuodosta, joka saa lohen viettämään merivaelluksella useamman vuoden ja palaamaan sen jälkeen entistä kookkaampana jokeen kutemaan.

”Tämän geenimuodon omaavien lohien poikaset palaavat itsekin todennäköisemmin suurikokoisina kudulle. Suuret lohet tuottavat myös enemmän poikasia. Tiedetään myös, että isokokoisten lohien osuus lisääntyvässä populaatiossa korreloi positiivisesti koko lohikannan geneettisen monimuotoisuuden kanssa, mikä ylläpitää lajin elinkelpoisuutta muuttuvassa ympäristössä”, kertoo tutkimuksen johtaja, akatemiaprofessori Craig Primmer Helsingin yliopistosta.

Lisätiedot

Suojeluasiantuntija Olli Sivonen, WWF, 050 305 5714, olli.sivonen@wwf.fi
Ohjelmapäällikkö Sampsa Vilhunen, WWF, 040 550 3854, sampsa.vilhunen@wwf.fi
Akatemiaprofessori Craig Primmer, Helsingin yliopisto, 050 311 6374, craig.primmer@helsinki.fi (genetiikkaan ja evoluutiobiologiaan liittyvät kysymykset)