Merikotkakannan kasvu jatkuu Suomessa – Lapissa ennätystulos
WWF:n merikotkatyöryhmän pesäntarkastajat ovat saaneet tältä kesältä työnsä valmiiksi. Alustavien tulosten perusteella todetuista 164 pesintää yrittäneestä parista 101 paria onnistui saamaan poikasia. Poikasia löydettiin yhteensä 168 kappaletta. Tulos on kaikkien aikojen ennätys. Vuonna 1999 lentokykyisiä poikasia kuoriutui 143. Pesinnässään epäonnistuneita pareja oli tänä vuonna 63 eli noin 40 % pesinnöistä epäonnistui, mikä on normaalia selvästi huonompi tilanne. Suomen merikotkien poikastuottokyky on kuitenkin palaamassa vähitellen normaalille tasolle.
Merikotkakanta on myös edelleen kasvussa ja tänä vuonna löydettiinkin kymmenkunta uutta pesivää merikotkaparia. Ottaen huomioon pesätarkastajilta kateissa olevat ja kokonaan uudet vielä löytämättä olevat parit voidaan arvioida, että Suomen merikotkakannan koko on ylittänyt 200 parin rajan uudelle vuosituhannelle tultua.
1970-luvulla sukupuuton partaalla horjunut maamme merikotkakanta on WWF:n suojeluprojektin käynnistyttyä lähes 30 vuotta sitten hiljalleen elpynyt. Pesivien merikotkaparien määrä on kasvanut ja lisääntymistulos parantunut merkittävästi erityisesti 1990-luvun kuluessa. Monet vanhojen pesimäalueiden kauan sitten autioituneet reviirit Ahvenanmaalla, Lounaissaaristossa ja Merenkurkussa ovat saaneet uudisasukkaat ja viime vuosina merikotka on vähitellen alkanut levittäytyä näiden viimeisten tukialueidensa ulkopuolellekin niin Suomenlahden, Selkämeren kuin Perämerenkin rannikoille sekä jopa aivan uloimpaan lähes puuttomaan karuun saaristoon. Useita pareja pesii jo mantereenkin puolella.
Lapissa pesii erillinen sisämaakanta suurten tekoaltaiden äärellä. Lisäksi yksittäisiä pesintöjä on havaittu kalaisten vesistöjen läheisyydestä mm. entisiltä maakotkapesiltä. Lapissa on rengastettu 20 tämän kesän poikasta.
Uudessakaupungissa merkkejä kahden pesän tuhoamisesta
– WWF tehnyt rikosilmoituksen
WWF:n merikotkatyöryhmän pesätarkastaja Sven Nordqvist löysi kesäkuun alussa kahdelta pesältä Uudessakaupungissa selvät biologiset perusteet sille, että merikotkan pesintä oli käynnistynyt ja ollut toiminnassa lähes tarkastusajankohtaan saakka. Rengastusajankohtana pesät olivat kuitenkin tyhjiä.
Merkit pesinnän alkamisesta ja jatkumisesta pidempään ovat kiistattomat. Ainoa syy, joka voi keskeyttää pesinnän on joko pesäpaikan häirintä niin, että emot eivät uskaltaudu ruokkimaan poikasia tai emon tappaminen tai kuolema.
Kummassakin tapauksessa poikaset nälkiintyvät ja viimeisenä keinonaan ”kippaavat” itsensä pesän laidan yli. Maassa ne ovat helppo saalis ketuille ja muille pienpedoille. Emojen tapaturmainen kuolema on äärimmäisen harvinaista ja tässä tapauksessa vielä kahden erillisen pesinnän osalta hyvin epätodennäköistä.
Pesäpaikoilta löydetyt merkit viittaavat selvästi rikokseen. WWF on tehnyt Uudenkaupungin poliisille rikosilmoituksen tapahtuneesta. Samoilla seuduilla löydettiin ammuttu merikotka vuonna 1998 ja siitä tehtiin rikosilmoitus. Tutkimuksissa ei löydetty syyllisiä.
Lisätietoja tuhotuista pesistä: Sven Nordqvist, puh. (02) 431 7048
Alueellisesti tarkennettuja lisätietoja antavat seuraavat merikotkatyöryhmän jäsenet:
Suomenlahti/Länsi-Uusimaa: Hannu Ekblom, puh. 050-565 8758
Lounaissaaristo: Jouko Lehtonen, puh. 0400-481 460
Ahvenanmaa: Torsten Stjernberg, puh. (09) 191 7457
Selkämeri/Satakunta: Seppo Keränen, puh. 049-151 353 tai (02) 647 2542
Merenkurkku ja Perämeri:
Juhani Koivusaari, puh. (06) 367 5330 tai 0400-881 349
Lappi: Seppo Ojala, puh. 0400-342 711 sekä Tuomo Ollila puh. 02056 47610 tai 0400-241 448