Vaelluskalojen kalastusrajoitukset ovat myös kalastajien etu

Itämeren vaelluskalojen luonnonkannat ovat uhattuina, ja meritaimenta uhkaa jopa sukupuutto ilman kalastuksen sääntelyä. Kalastusrajoitukset edistävät pitkällä tähtäimellä myös kalastajien toimeentuloa, kun kalakannat saadaan kestäviksi.

Lohikantojen heikkeneminen saatiin pitkälti pysäytettyä rannikkokalastuksen sääntelyllä, mutta nykyinen hallitus aikoo edelleen lieventää lohen kalastusrajoituksia. Tämä voi johtaa villien kantojen uuteen romahtamiseen.

Vaelluskalojen, kuten lohen (Salmo salar), meritaimenen (Salmo trutta) ja vaellussiian (Coregonus lavaretus) uhkia ja suojelua käsiteltiin tänään Vaasassa WWF Suomen järjestämässä seminaarissa.

Sääntelyn merkityksestä on esimerkkinä luonnonlohikannan elpyminen: lohikantojen pitkään jatkunut heikkeneminen saatiin pysäytettyä pitkälti vuonna 1996 alkaneen rannikkokalastuksen sääntelyn ansiosta.

Villien lohikantojen elpyminen johti siihen, että nykyinen kanta koostuu 50-70-prosenttisesti villeistä kaloista. Ammattikalastus on siis hyötynyt sääntelystä. Erityisesti avomerellä se ei ole juurikaan kielteisesti vaikuttanut kalastuksen määrään.

Nykyinen hallitus lievensi viime vuonna lohen kevätkalastuksen rajoituksia ja aikoo edelleen lieventää niitä. Tämä voi johtaa villien kantojen uuteen romahtamiseen ja tulevien saaliiden pienenemiseen.

Lohikanta on vahvistunut, koska kannankehityksen kannalta merkitykselliset seikat, kuten M74-taudin heikentyminen, muutamat vahvat kutuvuosiluokat ja onnistunut lohien vaellus pohjoisiin jokiin ovat onnekkaasti vaikuttaneet kannan kehitykseen. Luonnonlohen kannalta tilanne saattaa kuitenkin nopeasti heikentyä, mikäli yksikin näistä tekijöistä alkaa vaikuttaa lohikantaan negatiivisesti.

“Lohen rannikkokalastuksen nousurauhoituksen purkuun sisältyy niin paljon riskejä ja selvittämättömiä kysymyksiä, ettei järjestelmään voida kajota vaarantamatta samalla ennestäänkin uhanalaista Suomen Itämeren lohikantaa. Kalastusrajoitukset on palautettava alkuperäiseen kestoonsa”, vaatii WWF:n meriasiantuntija Anita Mäkinen.

Meritaimenen luonnonkantoja uhkaa Suomessa jopa sukupuutto. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos on arvioinut, että kantojen pelastaminen edellyttäisi huomattavan voimakkaita kalastuksen sääntelytoimenpiteitä. Koska meritaimen, toisin kuin lohi, viettää koko elämänsä lähellä rannikkoa, rannikon ja erityisesti jokisuiden verkkokalastus pienentää kantoja erittäin nopeasti. Meritaimenen kalastusta ei myöskään juurikaan säännellä.

”Suomenlahdella alamitan ja verkon silmäkokojen nostot ovat askel oikeaan suuntaan, mutta ne eivät riitä. Kantojen pieneneminen uhkaa jo nyt meritaimenkannan geneettistä monimuotoisuutta. Toimenpiteisiin tulee ryhtyä heti. Tanskasta on kokemusta siitä, että kudulle nousevien meritaimenten kalastuksen rajoittaminen jokisuullakasvatti joen meritaimenkannankokoa moninkertaiseksi aiempaan verrattuna”, sanoo WWF:n suojelujohtaja Jari Luukkonen.

Paitsi että ammattikalastus hyötyy kalastusrajoituksista pitkällä aikavälillä, hyötyä koituu myös virkistyskalastukselle, WWF korostaa. Kun vaelluskalat pääsevät nousemaan kutujokiinsa, alueiden virkistyskalastusmahdollisuudet ja sen kautta myönteiset kerrannaisvaikutukset mm. koko alueen matkailulle paranevat. Tästä on esimerkkejä mm. Tanskasta.

WWF:n seminaarissa Itämeren uhanalaiset vaelluskalat kuultiin ammatti- ja virkistyskalastajien, luonnonsuojelijoiden, tutkijoiden ja päätöksentekijöiden puheenvuoroja. Seminaarin puheiden lyhennelmät voi lukea seminaarin internetsivuilta pdf-tiedostoina.

Haastattelupyynnöt päivän aikana WWF:n edustajille ja muille seminaaripuhujille:

WWF Suomi, viestintäpäällikkö Päivi Rosqvist, 0400 425 666. Sähköpostiosoite on muotoa etunimi.sukunimi@wwf.fi

Lisätietoja:

WWF Suomi, suojelujohtaja Jari Luukkonen, 040 585 0020, meriasiantuntija Anita Mäkinen, 040 527 1425, sähköpostiosoitteet ovat muotoa etunimi.sukunimi@wwf.fi.