WWF: EU:n kalatalouspolitiikka uhkaa kalakantoja maailman merissä
Euroopan unionin kalatalouspolitiikka sallii tuhoisat kalastusmenetelmät ja ylikalastuksen, jopa edistää niitä. EU uudistaa parhaillaan yhteistä kalatalouspolitiikkaansa (YKP; Common Fisheries Policy CFP), ja seuraava mahdollisuus muutokseen on vasta 10 vuoden päästä. Ympäristöjärjestö WWF aloitti tänään kansainvälisen kampanjan aiheesta julkistamalla ”Fishing Madness – 101 reasons why the CFP needs radical reform” (”Mielipuolinen kalastus – 101 syytä, miksi YKP tarvitsee radikaalia uudistusta”) -materiaalin.
WWF vaatii EU:n seuraavia toimenpiteitä: 1) ylikalastuksen lopettaminen, 2) tukiaispolitiikan uudistaminen, 3) reilun ja kestävän sopimuspolitiikan toteuttaminen EU:n ulkopuolella ja 4) meriympäristön suojelu.
EU:n kalastuslaivasto on 40 % suurempi kuin unionin vesialueiden kestokyky; siihen kuuluu yli 97 000 alusta. Sitä tuetaan veronmaksajien varoin noin 1,4 miljardilla eurolla vuodessa. Tuista huolimatta EU:n kalastussektori on menettänyt 60 000 työpaikkaa 10 vuoden aikana.
EU ei myöskään kiinnitä tarpeeksi huomiota sivusaalisongelmaan. Noin kolmannes koko saaliista heitetään takaisin mereen, koska se on liian pientä, väärää lajia, huonolaatuista tai ylittää lajin kiintiön. Koska EU on kalastanut tyhjiin monet merialueensa, sen laivastot levittävät verkkojaan nyt kauempana. Muun muassa Länsi-Afrikassa kalastuksesta riippuvaiset rannikon kyläyhteisöt kärsivät jo vaikutuksista. Maailman kalakannoista 60 % on riisto- tai ylikalastettu.
Koillis-Atlantilla 40 kalakantaa 60 tärkeimmästä talouskalakannasta oli ylikalastettu vuonna 1999. Eniten ylikalastuksesta on kärsinyt turska. Kalastuskiintiöt ovat pienentyneet, mutta siitä huolimatta kalastajat eivät saa kiintiöitä kalastettua. Itämerellä tämä näkyy selvästi silakan, turskan ja lohen kiintiöissä.
EU:n komissio on samoilla linjoilla WWF:n kanssa. Komissio haluaa mm. kalastusalusten määrän puolittumista. “Tänä vuonna EU:n viisitoista kalastusministeriä päättävät meriemme, Euroopan kalastusyhteisöjen ja kalakantojen tulevaisuudesta. Ylikalastuksen on loputtava, tai koko kalastus loppuu”, sanoo Suomen WWF:n suojelujohtaja Jari Luukkonen.
Suomeen vyöhykkeitä, joilla ei saa kalastaa
WWF toivoo, että Suomi on aktiivisesti vaikuttamassa EU:n kalatalouspolitiikan parantamiseen. Tämän lisäksi Suomen WWF esittää EU:n kalatalouspolitiikan uudistamista myös kansallisesti edistettävin toimenpitein. WWF vaatii, että kalastuksessa noudatetaan kalakantojen kestävän käytön periaatetta: kalalajien tulisi pystyä lisääntymään vähintään kerran ennen kuin niihin kohdistuu pyyntiä. Suomessa tämä koskee esimerkiksi kuhan ja meritaimenen pyyntiä liian pieninä.
Suomen WWF esittää myös, että tutkitaan mahdollisuuksia perustaa vyöhykkeitä, joilla ei saa kalastaa. Niitä voitaisiin perustaa esimerkiksi kansallispuistojen yhteyteen. Maailmalla kalastusvapaat vyöhykkeet ovat luoneet myönteisiä vaikutuksia vyöhykkeen ulkopuolelle suurempien saaliiden ja yksilöiden muodossa esimerkiksi Belizessä, USA:ssa ja Uudessa-Seelannissa.
“Fishing Madness – 101 reasons why the CFP needs radical reform” -raportin ja suomenkielisen taustamateriaalin voi ladata osoitteesta www.wwf.fi/valtameret. Osoitteessa on myös tietoa siitä, miten kansalaiset voivat osallistua kampanjaan. Kampanjasta on tietoa myös kansainvälisen WWF:n sivuilla, www.panda.org/stopoverfishing.
Lisätietoja:
Suojelujohtaja Jari Luukkonen, (09) 7740 1045, 040 585 0020,
Tiedottaja Laura Saarilahti, (09) 7740 1074, 040 556 9860,