Julkaistu

WWF: Euroopan unionin uudet kalastussopimukset Afrikan maiden kanssa yhä kyseenalaisia

WWF:n tänään julkistama raportti osoittaa, että uudet sopimukset, joilla EU:n kalastuslaivasto saa oikeuden kalastaa Afrikan vesillä, ovat yhä vahvasti kyseenalaisia. Niin kalakannat kuin kalastajayhteisöt ovat vaarassa.

"Koska EU on kalastanut tyhjiin monet merialueensa, sen laivastot levittävät verkkojaan nyt kauempana. Muun muassa Länsi-Afrikassa kalastuksesta riippuvaiset rannikon kyläyhteisöt kärsivät jo. EU:n näkemykset kehitysyhteistyöstä ja kalastussopimuksista ovat epäsuhdassa keskenään. Esimerkiksi Angola on nälkiintymässä, koska EU – samaan aikaan kun se antaa sille hätäapua – solmi sopimuksen, jonka mukaan se saa kalastaa Angolan vesiltä", Suomen WWF:n suojelujohtaja Jari Luukkonen sanoo.

Euroopan ympäristöpoliittisen instituutin WWF:lle tekemässä "Kalastussopimukset kolmansien maiden kanssa – onko EU matkalla kestävään kehitykseen?" -raportissa tarkastellaan EU:n vastikään Senegalin, Angolan, Mauritanian sekä São Tomé ja Príncipen kanssa tekemiä kalastussopimuksia ja verrataan niitä EU:n aikaisempiin sopimuksiin näiden maiden kanssa. EU:n komissio on ilmoittanut pyrkivänsä solmimaan todellisia yhteistyösopimuksia perinteisten kalastussopimusten sijaan. Uusi raportti kuitenkin osoittaa, että EU:n uudetkin sopimukset ovat ympäristönsuojelullisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kaukana kestävistä.

Kalastussopimusten mukaan EU maksaa kehitysmaalle tietyn summan, josta osalla on tarkoitus auttaa maata kehittämään sen omaa kalastusteollisuutta ja kalakantojen kestävää hallintaa. Tätä vastaan maa antaa EU:n kalastuslaivastolle oikeuden kalastaa omilla vesillään. Kalastuslaivojen omistajat maksavat lisenssimaksun, mutta EU:n maksamat tukiaiset auttavat tässä. Euroopan unionilla on tällä hetkellä kalastussopimus kahdenkymmenen pääosin Afrikan maan kanssa. Neljä uutta sopimusta, joita raportissa tarkastellaan, maksavat EU:lle yli 100 miljoonaa euroa vuodessa ja antavat 500 eurooppalaiselle kalastuslaivalle mahdollisuuden kalastaa näiden neljän maan vesillä.

"EU-komission ajatukset kehittää sopimuksia ovat täynnä hyvää tarkoitusta. Afrikan maiden kanssa solmitut sopimukset eivät kuitenkaan käytännössä heijastele näitä aikomuksia. Vaikka sopimuksissa on parannuksia aikaisempiin verrattuna, on kyseenalaista, edistävätkö uudetkaan sopimuksen todella kestävyyden ideaa. Sopimuksiin on tehtävä merkittäviä muutoksia, jos halutaan, että komission puheet yhteistyösopimuksista merkitsevät jotakin todellisuudessa", Luukkonen sanoo.

WWF:n raportissa todetaan muun muassa, että EU:n kalastusoikeuksista maksama summa Afrikan maille vaihtelee huomattavasti maittain: São Tomé ja Princípelle EU maksaa 11,111 euroa/laiva, Mauritanialle 346,774 euroa/laiva. Kalansaaliin arvo voi ylittää tuntuvasti kalastuslaivojen omistajien maksaman maksun – esimerkiksi São Tomé ja Princípessa saaliin arvo voi olla 40 kertaa niin suuri kuin maksu kalastusoikeudesta. Summa, joka on tarkoitettu auttamaan kehitysmaata kehittämään sen omaa kalastusteollisuutta ja kalakantojen hallintaa, vaihtelee sopimusten mukaan maittain 19 ja 41 prosentin välillä. Neljästä raportissa analysoidusta EU:n Afrikan maan kanssa tekemässä sopimuksessa vain kahdessa on saalisrajoituksia: tonnikalalle São Tomé ja Príncipessa ja katkaravuille Angolassa.

Lisätietoa: WWF/Suojelujohtaja Jari Luukkonen, 040 585 0020, jari.luukkonen@wwf.fi

Internet: "Kalastussopimukset kolmansien maiden kanssa – onko EU matkalla kestävään kehitykseen?" -raportti (Word-tiedosto, 387 kt) 
Lisätietoa: www.wwf.fi/valtameret/eun_kalatalouspolitiikka.html