kahta mieltä lisähakkuista © Katri Virtalaakso

WWF-LEHTI 2/2017

Kahta mieltä metsien lisähakkuista

Suomessa suunnitellaan puun käytön merkittävää lisäämistä. Yksi peruste on ilmastonmuutoksen hillintä korvaamalla fossiilisia polttoaineita puuperäisellä bioenergialla. WWF:n ja laajan tutkijajoukon mukaan puunkäytön lisääminen kiihdyttää ilmastonmuutosta.

Metsillä on merkittävä rooli ilmastonmuutoksen hillinnässä. Ne sitovat hiilidioksidia ilmakehästä, ja toimivat siten niin sanottuina hiilinieluina. Suomen metsien hiilinielut sitovat vuosittain hiilidioksidia määrän, joka vastaa noin puolta Suomen kasvihuonekaasupäästöistä.

Suomessa metsiä halutaan hyödyntää entistä enemmän biotalouden nimissä, tavoitteena on talouskasvu, uudet työpaikat – ja ilmastonmuutoksen hillintä. Hallituksen tavoitteiden mukaisesti kotimaisen runkopuun hakkuut kasvaisivat noin 65 miljoonasta kuutiometristä noin 80 miljoonaan kuutiometriin vuodessa. Jos tämä toteutuu, Suomen metsien hiilinielun ennakoidaan pienenevän vuosina 2021–2030 noin puoleen nykyisestä.

Alan tutkijat huolissaan

Kevättalvella 68 suomalaista alan tutkijaa julkaisi yhdessä kannanoton Suomen metsien käyttösuunnitelmista. Tutkijat esittivät vakavan varoituksen siitä, että toteutuessaan hakkuiden ja puunkäytön lisääminen heikentää luonnon monimuotoisuutta ja kiihdyttää ilmastonmuutosta.

Yksi kannanoton allekirjoittajista on Suomen ympäristökeskus SYKEn erikoistutkija Sampo Soimakallio. Hän on tutkinut puun käytön ilmastovaikutuksia vuosituhannen alusta lähtien.

”On selkeä tulos, että hallituksen suunnittelema puunkäytön lisäys aluksi kiihdyttää ilmastonmuutosta”, Soimakallio sanoo.

Hallituksen tavoittelema puunkäytön lisääminen ei tutkijoiden mukaan auta vähentämään hiilidioksidipitoisuuden nousua ilmakehässä useisiin vuosikymmeniin tai edes tämän vuosisadan aikana, vaikka niin sanotut korvaushyödyt huomioitaisiin. Korvaushyödyillä tarkoitetaan hiilidioksidipäästöjen vähenemistä, kun terästä ja betonia korvataan puurakentamisella tai fossiilisia polttoaineita korvataan puupohjaisella bioenergialla.

Eri mieltä biotalouden vaikutuksista

Maa- ja metsätalousministeriön metsäneuvos Heikki Granholmin mukaan käytettävissä olevia tutkimustuloksia ja erilaisia näkemyksiä kyllä hyödynnetään kansallisia metsä- ja biotalousstrategioita laadittaessa.

”Arvioiden mukaan väliaikaisesti metsien hiilivaraston kasvu hidastuu, mutta metsät säilyvät kuitenkin merkittävinä hiilinieluina ja hiilivaraston kasvu palautuu ajan myötä korkeammalle tasolle”, Granholm sanoo.

”Biotalous tarjoaa jo lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä mahdollisuudet päästä pois uusiutumattomien luonnonvarojen, kuten hiilen ja kaasun käytöstä”, Granholm toteaa.

WWF:n ohjelmapäällikkö Jussi Nikula on eri mieltä. Hän huomauttaa, että nyt kaavaillulla hiilinielujen kutistamisella puoleen olisi pitkäkestoinen vaikutus.

”Lisähakkuiden myötä hiilinielut pysyvät useita vuosikymmeniä selvästi alemmalla tasolla kuin tilanteessa, jossa lisähakkuita ei tehdä. Ilmaston kannalta vaikutus vastaa karkeasti ottaen koko Suomen liikennesektorin päästöjä joka vuosi”, sanoo Nikula.

Elävä metsä on paras hiilinielu

Sampo Soimakallion mukaan suomalaiset metsät hillitsisivät lyhyellä aikavälillä ilmastonmuutosta parhaiten siten, että niitä ei hakattaisi. Tämä johtuu erityisesti siitä, että Suomessa metsät ovat nuoria ja niiden kyky sitoa hiiltä on hyvä.

Kaadetun puun vaikutus ilmastoon riippuu siitä, mihin tarkoitukseen sitä käytetään. Ilmaston näkökulmasta parasta olisi, että puuhun sitoutunut hiili säilyisi lopullisessa tuotteessa mahdollisimman pitkään ennen kuin se vapautuu takaisin ilmakehään. Pitkäikäisissä puutuotteissa hiili pysyy pidempään kuin lyhytikäisissä puutuotteissa.

”Nykytiedon valossa metsistä korjattua puuta kannattaisi käyttää erityisesti puurakentamiseen”, Soimakallio sanoo.

Rakennus- ja energiakäytön väliin jäävät muut puusta tehtävät tuotteet, kuten paperi, sellu, pakkausmateriaalit, tekstiilit ja biomuovit. Ilmastonäkökulmasta näiden lyhytikäisten tuotteiden tekeminen ei kuitenkaan ole Soimakallion mukaan välttämättä sen tehokkaampaa kuin puun polttaminen energiaksi.

Sivuvirrat eivät riitä

Puun käyttöä eri muodoissa halutaan edelleen lisätä. Suomen kokonaisenergiankulutuksesta noin neljännes katetaan puuperäisillä polttoaineilla. Puun käyttämistä energiantuotantoon perustellaan sillä, että energiaa tuotetaan teollisuudessa syntyvistä sivuvirroista.

”Suurin osa uusiutuvaan energiaan käytettävästä puusta tulee teollisuuden sivutuotteista. Suoraan polttoon käytettävä puu on esimerkiksi hakkuutähdettä, jonka käyttö ei ole muussa yhteydessä tarkoituksenmukaista”, metsäneuvos Heikki Granholm sanoo.

Maallikon korvaan muutoin hukkaan menevän materiaalin käyttö energiaksi kuulostaa järkevältä. Sampo Soimakallion mukaan sivuvirrat eivät kuitenkaan riitä kattamaan hallituksen kaavailemia määriä.

”Bioenergialle on niin kovat tavoitteet, että pelkät sivuvirrat eivät siihen riitä”, Soimakallio sanoo.

Puutuotteiden jalostusarvoa nostettava

Jussi Nikulan mukaan metsiä voi ja kannattaa käyttää edelleen, mutta hakkuumääriä ei pitäisi nostaa. Tuotannon painopistettä pitäisi muuttaa ympäristön kannalta kestävämpään suuntaan.

”Halvan bulkkituotannon määrän lisäämisen sijaan pitää keskittyä jalostusarvon kasvattamiseen. Biotaloudella on mahdollisuus kukoistaa ja tuoda Suomeen työpaikkoja ja hyvinvointia, mutta se riippuu alan toimijoiden kyvystä kehittää modernia liiketoimintaa puun viime vuosien käyttömäärien ja ekologisesti kestävän metsänhoidon puitteissa”, Nikula sanoo.

Nykyisellään hallituksen suunnitelmat uhkaavat Nikulan mukaan biotalouden hyväksyttävyyttä, sillä niillä on kielteinen vaikutus sekä ilmastoon että metsäluonnon monimuotoisuuteen.

Hiilinielujen puolittaminen olisi erityisen haitallista juuri nyt, kun Pariisin ilmasto­sopimuksen mukaisesti päästöjä pitäisi kaikkialla vähentää ripeästi.

”Jos haluamme pitää ilmaston lämpenemisen sovitusti selvästi alle kahdessa asteessa, niin metsien hiilinieluja pitää kasvattaa ja samaan aikaan vähentää merkittävästi suoria päästöjä liikenteestä ja ener­gian­tuo­tan­nosta”, Nikula toteaa.

Teksti: Kaisa Ryynänen Kuvitus: Katri Virtalaakso

Jaa tämä sivu: