Havahtunut metsänomistaja © Sabrina Bqain

WWF-LEHTI 2/2017

Metsä on nähtävä puilta

Metsät ovat tärkeä osa suomalaista sielunmaisemaa ja merkittävin luonnonvaramme. Olemme kansakuntana saaneet metsiltä paljon. Olisiko meidän jo korkea aika antaa takaisin – myös metsäluonnolle?

”Töyhtötiainen laulaa! Ja nyt kuuluu hömötiaisen ääni!”

WWF:n metsäasiantuntija Panu Kunttu on ilahtunut. Aiemmin näitä yleisiä metsälintujamme ei nykyään kovin usein kuule. Lajit arvioitiin uhanalaisiksi vuonna 2015 niiden voimakkaan vähentymisen takia.

Suomalainen metsäluonto ei muutenkaan voi niin hyvin kuin yleisesti uskotaan. Puut kasvavat kyllä erinomaisesti, mutta avohakkuut, yksipuolinen metsänhoito ja soiden ojitus ovat ajaneet sadat lajit sukupuuton partaalle.

”Puuta tarvitaan arkisten kulutustavaroidemme raaka-aineeksi, mutta puun tuottamisella pitäisi olla nykyistä paljon tiukemmat reunaehdot. Niinpä tarvitsemme metsien suojelualueverkoston merkittävän laajentamisen lisäksi ekologisesti kestävää metsänhoitoa, jossa luontoarvot huomioidaan vahvasti. Toimia kaivataan niin valtiolta, yrityksiltä kuin kaikilta metsänomistajiltakin”, Kunttu sanoo.

”Esimerkiksi Suomen yli puoli miljoonaa yksityistä metsänomistajaa voisivat kantaa kortensa kekoon ja auttaa uhanalaisia lajeja omissa metsissään”, Kunttu sanoo vierellään metsänomistaja, joka toimii juuri näin.

Havahtunut metsänomistaja

Ei ehkä ole sattuma, että hömö- ja töyhtötiaiset laulavat juuri Sampo Mannisen metsässä. Kun saapastelemme toukokuun aurinkoisena iltapäivänä Mannisen Lopella sijaitsevalla palstalla, meidän on vaikea uskoa, että ympäröivältä, varsin puustoiselta metsäalueelta on äskettäin kaadettu suuri määrä järeitä tukkipuita. Hakkuista kielivät lähinnä maassa olevat risut ja havut. Luontoarvoja on selvästi kunnioitettu: Mannisen 40 hehtaarin metsässä ei enää tehdä aukkohakkuita eikä muokata tai ojiteta maata. Lahopuu saa jäädä metsään.

”Metsän pitää säilyä metsänä. Aukkohakkuulla tuhotaan eläinten ja kasvien elinympäristöt”, Manninen muotoilee metsänhoitoperiaatteensa.

”Tuoton lisäksi minulle ovat tärkeitä metsän luonto- ja virkistysarvot sekä se, ettei ojituksella pilata vesistöjä.”

Panu Kunttu silmäilee Sampo Mannisen metsää hyväksyvästi.

”Tällä Sampon harjoittamalla metsänhoitotavalla ratkaistaisiin esimerkiksi liito-oravien ja metsälintujen ongelmat”, Kunttu sanoo.

Metsäneuvonta on yksipuolista

Tutkimusten mukaan iso osa suomalaisista metsänomistajista suhtautuu Sampo Mannisen tavoin myönteisesti luontoarvojen turvaamiseen omissa metsissään. Harmittavan harva pystyy kuitenkaan toimimaan tämän mukaisesti.

”Karkeasti voidaan sanoa, että nykyisissä metsänhoidollisissa käytännöissä on kaksi isoa ongelmaa. Ensimmäinen on se, etteivät monet metsänomistajat tiedä, mitä he voisivat tehdä luonnon hyväksi omissa metsissään. He kuuntelevat metsäalan ammattilaisia, jotka valitettavasti suosittelevat usein alaharvennusta, avohakkuita ja metsänviljelyä”, Panu Kunttu sanoo.

”Metsäalan ammattilaiset eivät WWF:n tuoreen tutkimuksen mukaan kerro metsänomistajille tarpeeksi vaihtoehtoisista ja luonnolle hyvistä metsänhoitotavoista.”

Manninen on Kuntun kanssa yhtä mieltä. Hän hoiti metsiään ennen paikallisen metsänhoitoyhdistyksen ja Metsäliiton kanssa. Neuvonta painottui avohakkuisiin ja siihen liittyviin metsänhoitotoimiin. Se, etteivät vaihtoehtoiset metsienkäsittelymuodot ole yleistyneet, liittyy ammattilaisten muutoshaluttomuuteen ja arvovaltaan, Sampo Manninen uskoo.

”Vanhasta valtavirrasta poikkeava metsänhoitotapa tuli lailliseksi vasta vuonna 2014. Iso osa metsänhoitajista on edelleen vanhan koulukunnan edustajia, kaikenlaisia muutoksia vastustavia jääriä. Kun metsänhoitoyhdistyksen ihminen on usein vielä tuttu, hänelle on vaikea sanoa vastaan”, Manninen sanoo.

Manninen on vaihtanut avohakkuut jatkuvaan kasvatukseen, ja metsäpalvelut hän ostaa menetelmään erikoistuneelta Arvometsä Oy:ltä. Jatkuvassa kasvatuksessa isoimpia puita korjataan tasaisin väliajoin, mutta kaikkea ei hakata. Näin syntyy suurelta osin tukkipuuta, josta saa paremman hinnan. Kuitupuut, joista yleensä tehdään esimerkiksi sellua, jätetään lihomaan tukeiksi ja odottamaan seuraavaa hakkuuta.

Omat toiveet voi ilmaista Hoitotahdolla

Myös toinen Kuntun mainitsemista ongelmista liittyy tiedon kulkuun. Monet metsänomistajat tietävät täsmälleen mitä haluavat, mutta heidän toiveensa eivät välttämättä välity hakkuiden toteuttajalle asti.

Tämän ongelman ratkaisemiseksi WWF ja metsäalan asiantuntijaorganisaatio Tapio ovat kehittäneet lomakkeen helpottamaan metsänomistajien ja metsäammattilaisten yhteistyötä. Hoitotahto-lomake kertoo metsäammattilaiselle ne periaatteet, joita metsänomistaja haluaa metsässään toteutettavan. Hoitotahdon voi liittää metsän hoitoa ja käsittelyä koskevaan sopimukseen, kuten puukauppa- tai metsäpalvelusopimukseen.

”Tällaista metsäpalvelu- tai puukauppasopimukseen liitettävää metsäluontoa koskevaa lomaketta ei Suomessa ole aiemmin ollut käytössä. Se tarjoaa metsänomistajille helpon ja vaivattoman tavan turvata metsänsä monimuotoisuus”, Kunttu sanoo.

”Metsänomistajat tosiaan kaipaavat tukea valintoja tehdessään. Esimerkiksi täällä tutustumassa käyneet ihmiset ovat olleet huojentuneita, kun he ovat havainneet, että metsiä voi käsitellä ilman avohakkuita”, Sampo Manninen lisää.

Harpomme pois tuoksuvasta, eläinten jälkiä ja lintujen laulua täynnä olevasta metsästä. On helppo yhtyä Sampo Mannisen toteamukseen: ”On otettava laput silmiltä ja nähtävä metsä elävänä.”

Sabrina Bqain ja Vitaly Ilyasov/Shutterstock
© Sabrina Bqain ja Vitaly Ilyasov/Shutterstock

Seitsemän vinkkiä metsänomistajalle

Tehometsätalous on ajanut suomalaisen metsäluonnon ahdinkoon ja sadat lajit sukupuuton partaalle. Saako metsiä siis hakata lainkaan? Vastaus on kyllä – kyse on siitä, miten, missä ja milloin hakkuut tehdään. Tässä WWF:n seitsemän vinkkiä:

1. Ryhdy kasvattamaan metsääsi jatkuvan kasvatuksen menetelmällä. Jatkuvassa kasvatuksessa harjoitetaan metsänhoitoa ilman avohakkuita. Metsässä on aina kaikenikäisiä ja -kokoisia puita, ja se uudistuu luontaisesti. Lue artikkeli jatkuvasta kasvatuksesta nettisivuiltamme: bit.ly/jatkuva
2. Älä korjaa kuolleita puita pois metsästä. Tuhannet metsässä elävät lajit tarvitsevat lahopuuta. Lajit tarvitsevat kaikenlaista lahopuuta: kuolleita pystypuita, keloja, pökkelöitä ja maahan kaatuneita runkoja.
3. Älä tee hakkuita lintujen pesimäaikana huhti–heinäkuussa. Kesäkuu on pesimäkauden kannalta tärkein kuukausi.
4. Suosi ja säilytä lehtipuita. Tehometsätalous on vähentänyt rajusti lehtipuiden osuutta metsissämme. Lehtipuilla elää aivan eri lajistoa kuin havupuilla.
5. Älä ojita soita tai käytä ojitusmätästystä maanmuokkausmenetelmänä. Myös kunnostusojitusta kannattaa välttää, sillä se aiheuttaa vesistöhaittoja ja heikentää suoluontoa entisestään.
6. Jätä arvokkaat luontokohteet kokonaan hakkuiden ulkopuolelle. Tällaisia paikkoja ovat esimerkiksi uhanalaisten lajien esiintymät, vesistöjen rantametsät, lehdot sekä ojittamattomat tai rehevät korvet.
7. Tarjoa metsääsi suojeltavaksi. Metso-ohjelman kautta metsänomistaja voi saada markkinahinnan mukaisen verottoman korvauksen metsänsä pysyvästä suojelusta. www.metsonpolku.fi

Jos haluat varmistaa, että toiveesi otetaan huomioon, ota käyttöön WWF:n ja metsäalan asiantuntijaorganisaatio Tapion kehittämä Hoitotahto-lomake. Se kertoo metsäammattilaiselle ne periaatteet, joita haluat metsässäsi toteutettavan. wwf.fi/hoitotahto

Teksti: Joonas Fitze ja Anne Brax

Jaa tämä sivu: