© Petteri Hautamaa/WWF

WWF-LEHTI 4/2017

Suunta ylöspäin

Erittäin uhanalaisen taimenen kuteminen tyssää Imatran Unterniskanjoella vanhaan ja turhaksi käyneeseen patoon. Vaan eipä tyssää kauaa.

Matkaamme WWF:n suojeluasiantuntija Elina Erkkilän kanssa kohti Imatran Unterniskanjokea, joka kokee seuraavan vuorokauden aikana suuren muodonmuutoksen. Joen yläosassa käyttämätön, 1990-luvulla rakennettu pato on pitkään estänyt uhanalaisen taimenen nousun kutualueilleen. Pian kaloilla ei enää ole tätä haastetta, sillä kutueste muutetaan kalapoluksi, upouudeksi kalojen kulkureitiksi.

Kun saavumme iltahämärässä Unterniskanjoen kupeeseen, on joen törmällä kymmenkunta paikallista ihastelemassa kättensä töitä. Meitä tervehtimään saapuu tehokaksikko, talkoiden päävetäjä ja Pro Immalanjärvi ry:n puheenjohtaja Risto Niemelä, sekä Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen vesistösuunnittelija Markus Tapaninen, jonka käsialaa on joen kunnostuksen suunnittelu.

Parkkipaikan nurkassa lepäilee suuri kaivinkone, joka on aamusta alkaen ollut kovassa käytössä. Kävelemme alas joen varteen, jossa Niemelä esittelee meille päivän aikaansaannoksia.

”Aluksi näytti hurjalle tämä konetyö, mutta lopulta se oli aika elämyksellinen kokemus”, hän toteaa.

Päivän aikana kaivinkone on laskeutunut jyrkkää rinnettä pitkin joelle ja nostanut padon edustalle valtavan määrän kiviä ja soraa. Vedenpinta on noussut huomattavasti, ja aiemmin korkealle kohonneesta padon reunasta on näkyvillä enää pieni harjanne. Uutta kalapolkua pitkin kalat voivat nousta ja jatkaa matkaansa aina Immalanjärveen asti.

Katri Nousiainen/ WWF
© Katri Nousiainen/ WWF
Kaivinkone on joskus arvokas apu talkootyössä. Sen avulla painavatkin kivet saadaan nostettua jokeen kohottamaan veden pintaa.

Urakka ei kuitenkaan ole valmis. Joen kupeessa kohoaa valtava sorakasa, joka levitetään huomenna talkooporukalla virtaan. Näin taimenille, joille on jo konevoimin avattu kulku padon yli, muodostuu myös oivallisia kutupaikkoja.

Virtavesien karikkoja ja vuorenhuippuja

Joet ja purot – eli virtavedet – ovat monelle lajille tärkeitä elinympäristöjä. Jos näihin vesiin rakennetaan patoja tai muita virtausta haittaavia rakennelmia, luonto kärsii. Huono uutinen on, että jokemme ja puromme ovat jo pullollaan tällaisia esteitä.

”Monet kalalajimme, esimerkiksi järvilohi ja taimen, ovat sukupuuton partaalla. Syy on yksinkertainen: ne haluaisivat nousta joissa ja puroissa sijaitseville lisääntymisalueilleen, mutta päätyvät lyömään päätään joko suuriin vesivoimapatoihin tai pieniin ja energian tuotannon kannalta merkityksettömiin esteisiin”, WWF:n Erkkilä sanoo.

Purossa nököttävän esteen ei tarvitse olla iso aiheuttaakseen isoa vahinkoa. Kalojen nousun kutualueille voi katkaista esimerkiksi turhaksi käynyt pato, kuten Unterniskanjoen tapauksessa, tai liian korkealle sijoitettu siltarumpu.

Jotta tällaisten pienten kutuesteiden aiheuttaman vahingon mittaluokan ymmärtää, on katse käännettävä Imatralta koko Suomen tasolle. Siispä ajatusharjoitus: Kuvitellaan eteemme Suomen kartta, käsiimme pieniä punaisia nuppineuloja ja ryhdytään merkitsemään maamme turhia kutuesteitä. Kiinnitetään ensimmäinen nuppineula Unterniskanjoen kohdalle. Seuraava nuppineula lävistää kartan Suomi-neidon helmassa sijaitsevalla Kiskon­joella, kolmas Kemijoen sivupurossa. Tunteja myöhemmin kätemme ovat kipeät ja kartta nuppineuloista punainen.

Niinpä: Pieniä kutuesteitä on Suomessa kymmeniä tuhansia ja niiden seurauksena kalojen ulottumattomissa on valtava määrä luonnontilaisia puroja ja jokia. Virtavesissä elävä lajistomme onkin uhanalaistunut voimakkaasti. Kalojen lisäksi vapaana virtaavia vesiä kaipaavat muun muassa saukko, ravut ja simpukat.

”Hyvä uutinen on, että voimme auttaa virtavesissä eläviä lajeja. Raivaamme, korvaamme ja korjaamme pieniä kutuesteitä yhdessä lukuisten toimijoiden kanssa”, Erkkilä sanoo.

Unterniskanjoen kunnostustöitä ovat järjestämässä WWF:n lisäksi K-ryhmä, Pro Immalanjärvi ry ja Kaakkois-Suomen ELY-keskus. Syksyn aikana on järjestetty eri puolella Suomea useita talkoita, joissa on avattu esteitä vaelluskalojen nousureittien tieltä sekä kunnostettu kalojen elinympäristöjä.

”Keskitymme purokunnostustyöhön tulevinakin vuosina esimerkiksi EU-rahoitteisessa Patokato-hankkeessa sekä K-kalapolut-yhteistyössä K-ryhmän kanssa. Molemmissa hankkeissa työskentelemme tiiviisti yhdessä maanomistajien, paikallisten toimijoiden ja talkoolaisten kanssa. Useimmissa kohteissa, kuten täällä Imatralla, paikallisten toimijoiden rooli on ratkaisevan tärkeä”, Erkkilä sanoo.

Rukkaset vaihtoon

Seuraavana aamuna ahkeria paikallisia alkaa saapua Unterniskanjoelle lapiot olallaan. Kalat pääsevät nyt nousemaan padon yli, mutta lisääntymisalueet kaipaavat vielä remonttia. Taimenet laskevat mätimunansa soraikkoon, jossa poikaset voivat kehittyä hyvissä olosuhteissa ja turvassa pedoilta. Näitä kutupaikkoja ryhdytään nyt tekemään.

Kun porukka on kasassa, jakaannumme kahteen ryhmään, joista ensimmäinen kokoontuu padon viereisen sorakasan ympärille ja tarttuu Erkkilän johdolla lapioihin ja ämpäreihin.

Kutupaikkojen rakentaminen sujuu talkoolaisilta kuin rasvattu: Ämpäri täytetään soralla, ojennetaan seuraavalle talkoolaiselle, joka ojentaa sen seuraavalle talkoolaiselle. Ketjun viimeinen henkilö, joka tässä tapauksessa seisoo kainaloitaan myöten vedessä, levittelee soran siistiksi ja tasaiseksi matoksi joen pohjalle.

Katri Nousiainen/ WWF
© Katri Nousiainen/ WWF
Kutupaikkojen rakentaminen on tiimityötä, jossa soraa levitetään joen pohjalle ämpärillinen kerrallaan.

”Kutupaikkojen tekeminen on kovaa mutta palkitsevaa uurastamista, jossa jokaisen talkoolaisen työpanos näkyy ja tuntuu. Kantamalla soraa puroon saamme aikaan isoja parannuksia taimenen elinolosuhteisiin”, WWF:n Erkkilä sanoo.

Päivän aikana paikalle saapuu yhteensä noin 40 talkoolaista, joista suuri osa asuu Unterniskanjoen ja Immalanjärven läheisyydessä.

”Muistakaa täyttää ämpäri vain puoliksi, täytenä se on liian raskas heittää”, Erkkilä ohjeistaa, kun ämpärit täyttyvät sorasta kovalla vauhdilla.

Salla Surma-Aho ja Raija Kautto ovat tulleet talkoisiin kantaakseen oman kortensa kekoon paikallisen luonnon hyväksi.

”On hienoa, että tämän tärkeän asian pariin on nyt herätty. Unterniskanjoki on kaloille hyvä kasvupaikka. On niin mukava tehdä jotain konkreettista kalojen hyväksi!” Surma-Aho sanoo.

”Niin, kyllä luonnon puolesta pitää tehdä kaikki mahdollinen, ja korjata niitä virheitä mitä vuosikymmenet sitten on tehty”, Kautto jatkaa.

”Ja talkootyöhän on hauskaa, yhdet rukkaset meni jo roskiin ja oli aika ottaa toiset!”

Toinen talkooryhmä uurastaa alueella, jonne ei edes ketterä kaivinkone päässyt kipuamaan, eli isompiakin kiviä saa kantaa käsivoimin.

”Tänne on valittu ne kaikista ronskeimmat kaverit”, ELY-keskuksen Markus Tapaninen naurahtaa.

Samalla hetkellä joessa kahlaava K-Supermarket Imatrankosken kauppias Tom Färd nostaa valtavan kivenjärkäleen syliinsä ja alkaa kuljettaa sitä otollisempaan kohtaan.

Katri Nousiainen/ WWF
© Katri Nousiainen/ WWF
K-Supermarket Imatrankosken kauppias Tom Färd teki aloitteen talkoiden järjestämiseksi ja tarttuikin kädet savessa raskaisiin talkoohommiin.

Talkootyöhön osallistuu myös paikallisia nuoria, kuten paremman kalaonnen toivossa paikalle saapuneet veljekset Eetu ja Leevi.

”Ajateltiin, että kun tätä jokea nyt kunnostetaan eikä nousuestettä enää ole, kalat nousevat paremmin Immalanjärveen ja pääsemme pian kalastamaan oikein kunnolla! Mutta ei taimenia tietenkään, ennen kuin niitä on tarpeeksi”, pojat kertovat.

Täydellinen kiitos

Talkoopäivän aikana suuret sorakasat ovat huvenneet joen viereltä olemattomiin, ja valmiit kutupaikat erottuvat selkeästi kirkasvetisen Unterniskanjoen pohjalla. 

Pian joku talkoolaisista haukkoo happea hämmästyneenä.

”Hei katsokaa, tuolla, hienosti se nousee!” Pro Immalanjärvi ry:n Risto Niemeläkin huudahtaa ja viittoo kohti patoa.

Jokin vilahtaa vedessä padon yläpuolella. Pieni taimen on juuri noussut uutta kalapolkua pitkin, erottuen kauniisti joen tummaa pohjaa vasten. Hetken taimen ihmettelee sen ympärillä avautuvaa maailmaa, kunnes se taas katoaa yhdellä evän heilautuksella kivien suojaan.

Talkoolaisia hymyilyttää – eihän taimen paremmin voisi kiittää. 

Teksti Katri Nousiainen ja Joonas Fritze  

Syksyllä 2017 järjes­tetyt purokunnostus­talkoot, joihin WWF on osallistunut:

Vaalimaanjoen talkoot 30.9.-2.10.
Kutuesteitä muutettiin kalapoluiksi ja tai­menten kutupaikkoja kunnostettiin.

Unterniskanjoen talkoot 29.-30.9.
Nousueste muutettiin kalapoluksi ja taimenille rakennettiin uusia kutualueita.

Suomusjärven talkoot 14.9.
Taimenille rakennettiin uusia kutu­paikkoja.

Inkoon Ingarskilanjoen talkoot 4.-5.9.
Taimenille avattiin reitti niiden lisääntymisalueille.

Karjaanjoen Pitkälänkosken talkoot 26.8.-2.9.
Taimenten lisääntymisalueita kunnostettiin sekä rakennettiin uusia kutupaikkoja.

Koirajoen talkoot 2.-3.8. ja 23.9.
Taimenten kutuesteitä avattiin ja uusia kutupaikkoja rakennettiin.

Kiitos kaikille yhteistyökumppaneille: K-ryhmä, Virtavesien hoitoyhdistys Virho ry ja Kaakon jokitalkkari, Pro Immalanjärvi ry, Kaakkois-Suomen, Varsinais-Suomen ja Uudenmaan ELY-keskukset, Valonia, Länsi-Uudenmaan Vesi- ja ympäristö ry, Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy, Ukonlahden osakaskunta, Suvasveden kalastusalue, maanomistajat sekä kaikki talkoisiin osallistuneet vapaaehtoiset. Osa talkoista järjestettiin osana Euroopan unionin rahoittamaa, Metsähallituksen Luontopalvelujen johtamaa Freshabit LIFE IP -hanketta sekä EU:n Euroopan meri- ja kalatalousrahaston (EMKR) ja Varsinais-Suomen ELY-keskuksen rahoittamaa Patokato-hanketta.

Lue lisää osoitteesta wwf.fi/virtavedet ja kuteminenkuuluukaikille.fi 

Jaa tämä sivu: