Päivitetty

Indigonsinistä ja mäyränpolkuja perintömetsässä

Ylen legendaarisen Luontoilta-ohjelman perustaja Veikko Neuvonen on rähmällään sammalmättäällä. Hän tiirailee korsien läpi lampaankääpää. Sateet ovat kastelleet mättäät ja metsä tuoksuu jo syksylle.

– Housut tässä aina likaantuvat, mutta kun en malta olla valokuvaamatta ja hakematta niitä alakulmia. Sitten ollaan polvillaan pusikossa, Neuvonen naurahtaa.

– Tämä puusto on varmasti satavuotiasta, hän jatkaa ja harppoo kameran kanssa kohti täydellistä haaparouskuyksilöä. Yritän pysyä perässä oman kamerani kanssa.

Olemme Neuvosen kanssa Porvoossa, Anja ja Aulis Vainion perustamassa perintömetsässä. Vanha sekametsä pursuaa erilaisia sieniä: mustatorvisieniä, tatteja, rouskuja, lampaankääpiä ja lahottajia. Sienet viihtyvät ympäristössä, jossa näkyy metsän koko elinkaari nuoresta kuusikosta jo lähes lahonneisiin puihin. 

– Lapset ovat yöpyneet täällä teltassa ja tässä poikien majassa. Tuossa majan seinään nojaa minun vanha polkupyöräni. Kaksi vanhaa tässä, pyörä ja mummu, Anja Vainio nauraa.

Polkupyörä on sama, jolla Vainiot ovat kulkeneet metsään sienestämään ja marjastamaan ennen autollisia aikoja, pyörät lastattuina täyteen lapsia ja tavaraa. Vainioille metsä on ollut aina rakas palanen luontoa.

– Perintömetsän perustimme, jotta jälkipolvella säilyisi muisto ja palanen koskematonta luontoa. Metsässä lapset ja lapsenlapset ovat oppineet luonnosta ja lajeista, Aulis Vainio perustelee.

Neuvonen nyökyttelee. Hänen mielestään yksi WWF:n Perintömetsä-ohjelman hienoimmista ajatuksista on se, että jo lapset oppivat ymmärtämään metsällä olevan muutakin kuin pelkkää rahallista arvoa.

– Suomessa tarvitaan laajempaa suojelua, jotta saamme säilytettyä metsien monimuotoisuuden. Se ei synny ainoastaan valtion omistamien metsien myötä, vaan siihen tarvitaan myös yksityishenkilöiden panosta, Neuvonen sanoo.

Eläimet seuraavat samoja jälkiä

– Mistäs tämä polku on ilmestynyt, Aulis Vainio ihmettelee.

Viime käynnistä on pari vuotta ja metsä on jo ehtinyt muuttua. Neuvosella on heti arvaus valmiina:

– Tämä on varmasti eläinten tallaama. Esimerkiksi mäyrät kulkevat aina samoja reittejä, koska ovat puolisokeita ja kulkevat nenänsä avulla. Olen luontoa äänittäessäni päässyt todella lähelle eläimiä, kun ne eivät ole haistaneet minua, Neuvonen sanoo.

Neuvonen vinkkaa, että parin hehtaarin mökkitontista voisi hyvin lohkaista hehtaarin perintömetsäksi. Metsän elinkaarta on silloin upea seurata ihan pihapiirissä.

Mutta yllättääkö Neuvosta metsässä enää mikään kaikkien luontotoimittajavuosien jälkeen?

– Voi kuule, kaiken aikaa! Jokainen havainto on tärkeä, koska se on polku luonnon arvostamiseen, hän sanoo ja poimii luonnottoman siniseksi värjäytyneen kepin.

– Lahottajasientä. Upea väritys, eikö? Tällaista indigonsinistä väriä on todella vaikeaa saada luonnosta.

Neuvonen etsi vastauksia suomalaisia askarruttaneisiin luontokysymyksiin 32 vuotta.

– Ihmisiä kiinnostaa poikkeavat ilmiöt. He haluavat puntaroida, ovatko nähneet jotain, mitä muut eivät ole.

Metsä toimii usein rahapankkina

– Usein metsää pidetään vähän niin kuin pankkina. Kun tulee uuden auton tarve, niin metsää kaadetaan. Pitäisi oppia näkemään myös luontoarvot, Neuvonen sanoo.

Jatkamme kivikkoista mäkeä alas purolle.

– Kyykäärmeitä täällä on perinteisesti ollut paljon, Anja Vainio huomauttaa.

Vilkaisen huolestuneena jalkoihini ja vertaan omia varrettomia vaelluskenkiäni muiden pitkävartisiin saappaisiin. Nolottaa. Metsässä kulkeminen opettaa myös varusteiden valintaa. Eläimet ovat kuitenkin kuulleet tulomme jo ajat sitten. Niiden polut ja jätökset ovat merkkejä siitä, että meitä pidettäneen jossain visusti silmällä.

Vainiot kertovat, että metsässä oleva mäki on paljastunut useana keväänä hirvien vasomispaikaksi. Nyt hirvien läsnäolosta kertovat vain hirvenpapanat ja hirvikärpäset.

– Siellä ne eläimet jossain lymyävät. Tämä on kyllä kuin satumetsä, Anja Vainio sanoo.

Rakkain pala talteen

  • WWF:n Perintömetsä-ohjelman tavoitteena on edistää vapaaehtoista metsien suojelua Suomessa.
  • Vuodesta 1999 lähtien on perustettu 105 perintömetsää. Valta-osa on yksityisten metsänomistajien omistamia, mutta joukossa on myös kuntia, seurakuntia ja yhtiöitä.
  • Ison tai pienen perintömetsän voi perustaa metsänomistaja, jolle metsä on maisema-, kulttuuri- tai perinnearvoiltaan rakas.
  • Kiinnostuitko perintömetsän perustamisesta? Lue lisää: wwf.fi/perintometsat

Metsien mies 

Kuka olet?

– Toimin puheenjohtajana WWF:n Perintömetsä-toimikunnassa. Koulutukseltani olen biologi-maantieteilijä ja opinnoiltani kelvollinen biologian opettaja. 37 vuotta vierähti Ylessä tiede- ja luontotoimittajana.

Rakkain harrastuksesi?

– Luonnossa liikkuminen. Minulle siellä kelpaa kaikki tarkkailusta valokuvaamiseen.

Paras sieniresepti?

– Sienet ovat loputon raaka-ainevarasto. Juuri äsken söin matsutake-munakkaan eli männyntuoksuvalmuskaa, johon viimeinkin pääsin tutustumaan.

Rakkain vuodenaika?

– Rakastan kevättä! Muuttolinnut palaavat, perhoset heräävät ja kukat avaavat teriönsä.

Mieleenpainuvin muisto Luontoillan ajalta?

– Hankala kysymys, jota kysytään usein. Nautin siitä, kun saatoin ainakin olettaa, että innostin suomalaisia luonnontarkkailuun ja luonnonsuojeluun.

Terveisesi Pandan polun lukijoille?

– Tulossa on hyvä sienisyksy, joten kakki metsään sieneen aina kun siihen on suinkin aikaa!

Teksti: Katja Rönkkö