Mallikohteita

Nystun nauta- ja lammastila

Nystun nauta- ja lammastila on Korppoon Wattkastissa sijaitseva maatila, jonka mailla on puustoisia perinneympäristöjä satojen hehtaarien verran. Nimensä mukaisesti tilalla kasvatetaan sekä lihakarjaa että lampaita.

Sijainti: Parainen, Korppoo, Wattkast

Omistaja: Maanviljelijät Thomas Johansson ja Johanna Franzen

Pinta-ala: Tilan omia perinneympäristöjä ja luonnonlaitumia yhteensä noin 50 hehtaaria, josta puustoisia 40 hehtaaria. Vuokrattuja perinneympäristöjä, joista suurin osa metsälaitumia, on satoja hehtaareita.

Luontotyypit: Metsälaitumia, hakamaita, ketoja, niittyjä ja rantaniittyjä.

Historia: Tila on ollut nykyisen suvun omistuksessa 80 vuotta. Omia metsälaitumia on laidunnettu jo ennen omistajanvaihdosta. Vuokratut perinneympäristöt ovat olleet laidunkäytössä 1960–70 luvulle asti ja taas uudelleen 1990-luvulta lähtien. Ennen laidunnukseen ottoa alueet ovat olleet joko talousmetsiä, umpeenkasvaneita perinneympäristöjä tai vanhoja peltoja.

Hoito: Perinneympäristöjä hoitavat etupäässä tilan omat lihanaudat ja lampaat. Tilalla on Hereford- ja Aberdeen angus -rotuisia emolehmiä 120 kappaletta. Lisäksi tilalla on vaihtelevia määriä myös vasikoita, hiehoja ja sonneja. Lampaita tilalla on kesäisin yhteensä noin 200–250 kappaletta, joista uuhia on 80. Kaikki eläimet laiduntavat kesällä perinneympäristöissä.

Kunnostus: Kunnostuksen tärkein vaihe on raivaus. Sitä tilalla tehdään yhä vuosittain, kun kedoilta raivataan katajaa ja kun nykyisiä metsälaitumia sekä entisiä niittyjä muokataan hakamaiksi. Raivauksen jälkeen hakamailla täytyy tehdä vuosittain vesakonpoistoa, sillä eläimet eivät syö tervaleppää.

Perinneympäristöille saatavat tuet: Suurin osa alueista saa erityisympäristötuen perinnebiotooppien hoidon tukea, vähän myös erityisympäristötuen luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen tukea.

Käytännön kokemuksia: Hoidosta on hyötynyt useampikin kasvilaji, mm. harvinaiset isolinnunruoho (Polygala vulgaris) ja valkolehdokki (Platanthera bifolia), rauhoitettu seljakämmekkä (Dactylorhiza sambucina) ja perinneympäristöiltä tutut nurmitatar (Bistorta vivipara), niittyräpelö (Briza media), kevätesikko (Primula veris) ja jäkki (Nardus stricta).

Jos haluat saada lisätietoja tai tutustua kohteeseen paikan päällä, ota yhteyttä tilalla työskentelevään Jukka Tobiassoniin, 0400 127686. Jukka toimii myös metsälaidunhakkeen neuvojana.

Koivulan tila

Koivulan tila on Merikarvialla sijaitseva maatila, joka kuuluu valtakunnallisesti arvokkaaseen kulttuurimaisema-alueeseen. Perinteisen karjatalouden piirteitä on säilynyt paikoitellen, vaikka laidunnuksesta onkin aikaa.

Sijainti: Merikarvia, Köörtilä

Omistaja: Jouni ja Katja Tuomela sekä Marko Svensberg. Perinnebiotooppien hoidosta vastaa omistajien perustama yhdistys.

Pinta-ala: Tilan alueista 26 hehtaaria kuuluu perinneympäristöjen hoidon piiriin. Nämä ovat pääosin vanhoja perinneympäristöjä tai vanhaa peltoa, joista noin 20 hehtaaria on puustoisia.

Luontotyypit: Metsälaitumia, hakamaita, niittyjä ja merenrantaniitty.

Historia: Nykyiset omistajat ostivat tilan vuonna 2010. Tilan entinen omistaja oli lopettanut maatalouden noin 20 vuotta aikaisemmin ja laidunnuksesta on kulunut nyt 20–30 vuotta. Tilan metsät sekä entiset laitumet ja pellot ovat luonteeltaan hakamaan ja niityn kaltaisia. Ne olivat voimakkaasti umpeenkasvaneita, mutta selviä laidunnuksen jälkiä oli ennen kunnostustoimenpiteiden alkua kuitenkin paikoitellen nähtävissä. Laidunnuksesta kertoo mm. se, että vanhoja piikkilanka-aitoja on löytynyt edelleen metsistä ja tilan rajoilta.

Hoito: Perinneympäristöjä hoitavat pääasiallisesti kuusipeurat ja lampaat. Kesällä 2013 tilalle tuli noin 40 kuusipeuraa. Lisäksi merenrantaniittyä hoitamaan tuli vuokrattuja lampaita reilut kymmenen.

Kunnostus: Tilan perinneympäristöillä on täytynyt tehdä paljon raivausta, joka jatkuu edelleen. Alueet olivat päässeet kasvamaan pahasti umpeen ja jopa puolet puustosta on täytynyt poistaa. Puuston raivauksen lisäksi alueille täytyy kaivaa tai padota ojia, jotta eläimille olisi aina tarjolla vettä. Korkeaa ja tukevaa hirvieläinaitaa on pystytetty alueelle kolme kilometriä ja lammasaitaa puolitoista kilometriä.

Perinneympäristöille saatavat tuet: Perinneympäristöjen kunnostusta ja hoitoa varten perustettiin yhdistys, jonka kautta saadaan ei-tuotannollista investointitukea perinnebiotooppien kunnostamiseen. Investointituen jälkeen on siirrytty erityisympäristötuen perinnebiotooppien hoidon tukeen. Osa alueista kuuluu pelkästään hoitotuen piiriin.

Käytännön kokemuksia: Kunnostukseen ja hoitoon soveltuvien kohteiden tunnistaminen voi olla vaikeaa varsinkin, jos umpeenkasvu on voimakasta. Tällaisessa tilanteessa kunnostukseen menee myös paljon aikaa, joten tulevat hienot maisemat kannattaa pitää mielessä. Laajoilla alueilla raivauksissa tarvitaan ammattitaitoisia konekuljettajia, joita pitää ohjeistaa selkeästi alueen hoidon tavoitteiden saavuttamiseksi. Laidunnuksesta höytyvät kasvilajit voivat säilyä paikallisesti pitkiä aikoja laidunnuksen loppumisen jälkeen, sillä tilan mailla kasvaa vielä mm. kedoille tyypillistä ketoneilikkaa (Dianthus deltoides).

Jos haluat saada lisätietoja tai tutustua kohteeseen paikan päällä, ota yhteyttä Jouni Tuomelaan, puh. 0500 182 779.

Ukkonen Highland cattle

Ukkonen Higland cattle on Säkylässä sijaitseva maatila, jolla ei ole omia maita kuin muutama hehtaari. Ukkosten ylämaankarja onkin laiduntanut reilun kymmenen vuoden ajan vuokratuilla luonnon monimuotoisuuskohteilla. Yhteensä Ukkoset ovat kunnostaneet kahdeksan aluetta, joten osaamista tältä saralta löytyy. Tällä hetkellä hoidossa on kaksi aluetta Säkylässä ja kaksi Turun Ruissalossa.

Sijainti: Säkylä, Karhusuo

Omistaja: Maanviljelijät Pauliina ja Jari Ukkonen

Pinta-ala: Omia maita tilalla on muutama hehtaari. Vuokrattuja maita on lähes 40 hehtaaria, jotka ovat enemmän tai vähemmän puustoisia luonnon monimuotoisuuskohteita.

Luontotyypit: Merenrantaniittyjä, kostea heinämaa, vanhoja peltoja, puustoisempia alueita.

Historia: Nykyisistä laitumista Ruissalon luonnonhoitoalueet ovat olleet hoidon piirissä yhdeksän vuoden ajan. Tätä ennen ne olivat 20 vuotta luonnonsuojelualueita ja siksi pahasti umpeutuneita. Säkylän kohteita Ukkoset ovat vuokranneet kolmen vuoden ajan. Näistä toinen on kymmenen vuotta vanha pelto, jota on käytetty viljelyn lopettamisen jälkeen laitumena. Toinen alue on entinen järvenpohja, nykyinen kostea heinämaa. Siltä on aikaisemmin niitetty heinää eläimille rehuksi, jos maa ei ole ollut liian märkää.

Hoito: Hoitona kohteilla käytetään pääasiallisesti laidunnusta. Tilalla on noin kolmekymmenpäinen ylämaankarjalauma, joka laiduntaa koko kesän. Laidunhehtaaria kohden eläimiä tulee olla 1,5-2 kappaletta, jotta ruokaa riittää koko laidunkaudeksi. Ihmisen tehtäväksi jää kasvillisuuden ajoittainen raivaus aidan ulkopuolelta, jotta sähkönkulku aidassa ei esty. Lisäksi eläimiä täytyy käydä valvomassa säännöllisesti ja aitaa korjata tarvittaessa.

Kunnostus: Ukkoset raivaavat uudelta kohteelta puuston aluksi vain aitojen kohdalta. Aitojen pystytyksen sekä veden ja sähkön järjestämisen jälkeen ylämaankarja päästetään alueelle pariksi kesäksi. Ylämaankarja on todella tehokas ryteikön tuhoaja, joten lisäraivausta ei välttämättä tarvitse tehdä ollenkaan. Mahdollinen lisäraivaus tulee tehdä maltillisesti, jotta vältytään turhilta tuulenkaadoilta.

Vuokraaminen: Alueita on vuokrattu vuosien aikana niin yksityisiltä kuin kaupungiltakin. Yksi tärkeimmistä tekijöistä vuokrauksessa ovat kirjallisten sopimusten teko. Niissä tulee määritellä muun muassa kuka on vastuussa mistäkin asiasta.

Saatavat tuet: Kohteet saavat erityisympäristötuen luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen tukea, koska alueita ei ole määritelty varsinaisiksi perinneympäristöiksi. Luonnon monimuotoisuuden kannalta ne ovat kuitenkin merkittäviä.

Käytännön kokemuksia: Luonnon monimuotoisuus lisääntyy: niin kukkien, perhosten kuin lintujenkin lajikirjo runsastuu hoidon seurauksena. Vuokrattavien alueiden kannattaa olla maksimissaan 100 kilometrin päässä kotitilalta ja mieluiten alle 50 kilometrin, sillä muuten ajamiseen kuluu paljon turhaa aikaa.

Jos haluat saada lisätietoja tai tutustua kohteeseen paikan päällä, ota yhteyttä Pauliina Ukkoseen, puh. 050 536 9300. Pauliina toimii myös metsälaidunhankkeen neuvojana.

Jokelan Lammastila

Jokelan Lammastila sijaitsee Lohtajalla. Tilalla on omaa peltoa ja lisäksi useita perinnebiotooppikohteita saaristossa. Laiduntaminen tapahtuu tilan omilla lampailla. Kohteiden ennallistamisessa on nähty paljon vaivaa ja sen tulokset näkyvät muun muassa eläin- ja kasvilajien lisääntymisenä.

Sijainti: Kokkola/Lohtaja

Omistaja: Sari ja Janne Jokela

Pinta-alat: Perinnebiotooppeja yhteensä 140 hehtaaria.

Luontotyypit: Avoimet rantaniityt n. 50 ha, puustoiset hakamaat n. 45 ha, metsälaitumet n. 45 ha.

Historia: Tilalla aloitettiin perinneympäristöissä laiduntaminen vounna 1998. Vuoteen 2005 saakka perinneympäristöjen pinta-ala oli 30 ha. Sen jälkeen uusia hoitokohteita on tullut lisää vuosittain, ja nykyään pinta-ala on 140 ha. Kohteista 110 ha sijaitsee Kalajoella Rahjan saaristossa. Alue kuuluu Natura-rantojen suojeluohjelmaan. 30 ha sijaitsee Kokkolan Lohtajalla Ruohokarin saaressa, joka kuuluu lintujen suojeluohjelmaan.

Hoito: Laiduntaminen tapahtuu tilan omilla lampailla. Tilalla on 200 suomenlammasuuhta.

Kunnostus: Kohteissa on käytetty moottorisahaa, raivaussahaa, mininiitokonetta ja voimasaksia.

Hoidon tuet: Kaikissa kohteissa on hyödynnetty maatalouden erityisympäristötukia (perinnebiotooppi).

Käytännön kokemuksia: Kohteiden ennallistaminen on vaatinut valtavasti työtä: on palkattuja metsureita, talkooporukoita ja töiden ohjauksesta vastaa suunnittelubiologi. Hoitotyö on onnistunut tavoitteiden mukaisesti, ja alueella on vieraillut useita tutkijoita, ryhmiä ja muita kiinnostuneita. Palaute kohteista on ollut positiivista. Ruovikkoalueella Ruohokarissa pesivien lintujen määrä on lisääntynyt selvästi ja Rahjan saaristossa esimerkiksi ruijanesikko on selvästi hyötynyt laidunnuksesta.

Jos haluat saada lisätietoja tai tutustua kohteeseen paikan päällä, ota yhteyttä Janne Jokelaan, puh. 044 0876530.

Lammastila SikkaTalu

Lammastila SikkaTalu sijaitsee Naantalin Rymättylässä. Tilalla kasvatetaan rodultaan harvinaisia ahvenanmaanlampaita, jotka saavat kasvaa alkuperäisympäristössään. Tilalla on metsälaidun sekä meren- ja järvenrantaniittyjä.

Hoito: Tilalla on 150 uuhta, joista noin 100 karitsoi keväällä. Karitsamäärä on keskimäärin 2,2 karitsaa uuhta kohden. Metsälaitumien alkuraivaustöihin on hankittu kaksi härkää. Aiemmin kaikki eläimet laidunsivat luonnonlaitumilla, mutta nyt suuntaus on osittain muuttumassa. Lypsyyn käytettävät uuhet laiduntavat lypsyaseman lähettyvillä ja pässikaritsoiden kasvua tehostetaan ottamalla ne peltolaitumille kesäkuussa. Eläimiä on aiemmin vuokrattu muiden ylläpitämiin kohteisiin, mutta se on lopetettu kannattamattomana.

Kunnostus: Metsälaitumesta raivattiin ensimmäisenä talvena puustoa rajoja pitkin, jotta sähköaidan vetäminen helpottui. Seuraavana kesänä alueella laidunsi kaksi hevosta ja laidunnusta jatketaan kahdella härällä. Alueella on niukasti ravintoa, joten muutama joutilas eläin sopii sinne hyvin. Painavat eläimet rikkovat hyvin maapohjaa. Alueelta poistetaan seuraavina talvina noin 30–40 prosenttia puustosta, lähinnä kuusta ja hieman mäntyä. Kaikki lehtipuut ja kelot jätetään. Puustoa poistetaan laikuittain, raivaten esiin ojanreunat, suuret haavat, kivenjärkäleet ja lampareet. Rantalaitumia hoidetaan pääasiassa laiduntamalla. 

Hoidon tuet: Erityisympäristötuet; perinnebiotooppi ja lumo.

Käytännön kokemuksia: Luonnonlaitumet olivat tärkeässä osassa tilan aloitusvaiheessa, kun peltoalaa talven rehustukseen oli vähän. Tilakoon maltillisen kasvun myötä on syntynyt halu tehostaa eläinten kasvua, ja luonnonlaitumista saatava hyöty suhteessa tehtyyn työmäärään ei enää motivoi niin kuin alussa. Laidunten valvonnassa auttaa suuresti yhteistyö paikallisten paimenkoiraharrastajien kanssa, jotka käyvät laskemassa eläimet laitumilla neljä kertaa viikossa.

Lammas on mainettaan parempi ruovikon hävittäjä, mutta se vaatii silloin suuren laidunpaineen. Alueiden hoito on tasapainottelua eläinten ja ympäristön välillä ja vuosittaista oppimista. Laidunnuksen tuloksiin vaikuttavat suuresti mihin aikaan keväästä eläimet viedään laitumelle, laidunpaine, eläinlaji ja niiden ikä sekä sääolosuhteet. Keväällä laidunpaineen pitäisi olla suurempi, mutta kasvavien karitsojen myötä paine suuntautuu juuri väärin päin. Tämä aiheuttaa valtavaa työtä eläinten siirtelyssä.

Tavoitteellinen työ luonnonlaitumilla vaatii tekijältään vahvaa tahtotilaa. Heikkojen kasvutulosten takia laidunnuksen kannattavuus on kyseenalaista, ja joutilaita eläimiä ei taas kannata ylläpitää pelkästään laitumien takia. Syyskaritsoinneilla voitaisiin järkeistää laidunnusta, mutta se ei sovi tilan muuhun työrytmiin. Metsälaitumet kiinnostavat, koska ne sijaitsevat talouskeskuksemme välittömässä läheisyydessä, mikä helpottaa eläinten valvonta- ja siirtotyötä. Metsälaitumen laidunpaine voi myös olla paljon pienempi kuin ruovikkoisilla merenrannoilla, mikä tekee työtä kannattavammaksi. Myös puuston raivaaminen osuu hyvin talviaikaan, jolloin ei ole muita laiduntöitä. 

Harjun perinnemaisematila

Hartolassa sijaitsevan Harjun perinnemaisematilan perinneympäristöjä on hoidettu suunnitelmallisesti 1990-luvun puolivälistä asti. Pääasiallinen hoitomuoto on laidunnus omilla lampailla.

Sijainti: Vuorenkylä, Hartolan kunta, Päijät-Hämeen maakunta (Joutsan ja Keski-Suomen rajalle 2 km)

Omistajat: Tapio ja Marja Mattlar

Pinta-alat: Perinneympäristönä hoidettava alue on 31 hehtaaria, josta puustoista on noin 26 hehtaaria. Kokonaisalasta hyväkuntoista perinneympäristöä on arviolta puolet. Osalla alasta palauttaminen istutuskuusikosta perinneympäristöksi on vasta alkuvaiheessa.

Luontotyypit: Runsaimpia ovat koivu-, kuusi- ja sekametsälaitumet sekä koivu- ja sekapuustoiset hakamaat. Avoimet alueet ovat enimmäkseen tuoreita pienruoho-, suurruoho- ja heinäniittyjä. Pieninä laikkuina esiintyy myös mm. ketoa ja haapavaltaista metsälaidunta.

Historia: Harjussa uskotaan olleen asutusta ja harjoitetun maataloutta ainakin vuodesta 1675 lähtien, joten laidunnuksenkin voi olettaa alkaneen viimeistään silloin. Lypsykarjatalous päättyi vuonna 1967, mikä merkitsi todennäköisesti satojen vuosien laidunjatkumon päättymistä. Tila siirtyi Harjun suvulta uusille omistajille kesäasunnoksi. Oltuaan vielä toisella omistajalla kesäasuntona tila päätyi taas myyntiin, ja nykyiset omistajat ostivat sen vuonna 1980. Entiset luonnonlaitumet olivat tuolloin jo ehtineet pahasti pusikoitua. Niille oli myös istutettu laajamittaisesti kuusentaimia, ja kosteimmat lohkot oli ojitettu. Alueita ryhdyttiin vähitellen raivaamaan, ja avuksi hankittiin lampaita vuonna 1985. Harjun maiden perinneympäristöarvoista omistajat tulivat kuitenkin tietoisiksi vasta 1990-luvun puolivälissä, jolloin hoito alkoi muuttua suunnitelmalliseksi luontoarvojen vaalimiseksi.

Hoito: Pääasiallinen hoitomuoto on laidunnus omilla lampailla (noin 18 aikuista ja 20–30 karitsaa). Luonnonlaidunkausi kestää toukokuulta elokuulle, jolloin lampaat pyritään päästämään lähes koko 31 hehtaarin alueelle. Niille ei kuitenkaan kannata antaa kaikkia lohkoja yhtä aikaa, koska silloin ne helposti laiduntavat vain siellä missä parhaiten viihtyvät. Laidunnusta täydennetään hylkylaikkuja niittämällä. Lisäksi pientä osaa hoitoalueesta hoidetaan pelkästään niittämällä.

Kunnostus: Tärkein kunnostustoimi on puuston poisto, koska laitumet pääsivät 1960-luvun jälkeen kasvamaan pahasti umpeen sekä kuusentaimien istuttamisen että luontaisen taimettumisen myötä. Hakkuita on teetetty lukuisia sekä moto- että metsurityönä. Lisäksi puustoa, erityisesti kuusta ja harmaaleppää, on pidetty itse kurissa moottori- ja raivaussahoilla. Muita kunnostustoimia ovat olleet vanhojen piikkilankojen kerääminen pois sekä pienimuotoinen ojien täyttäminen kosteilla lohkoilla.

Hoidon tuet: Perinnebiotoopin hoidon tuki vuodesta 1996 lähtien. Hoitoalueen pinta-alaa on kasvatettu kaksi kertaa sopimuskauden vaihtuessa. Nykyään perinnebiotoopin hoidon tuki on koko maatilan tärkein tulonlähde.

Käytännön kokemuksia: Laitumet ovat muuttuneet vuosi vuodelta hienomman näköisiksi. Monet perinneympäristöjen kasvilajit ovat runsastuneet, ja uusia lajejakin on löydetty joka kesä jo vuosikymmenen ajan. Uhanalaisia kasvilajeja on nykyään yhdeksän, joukossa erittäin uhanalainen saunionoidanlukko ja vaarantunut suikeanoidanlukko. Haasteena on ainakin se, että puuston poiston myötä elinvoimaa saavat myös lampaiden hylkimät lajit, kuten kastikat, nurmilauha ja vadelma, jotka valtaavat suuria pinta-aloja. Niiden niittämiseen joka paikasta ei riitä aikaa.

Harjun perinnemaisematila on järjestänyt opastettuja kasviretkiä ja tilakierroksia joka kesä vuodesta 2005 lähtien. Vuosittain on kolme kaikille avointa retkeä, minkä lisäksi järjestetään tilausretkiä sopimuksen mukaan. Retkillä on ollut yhteensä jo yli 500 vierailijaa. Lisätietoja tilan sivuilta.

Kosken kartano, Koskis gård

Kosken kartanon maiden laidunnuksen historia ulottuu 1800-luvulle asti. Alueita on ennallistettu ympäristötukien avulla 1990-luvun puolivälistä asti. Salon ja Raaseporin rajalla sijaitsevan tilan perinneympäristöissä laiduntaa Hereford-karja.

Sijainti: Salon ja Raaseporin rajalla Kiskonjoen varrella

Omistaja: Fredrik von Limburg Stirum

Pinta-alat: Noin 50 ha puustoisia perinneympäristöjä (joista noin 30 ha omia). Noin 40 ha avoimia niittyjä (joista noin 25 ha omia). Lisäksi noin 15 ha ns. "peltoja", jotka ovat olleet pelkässä laidunnuksessa vuosikymmeniä eli käytännössä perinnebiotooppimaisia.

Historia:  Osalla alueista on ollut laidunnusta enemmän tai vähemmän yhtäjaksoisesti 1800-luvulta saakka. Suurella osallaalueista on ollut 30–50 vuoden tauko 1960-luvulta eteenpäin, jolloin kartanon mailla metsitettiin yli 100 ha niittyjä. 1990-luvulta lähtien näitä alueita on ennallistettu ympäristötukien avulla. Vuoteen 1962 saakka tilalla oli maitokarjaa, vuodesta 1967 lähtien lihakarjaa.

Hoito: Hoidetaan omalla Hereford-luomupihvikarjalla.

Kunnostus: Suuri osa alueista hakattu ja harvennettu metsäkoneella, osa moottorisahalla, osa raivaussahalla ja osa pelkällä karjalla. Osan alueista on annettu sen jälkeen heinittyä 1–2 kesää, jonka jälkeen on aloitettu laidunnus.

Hoidon tuet: Tilalla on käytetty luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämiseksi tarkoitettua maatalouden erityisympäristötukea.

Käytännön kokemuksia: Rantaniityillä erityisesti kahlaajat ja vesilinnut ovat hyötyneet. Yksi rantaniityistä on tärkeä muuttolintujen levähdyspaikka. Kattohaikara on jokavuotinen vieras. Se on myös yrittänyt pesiä vuonna 2004. Riistanisäkkäät käyttävät perinnebiotooppeja laidunmainaan. Osa kasvipuolen niittylajistosta on palautunut, esimerkiksi kurjenkellot ja päivänkakkarat. Tuulihaukka ja nuolihaukka metsästävät Kiskonjoen avoimilla rantalaitumilla. Leppä vaatii uudelleenraivausta tietyin väliajoin.

Jos haluat saada lisätietoja tai tutustua kohteeseen paikan päällä, ota yhteyttä tilan henkilökuntaan. Yhteystiedot tilan sivuilla.

Vapolan luomutila

Vapolan luomutila sijaitsee Kalannissa Uudessakaupungissa. Tilan pelloilla ja luonnonlaitumilla käyskentelee Aberdeen angus -rotuinen karja. Vapolan tila valittiin Itämeren ympäristöystävällisimmäksi maatilaksi vuonna 2009.

Sijainti: Uusikaupunki, Kalanti

Omistajat: Katariina Vapola ja Jyrki Ankelo

Perinneympäristöjen pinta-ala: Tilalla on sekä omia että vuokrattuja perinneympäristöjä

Luontotyypit: Hakamaat, metsälaitumet, merenrantaniityt ja saaret

Historia: Vapolan tilan historia ulottuu 1600-luvulle. Nykyiset maanviljelijät siirtyivät tilan omistajiksi sukupolvenvaihdoksen kautta vuonna 2003. Myös tilan tuotantosuunta muuttui tuolloin sikatilasta emolehmätuotantoon. Umpeenkasvaneita perinneympäristöjä on alettu kunnostaa tilanpidon alusta lähtien.

Hoito: Perinneympäristöjä hoitavat tilan omat naudat ja lampaat. Mustia Aberdeen angus -rotuisia perinneympäristöjä hoitavia emolehmiä on noin 100 yksilöä. Lisäksi laidunalueista huolehtii sata vasikkaa ja 30-40 hiehoa sekä lauman siitossonnit. Tilalla on myös Rygja- ja Texel-uuhia reilut 50 yksilöä, joten kesäisin satapäinen lammaslauma huolehtii pääasiassa kahden saaren maisemanhoidosta. Eläimet laiduntavat perinneympäristöillä ja luonnonlaitumilla toukokuusta syys-lokakuun vaihteeseen. Talvella eläimet asustavat pihatossa ja jaloittelevat tarhassa.

Kunnostus: Laajoja alueita on raivattu koneellisesti, kun se on ollut mahdollista. Esimerkiksi rantalaitumilla voi olla niin märkää, etteivät koneet pysy pinnalla. Tällöin kunnostustöitä on tehty esimerkiksi raivaussahan avulla talviaikaan.

Joka vuosi laitumia kunnostetaan keväällä. Laidunnusjälkeä parannellaan puhdistusniitoilla viimeistään syksyllä. Metsätyöt tehdään pääosin talvella. Paras jälki metsälaitumilla on syntynyt, kun lehmät laiduntavat alueen ensin ja lampaat ”siivoavat” syksyllä loput.

Perinneympäristöille saatavat korvaukset: Suurimmalle osalle alueista on haettu maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoidon ympäristösopimusta maatalouden ympäristöohjelmasta (entinen perinnebiotooppien erityistuki). Saarissa tukea saa vain osalle laidunalaa.

Käytännön kokemuksia: Perinteiset niittykasvit ovat raivauksen, laidunnuksen ja valon myötä saaneet enemmän elintilaa. Samoin linnuston määrä on lisääntynyt. Rantalaitumilla vesirajan pitäminen avoimena on erityisen tärkeää, jotta muun muassa kahlaajalinnut pääsevät laskeutumaan rantaviivalle.

Lisätietoja löytyy tilan nettisivuilta.  Jos haluat tutustua kohteeseen paikan päällä, ota yhteyttä Katariina Vapolaan puh. 040 767 8323 tai Jyrki Ankeloon puh. 040 775 9888  

Kotimäen tila

Kotimäen luomutilan pellot sijaitsevat Porvoossa. Tilan lampola puolestaan on Elimäellä. Rehuntuotannossa hyödynnetään alueen luonnonhoitopeltoja, ja Porvoon pelloilla kasvatetaan luomuviljaa. Lampaat hoitavat perinneympäristöjä kahdessa Pyhtään saaressa, Ristisaaressa ja Hevossaaressa.

Sijainti: Porvoo ja Elimäki

Omistaja: Nilla Salonen

Perinneympäristöjen pinta-ala: Noin 40 hehtaaria

Luontotyypit: Metsälaitumet ja rantaniityt

Historia: Tilalla on ollut lampaita koko sen olemassaolon ajan. Kuivikepohjaiseen ja tyhjillään olevaan sikalaan lampaat muuttivat vuonna 2012, kun eläinmäärän kasvettua lisätilaa tarvittiin. Hevossaaressa lampaat ovat laiduntaneet seitsemän vuotta, Ristisaaressa kolme vuotta. Ristisaari on osa itäisen Suomenlahden kansallispuistoa ja Metsähallituksen hallinnassa, Hevossaari yksityisen viljelijän omistama ja käytössä laidunnussopimuksella.

Hoito: Perinneympäristöjä hoitavat tilan omat gotlanninlampaat. Rotua ei ole valittu sattumalta: gotlanninlampaat ovat saaressa erinomaisia laiduntajia muun muassa ketteryytensä takia. Laiduntavia uuhia on 60, ja niiden mukana laitumella käyskentelevät myös karitsat. Eläimet laiduntavat perinneympäristöillä niin kauan kuin ravintoa riittää. Saarissa laidunkausi voi olla mantereen alueita pidempikin, koska pakkanen ei pääse samalla tapaan jäädyttämään kasvillisuutta. Laidunkausi on vähintään toukokuusta syyskuulle, usein pidempäänkin.

Kunnostus: Alueiden alkuraivaukset on tehty muiden toimesta. Ristisaaressa vapaaehtoiset ovat raivanneet alueita WWF:n ja Metsähallituksen järjestämillä talkooleirillä. Omistaja eli Metsähallitus on aidannut lampaille sopivia alueita. Alueesta on erotettu aitaamalla pois alueita, joita ei pystytä tai haluta laiduntaa.

Perinneympäristöille saatavat korvaukset: Alueille on haettu maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoidon ympäristösopimusta maatalouden ympäristöohjelmasta (entinen perinnebiotooppien erityistuki). Hevossaaren alueella oli aikaisemmin luonnonhoitopeltosopimus, jonka ulkopuolelle metsäsaarekkeet oli rajattu.

Käytännön kokemuksia: Palautetta erityisesti Ristisaaresta tulee paljon, sillä Ristisaari on yleisölle avoin ja osa itäisen Suomenlahden kansallispuistoa. Lampaat sekä ihastuttavat että vihastuttavat. Vihastujien vuoksi lampaille on aidattu laidunkäyttöön vain osa saaresta, eikä niillä ole pääsyä muun muassa telttailupaikalle. Maiseman avoimuus paljastaa kuitenkin aitojakin paremmin alueen, missä lampaat ovat perinneympäristöjä hoitaneet.

Jos haluat saada lisätietoja tai tutustua kohteeseen paikan päällä, ota yhteyttä Nilla Saloseen puh. 040 722 2917

Inkereen kartano

Inkereen kartano sijaitsee Perttelissä. Tilan pelloilla ja perinneympäristöillä laiduntaa Hereford-rotuinen karja. Tilan omien alueiden lisäksi karja hoitaa myös muiden omistuksessa olevia perinnebiotooppialueita.

Sijainti: Salo, Pertteli, Inkereen kylä

Omistajat: Henrik ja Virpi Jensen 

Perinneympäristöjen pinta-ala: Tilan karja hoitaa perinnebiotooppeja noin 80 hehtaarin alalta, osa alueista on omia

Luontotyypit: Hakamaat, metsälaitumet ja niityt

Historia: Inkereen kartano on ollut Perttelissä jo keskiajalta lähtien. Kartanon yhteydessä on toiminut sekä lasitehdas että meijeri. Kartano siirtyi nykyisen suvun omistukseen vuonna 1891.

Nykyiset maanviljelijät aloittivat karjankasvatuksen vuonna 1995, jolloin ensimmäiset Herefordit ostettiin. Nykyään tilalla on noin 150 emolehmää. Umpeenkasvaneita perinneympäristöjä alettiin kunnostaa vuonna 2001. Ennen laidunnukseen ottoa alueet olivat joutomaita. Tilalla on myös useita kosteikkoja ja suojavyöhykkeitä, joita karja laiduntaa.

Hoito: Perinneympäristöjä hoitavat tilan omat naudat. Emolehmien lisäksi laidunalueista huolehtivat vasikat ja hiehot. Eläimet laiduntavat perinneympäristöillä ja luonnonlaitumilla toukokuusta syyskuuhun. Vuosittaisiin toimenpiteisiin kuuluu myös laidunaitojen tarkastus ja kunnostus. Talvella eläimet jaloittelevat pihatossa, tarhassa ja talvilaitumella.

Kunnostus: Puustoisille alueille on tehty alkuraivauksia. Kokemus on osoittanut, että uutta puustoista aluetta perustettaessa, ennen massiivisia raivaustoimenpiteitä, on hyvä antaa karjan ensin syödä suurimmat pusikot pois. Näin alueen hahmottaminen raivausta varten on helpompaa ja raivaus ei ole niin työlästä.  

Perinneympäristöille saatavat korvaukset: Suurimmalla osalla alueista on voimassa oleva maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoidon ympäristösopimus maatalouden ympäristöohjelmasta (entinen perinnebiotooppien erityistuki).

Käytännön kokemuksia: Perinnebiotoopeilla laiduntava karja on jo maisemallisestikin tärkeä. Useat alueista sijaitsevat lähellä tietä, jolloin maisemasta saa nauttia suuri määrä ihmisiä. Sen seurauksena myös positiivisen palautteen määrä on ollut korkea.

Jos haluat saada lisätietoja tai tutustua kohteeseen paikan päällä, ota yhteyttä Henrik Jenseniin puh. 0400 124 364