Karhu
Kontio, mesikämmen, otso – suomalaiset ovat antaneet metsissämme elävälle karhulle monta nimeä. Karhun kulttuurisesta merkityksestä kertoo myös se, että se on Suomen kansalliseläin. Karhuja elää koko Suomessa Ahvenanmaata lukuun ottamatta.
Tietoa lajista
Karhu on Euroopan suurin petoeläin: raskastekoinen, isopäinen ja kyttyräselkäinen, mutta pulleasta olemuksestaan huolimatta hyvin ketterä. Karhu kävelee, laukkaa tai hyppii neljällä jalalla, mutta voi nousta seisomaan kahdelle jalalle esimerkiksi tähystääkseen ympäristöään. Karhu on myös kelpo uimari ja kokoisekseen hyvä kiipeilijä. Sen näkö on melko huono, mutta kuulo- ja hajuaistit ovat erittäin kehittyneet. Karhun tuuhean turkin väri voi vaihdella lähes mustasta hieman kellertävään.
Tiesitkö, että...
Talviunen aikana karhun ruumiinlämpö voi laskea 33 asteeseen ja syke hidastua huomattavasti.
Karhu elää useimmiten yksin ja liikkuu hämärän aikaan. Urokset ovat naaraita kookkaampia, ja isoimmat luonnossa elävät yksilöt voivat painaa yli 300 kiloa. Karhu nukkuu noin puolet vuodesta talviunta. Uni on sen keino selvitä talven yli käyttämällä mahdollisimman vähän energiaa. Kesällä etenkin urokset pysyvät liikkeellä: ne saattavat vaeltaa nopeasti jopa satoja kilometrejä. Jos naaraalla on pentuja, se pysyttelee tietyllä alueella.
Mikään muu karhulaji ei ole levinnyt yhtä laajalle kuin karhu eli ruskeakarhu, joka elää Euroopan lisäksi Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Maailmanlaajuisesti karhu luokitellaan elinvoimaiseksi lajiksi. Suomesta karhu hävitettiin melkein kokonaan 1900-luvun alussa, mutta laji levittäytyi maahamme uudestaan Venäjältä. Nykyään karhuja elää kaikkialla Suomessa Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Karhu viihtyy parhaiten metsissä ja soilla.
Voit oppia lisää karhun ravinnosta, lisääntymisestä ja elintavoista selaamalla alla olevaa kuvagalleriaa.
Karhu on pääosin kasvissyöjä. Se pyydystää silloin tällöin hirvieläimiä ja käy haaskoilla. Myös esimerkiksi muurahaiset, vilja, kalat ja hunaja maistuvat karhulle. Syksyisin se kerää valtavan määrän rasvaa polttoaineeksi talviunta varten syömällä pääasiassa marjoja.
Karhu on kohtalaisen hidas lisääntymään. Se tulee sukukypsäksi viisivuotiaana ja saa poikasia kahden tai kolmen vuoden välein. Poikaset syntyvät pesän suojiin joulukuussa. Pennut seuraavat emoaan yleensä yli vuoden ajan.
Karhun äänivalikoima on nisäkkääksi varsin runsas. Se osaa esimerkiksi karjua, murista ja viheltää.
Karhu on suurpedoistamme ihmiselle vaarallisin, ja se on surmannut ihmisen Suomessa edellisen kerran vuonna 1998. Karhu pyrkii kuitenkin välttelemään ihmistä viimeiseen asti, ja kohtaamiset ovat harvinaisia. Yhteiselo karhun ja muiden suurpetojen kanssa on mahdollista.
Karhulla, kuten kaikilla luontaisilla lajeillamme, on itseisarvo. Suurpedoilla on lisäksi merkittävä tehtävä ekosysteemien huipulla, sillä ne estävät muita nisäkäskantoja kasvamasta liian suuriksi. Samalla ne auttavat pitämään yllä saalislajien elinvoimaisuutta pyydystämällä heikkoja yksilöitä. Suurpedoista hyötyvät myös monet linnut ja pienemmät pedot, jotka syövät haaskoja.
Suurpedot voivat tuoda myös taloudellista hyvinvointia muuttotappiosta kärsiville syrjäseuduille. Esimerkiksi Kainuussa, Pohjois-Karjalassa ja Koillismaalla suurpetojen tarkkailu- ja kuvauskojutoiminta on paikallisesti merkittävä elinkeino: toiminnan vuosittaisen liikevaihdon arvioidaan olevan yli 3 miljoonaa euroa, ja sen työllistävä vaikutus on noin 105 henkilötyövuotta.
Uhat
Karhulla ei ole ihmisen lisäksi luontaisia vihollisia. Karhukantaa säädellään metsästyksellä. Hyväksymme karhun metsästyksen, kunhan kiintiöt ovat kestävällä tasolla.
Siinä missä susi esitetään saduissa ja myyteissä yleensä pahana, karhu on kuvattu usein vahvana mutta lempeänä eläimenä. Siitä huolimatta karhukaan ei ole säästynyt petovihalta, ja salametsästystä tapahtuu.
Karhua uhkaa myös elinympäristöjen pirstoutuminen esimerkiksi teiden rakentamisen ja metsätalouden takia.
Mitä WWF tekee?
Karhu on Suomessa silmälläpidettävä eli lähes uhanalainen laji. Tavoitteemme on turvata karhun tulevaisuus Suomessa.
-
Vaikutamme karhun pyyntikiintiöihin
Seuraamme karhun metsästyksestä annettavia asetuksia ja otamme tarvittaessa kantaa niihin.
-
Suojelemme karhun elinympäristöjä
Teemme monipuolista työtä Suomen metsien suojelun edistämiseksi.
-
Vähennämme petovihaa ja yritämme kitkeä salametsästystä
Osallistuimme esimerkiksi EU-rahoitteiseen Eurolargecarnivores LIFE -hankkeeseen, jonka tavoitteena oli vähentää suurpetoihin kohdistuvia pelkoja ja ennakkoluuloja sekä tarjota sidosryhmille mahdollisuuksia keskustella ja jakaa kokemuksia.
-
Teemme karhua ja muita Suomen suurpetoja tutuksi
Viestimme suurpedoista ja niiden elintavoista totuudenmukaisesti. Karhu on vieraillut myös WWF:n Luontolivessä.
Haluatko auttaa?
Auta karhua lahjoituksella
Suomen luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen on meidän suomalaisten asia. Sinun tuellasi suojelemme metsiemme lajeja ja niiden pirstaloituvia elinympäristöjä.
Pysy kartalla luonnonsuojelun kuulumisista - tilaa WWF Suomen uutiskirje
WWF:n uutiskirjeen avulla pysyt kartalla luonnonsuojelun tuoreimmista kuulumisista. Uutiskirje kolahtaa sähköpostiluukkuusi kerran kuukaudessa.
Pysy kartalla luonnonsuojelun kuulumisista - tilaa WWF Suomen uutiskirje
Suojele suomalaisia metsiä yrityslahjoituksella
Metsät tarjoavat elinympäristön yli puolelle Suomen lajeista. Metsät ovat myös tärkeä osa suomalaista sielunmaisemaa ja merkittävin luonnonvaramme. Lahjoittamalle työllemme yrityksesi on mukana suojelemassa metsiemme monimuotoisuutta.