Metsäpuron yli kaatunut lahopuu.

Suomen metsät

Metsät ovat tärkeä osa suomalaista sielunmaisemaa ja tärkein luonnonvaramme. Metsissä elää yli puolet Suomen lajeista. Hakkuut ovat kuitenkin ajaneet metsäluonnon ahdinkoon. Tavoitteemme on suojella metsiä ja edistää niiden ekologisesti kestävää hoitoa.

Tietoa metsistä

Suomen metsissä elää yli 20 0000 lajia: nisäkkäitä, lintuja, hyönteisiä, kasveja ja sieniä. Metsiä voi siis perustellusti sanoa luonnon monimuotoisuuden kehdoksi. Metsien monimuotoisuus ja monien lajien tulevaisuus on kuitenkin uhattuna metsiä yksipuolistavien metsänhoitotapojen, lahopuun hävittämisen, avohakkuiden ja soiden ojituksen seurauksena. Tilannetta pahentaa se, että hakkuumääriä on kasvatettu tuntuvasti viime vuosina.

Suomen metsissä elävistä lajeista peräti 833 on uhanalaisia. Määrä on kasvanut viime vuosikymmeninä ja kasvaa edelleen, jos metsien kohtelua jatketaan nykyiseen tapaan. Esimerkiksi ennen yleinen hömötiainen on uhanalaistunut 2000-luvulla. Sen elinympäristöt ovat kaventuneet metsätalouden seurauksena. Erityisesti vanhojen metsien ja lahopuun väheneminen on ollut hömötiaiselle ja sadoille muille uhanalaisille lajeille kohtalokasta.

Lajien lisäksi uhattuina ovat itse metsät, tarkemmin sanottuna erilaiset metsätyypit, jotka ovat lajien elinympäristöjä. Lähes 80 prosenttia metsätyypeistä on arvioitu uhanalaisiksi. Uhattuina ovat esimerkiksi korvet, lehdot ja vanhat kangasmetsät.

Tiesitkö, että...

Mo­ni­muo­toi­sil­la metsillä on tutkitusti myönteisiä vaikutuksia ihmisten psyykkiseen ja fyysiseen terveyteen.

Vehreitä puiden latvuksia lehdossa.

Me suomalaiset pidämme itseämme metsäkansana. Iso osa meistä on kuitenkin vieraantunut siitä, miltä metsä todellisuudessa näyttää. Tämä johtuu siitä, että valtaosa Suomen metsistä on ihmisen hoitamia talousmetsiä. Talousmetsällä tarkoitetaan aluetta, jolla ihminen on hakannut luonnontilaisen metsän ja istuttanut tilalle haluamiaan puulajeja myöhemmin kaadettavaksi. Tällaisessa metsässä luonto on paljon köyhempää kuin metsässä, joka on saanut kasvaa, kuolla ja syntyä uudestaan ilman ihmisen myötävaikutusta.

Kuvassa on lahopuuta ja sammalta.

Luonnonmetsässä on muun muassa paljon lahopuuta, monia puulajeja sekä eri ikäisiä ja eri kokoisia puita. Tällaisessa metsässä luonto on huomattavasti monimuotoisempaa kuin talousmetsässä.

Uhat

Hömötiainen oksalla.

Hömötiainen luokitellaan nykyään erittäin uhanalaiseksi. Avohakkuisiin perustuva metsätalous on merkittävä lintukantojen vähenemisen syy.

Suomessa metsiä on pidetty liki ehtymättömänä luonnonvarana. Suomalaisella metsäluonnolla ei kuitenkaan mene niin hyvin kuin yleisesti uskotaan. Hakkuita on lisätty viime vuosina tuntuvasti. Samalla luonnonsuojelun määrärahoja on leikattu.

Iso uhka metsäluonnolle ovat etenkin avohakkuut, jotka ovat olleet suomalaisessa metsänhoidossa vallitseva käytäntö vuosikymmenten ajan. Suomessa avohakataan vuosittain yli 100 000 hehtaaria metsiä, ja tiheä metsäautotieverkosto on pirstonut syrjäisimmätkin alueet.

Avohakkuisiin perustuva metsätalous on ajanut sadat lajit sukupuuton partaalle, ja seuraukset ovat muutenkin karut: Metsät ovat nuorentuneet ja niiden puusto on yksipuolistunut, kun luonnontilassa puusto on eri-ikäistä ja monilajista. Vanhat puujätit, jotka ovat tärkeitä pesäpuita petolinnuille, ovat miltei hävinneet. Samalla tuhansille lajeille elintärkeän lahopuun määrä on romahtanut. Avohakkuut ovat haitallisia myös ilmastonmuutoksen hillinnän näkökulmasta. Avohakatusta alueesta tulee hiilen lähde 15–30 vuodeksi, ja hakkuisiin liittyvä maanmuokkaus purkaa maaperässä olevaa hiilivarastoa.

Laaja hakkuuaukea kuvattuna aurinkoisella säällä.

Hakkuiden lisäksi iso uhka on riittämätön metsien suojelu. Suomi on sitoutunut noudattamaan YK:n biodiversiteettisopimusta, jonka mukaan maamme metsistä tulisi suojella vähintään 17 prosenttia. Tavoitteeseen on vielä matkaa: Tällä hetkellä Suomen hyvin puuta kasvavista metsistä on suojeltu vain kuusi prosenttia. Tämän lisäksi karuja ja vähäpuustoisia metsiä on suojeltu etenkin Pohjois-Suomessa, mutta niiden suojelu ei korvaa metsäluonnon monimuotoisuudelle tärkeiden runsaspuustoisten ja rehevien metsien jättämistä suojelun ulkopuolelle. Etelä-Suomessa suojelutilanne on vielä heikompi, sillä vain alle kolme prosenttia alueen metsistä on suojeltu.

Ratkaisut

Ruskaa ja lahopuuta Oulangalla.

Metsäluonnon turvaamisen kannalta on tärkeää, että Suomeen perustetaan kiireellisesti lisää luonnonsuojelualueita. Suojelualueiden tuntuva lisääminen auttaisi uhanalaisia lajeja ja turvaisi niiden elinympäristöjen säilymisen. Metsien monimuotoisuuden turvaamiseksi suojelualueiden tulee olla riittävän laajoja ja niiden verkoston alueellisesti kattava ja luontotyyppien osalta edustava.

Päävastuu suojelualueiden perustamisesta on valtiolla, joka omistaa noin kolmanneksen Suomen metsistä. Suojelualueita on monenlaisia, joista tunnetuimpia ovat kansallispuistot. Suomessa on tällä hetkellä 40 kansallispuistoa, ja uusille on kannatusta eri puolilla Suomea. Kansallispuistojen lisäksi suojelualueverkostot koostuvat luonnonpuistoista, erämaa-alueista sekä valtion, kuntien, yritysten ja yksityisten ihmisten perustamista luonnonsuojelualueista. Uusia luonnonsuojelualueita perustetaan joko ympäristöministeriön, ely-keskuksen tai Metsähallituksen päätöksellä.

Myös yksityiset metsänomistajat voivat kantaa kortensa kekoon METSO-ohjelman avulla. Ohjelman lähtökohtana on vapaaehtoisuus. Metsänomistaja voi tarjota metsäänsä suojelukohteeksi, ja jos tarjottu metsä täyttää METSO-ohjelman kriteerit, valtio maksaa metsänomistajalle markkinahinnan mukaisen verottoman korvauksen suojelusta. Vaihtoehtoisesti metsästä voidaan tehdä yksityinen suojelualue, jolloin omistusoikeus säilyy alkuperäisenä.

Mustikoita ihmisen kämmenellä Nuuksion kansalispuistossa.

Suojelualueiden perustamisen lisäksi talousmetsien käsittelyn on muututtava, jotta Suomen metsäluonnon tulevaisuus voidaan turvata. Ekologisesti kestävällä metsätaloudella voidaan turvata metsiemme ja soidemme monimuotoisuus, säilyttää vesistömme puhtaina ja ylläpitää ilmastonmuutosta hillitseviä metsien hiilinieluja. Näihin tavoitteisiin pääsemiseksi hakkuita on vähennettävä ja puun käytössä keskityttävä määrän sijaan laatuun, jolloin taloushyötyjen saavuttamisen ja ympäristönsuojelusta huolehtimisen yhteensovittaminen onnistuu paremmin. Lisäksi metsien käsittelyn monipuolistaminen on tärkeää. Tämä tarkoittaa ennen kaikkea siirtymistä laajoista avohakkuista metsän jatkuvaan kasvatukseen.

Kumpi näyttää paremmalta tavalta hoitaa metsää?

Metsän jatkuvasti peitteisenä säilyttävä metsänhoito, niin sanottu jatkuva kasvatus, on useimmilla paikoilla avohakkuisiin perustuvaa metsätaloutta parempi vaihtoehto luonnon monimuotoisuuden, ilmaston, maiseman ja vesiensuojelun kannalta. Myös metsänomistaja voi hyötyä taloudellisesti merkittävästi siirtymällä avohakkuista jatkuvaan kasvatukseen.

Jatkuvan kasvatuksen lisäksi luonnon monimuotoisuutta voidaan edistää talousmetsissä erilaisilla luonnonhoidon toimenpiteillä. Toimenpiteet voivat tähdätä muun muassa luonnon monimuotoisuuden turvaamisen, vesiensuojelun tai metsien monipuolisen käytön edistämiseen. Metsänhoito-oppaamme tarjoaa lisätietoa keinoista, joiden avulla luonnon monimuotoisuuden turvaaminen onnistuu metsän käsittelyssä.

Myös FSC-sertifioinnin mukainen metsienkäsittely turvaa luontoarvojen paremman säilymisen talousmetsissä.

 

Mitä WWF tekee

Metsänomistaja Sampo Manninen ja WWF:n johtava metsäasiantuntija Panu Kunttu lammen rannalla metsässä, jota on hoidettu jatkuvan kasvatuksen periaatteella.

Tavoitteemme on, että vuoteen 2025 mennessä Suomen metsäluonnon monimuotoisuus on turvattu suojelemalla Suomen metsäpinta-alasta vähintään 17 prosenttia ja harjoittamalla talousmetsissä ekologisesti kestävää metsätaloutta (lue WWF:n Metsävisio 2025). Tällöin myös ihmiset saavat metsistä suurimman mahdollisen hyödyn. Pyrimme tavoitteeseemme esimerkiksi:

  • Vaikuttamalla metsiin liittyvään poliittiseen päätöksentekoon.

    Osallistumme lakiehdotuksia valmistelevien työryhmien työskentelyyn, annamme lakiluonnoksista lausuntoja ja viestimme poliitikoille uudistusten vaikutuksista.

  • Viestimällä metsistä ja niiden merkityksestä suurelle yleisölle

    Kritisoimme tarvittaessa hakkuita ja metsien kestämätöntä käyttöä. Esimerkiksi valtion metsiä hallinnoivalle Metsähallitukselle asetettu tulostavoite on liian suuri, mikä on johtanut luonnoltaan arvokkaiden metsien hakkuisiin.

  • Vaatimalla metsien suojelun lisäämistä

    Ajamme muun muassa valtion retkeilyalueiden suojelua, sillä ne voisivat olla kansallispuistotasoisia laajoja luontoalueita, jos hakkuut lopetettaisiin niissä.

  • Osallistumalla METSO-ohjelman kehittämiseen

    Osallistumme METSO-ohjelman kehittämiseen ympäristöministeriön vetämässä työryhmässä. Viestimme myös ohjelman tarjoamista mahdollisuuksista ja neuvomme suojelusta kiinnostuneita metsänomistajia. Olemme vedonneet hallitukseen METSO-rahoituksen puolesta.

  • Julkaisemalla suojeluesityksen valtion omistamista arvokkaista alueista

    Kansallisomaisuus turvaan -esitykseen on rajattu yli 500 valtion omistamaa arvokasta kohdetta. Olemme julkaisseet esityksen yhdessä Luonto-Liiton, Suomen luonnonsuojeluliiton, Greenpeacen ja BirdLifen kanssa.

  • Edistämällä vapaaehtoista metsien suojelua

    Perustamalla WWF:n Perintömetsän metsänomistaja voi säilyttää rakkaimman palan metsäänsä koskemattomana itseään ja tulevia sukupolvia varten. Samalla metsänomistaja osallistuu rikkaan suomalaisen metsäluonnon säilyttämiseen.

  • Edistämällä ekologisesti kestävää metsätaloutta

    Olemme julkaisseet raportin siitä, miten metsänhoitoa tulisi kehittää ympäristön kannalta kestävämmäksi.

  • Edistämällä metsien jatkuvan kasvatuksen yleistymistä

    Edistämme jatkuvan kasvatuksen yleistymistä ja viestimme sen metsänomistajille tarjoamista mahdollisuuksista.

  • Auttamalla metsänomistajia turvaamaan luonnon monimuotoisuutta

    Julkaisemamme Metsänhoito-oppaan ja siihen liittyvän Hoitotahdon avulla metsänomistajat voivat auttaa luontoa talousmetsissään.

  • Edistämällä metsien vastuullista hoitoa tukevaa FSC-sertifiointia

    FSC eli Forest Stewardship Council, hyvän metsänhoidon neuvosto, on kansainvälinen organisaatio, joka on luonut kriteerit metsien sertifioinnille. FSC-merkki on puolueeton laatutakuu luonnon ja ihmisen huomioon ottavasta metsänhoidosta. Edistämme FSC-sertifiointia yhdessä Suomen FSC-yhdistyksen kanssa.

  • Julkaisemalla valkoselkätikan suojelussa auttavan oppaan

    Julkaisimme yhdessä muun muassa UPM:n, Metsähallituksen ja Suomen ympäristökeskuksen kanssa oppaan, jossa metsänomistajia neuvotaan huomioimaan uhanalainen valkoselkätikka metsissään.

  • Osallistumalla metsäpeuran suojeluun

    Olemme mukana EU-rahoitteisessa hankkeessa, jossa kehitetään metsäpeuran suojelua ja seurantaa. Voit katsoa metsäpeuroja WWF:n Luontolive-sivustolla.

  • Järjestämällä talkooleirejä, joilla kunnostamme puustoisia perinneympäristöjä

    WWF:n talkooleirit tarjoavat vuosittain sadoille vapaaehtoisille ikimuistoisia elämyksiä. Leireillä ei kaihdeta raskastakaan työtä luonnon hyväksi, mutta samalla nautitaan hienoista maisemista ja hyvästä seurasta.

  • Olemalla mukana metsähoidon suosituksia kehittävässä Tapio Oy:n työryhmässä

Haluatko auttaa?

Metsänomistaja, vaihda jatkuvaan kasvatukseen

Voit hoitaa metsääsi ilman avohakkuita ja saada samalla tuottoa.

Metsää voi hoitaa myös ilman avohakkuita

Metsänomistaja, vaihda jatkuvaan kasvatukseen

Voit hoitaa metsääsi ilman avohakkuita ja saada samalla tuottoa.

PYSY KARTALLA LUONNONSUOJELUN KUULUMISISTA - TILAA WWF SUOMEN UUTISKIRJE

WWF:n uutiskirjeen avulla pysyt kartalla luonnonsuojelun tuoreimmista kuulumisista. Uutiskirje kolahtaa sähköpostiluukkuusi kerran kuukaudessa.

Tilaa uutiskirje

PYSY KARTALLA LUONNONSUOJELUN KUULUMISISTA - TILAA WWF SUOMEN UUTISKIRJE

WWF:n uutiskirjeen avulla pysyt kartalla luonnonsuojelun tuoreimmista kuulumisista. Uutiskirje kolahtaa sähköpostiluukkuusi kerran kuukaudessa.