Sarvikuonot

Sarvikuonot ovat yksi kauimmin maapallolla eläneistä edelleen olemassa olevista nisäkkäistä. Monet sarvikuonolajit elävät suuressa ahdingossa ja niitä uhkaa etenkin salametsästys. Osa lajeista on sinnikkään suojelutyön ansiosta onnistuttu pelastamaan akuutilta sukupuuton uhalta.

Tietoa lajista

Sarvikuonoja elää Afrikassa ja Aasiassa. Niiden elinalue on ollut ennen valtavan laaja, sillä varhaiset eurooppalaisetkin ikuistivat sarvikuonoja luolamaalauksiinsa.

Sarvikuonot on jaettu viiteen lajiin, ja osa lajeista on vielä jaettu alalajeihin. Viisi lajia ovat vaarantuneeksi luokiteltu intiansarvikuono (Rhinoceros unicornis), silmälläpidettävä isosarvikuono (Ceratotherium simum) ja äärimmäisen uhanalaiset jaavansarvikuono (Rhinoceros sondaicus), pensasasarvikuono (Diceros bicornis) ja sumatransarvikuono (Dicerorhinus sumatrensis). Sarvikuonolajeista esimerkiksi isosarvikuono on jaettu kahteen alalajiin, etelänleveähuulisarvikuonoon (Ceratotherium simum) ja zairenleveähuulisarvikuonoon (Ceratotherium simum cottoni).

Katso, miltä eri sarvikuonolajit näyttävät:

Intiansarvikuono

**Uhanalaisuusluokitus: vaarantunut**
**Määrä: noin 4 000 yksilöä**

Yksisarvinen intiansarvikuono elää Aasiassa Intiassa ja Nepalissa. Sen suojelu on onnistunut tehokkaasti, sillä vielä vuonna 1975 yksilöitä arvioitiin olevan vain 600–700, mutta kattavien suojelutoimenpiteiden ansiosta määrä on saatu nopeaan kasvuun.

Etelänleveähuulisarvikuono

**Uhanalaisuusluokitus: silmälläpidettävä**
**Määrä: noin 16 000 yksilöä**

Afrikassa elävä kaksisarvinen etelänleveähuulisarvikuono (kutsutaan yleisesti myös isosarvikuonoksi) on toinen isosarvikuonon alalajeista. Sen suojelu on onnistunut hyvin, sillä lajin luultiin 1800-luvun lopussa kuolleen sukupuuttoon. Vuonna 1895 Etelä-Afrikasta löydettiin kuitenkin pieni, alle sadan yksilön populaatio, ja yli vuosisadan ajan jatkuneen suojelun ansiosta kanta saatiin elvytettyä hieman yli 20 000 yksilöön. Nyt määrä on kuitenkin kääntynyt laskuun, ja vuoden 2021 laskennoissa kannan arvioitiin olevan noin 16 000 yksilöä. Etelänleveähuulisarvikuono onkin ainoa sarvikuonolajeista, joka ei ole uhanalainen, vaan silmälläpidettävä.

Jaavansarvikuono uimassa — Jaavansarvikuono

**Uhanalaisuusluokitus: äärimmäisen uhanalainen**
**Määrä: noin 76 yksilöä**

Yksisarvinen jaavansarvikuono on todennäköisesti yksi harvinaisimmista elossa olevista isoista nisäkkäistä. Sitä elää ainoastaan Indonesiassa Jaavan saarella, missä Ujong Kulongin kansallispuistossa arvioidaan vuoden 2021 laskentojen perusteella elävän 76 yksilöä. Muilta aiemmilta elinalueiltaan Kaakkois-Aasiasta se on kuollut sukupuuttoon. Viimeinen Vietnamissa elänyt jaavansarvikuono kuoli vuonna 2010, todennäköisesti salametsästyksen seurauksena. WWF ja Indonesian valtio selvittävät mahdollisuuksia siirtää osa jaavansarvikuonoista muualle toiseksi populaatioksi, jotta koko laji ei olisi yhden alueen varassa.

Sarvikuonot — Pensassarvikuono

**Uhanalaisuusluokitus: äärimmäisen uhanalainen**
**Määrä: noin 6 2000 yksilöä**

Pensassarvikuonon erottaa isosarvikuonosta pidentyneestä ylähuulesta. Sillä on 2–3 sarvea, ja etummainen sarvi voi olla jopa yli metrin pituinen. Se elää pääasiassa ruoho- ja metsäkasvillisuuden rajavyöhykkeillä Afrikassa. Vielä 1900-luvun puolivälissä pensassarvikuono oli maailman sarvikuonoista runsaslukuisin. Vuosien 1960 ja 1995 välillä pensassarvikuonojen määrä pienentyi yli 90 prosenttia kontrolloimattoman metsästyksen vuoksi ja niitä oli jäljellä vain alle 2 500. Sitkeiden suojeluponnistusten ansiosta kanta on lähtenyt hienoiseen nousuun, ja tällä hetkellä pensassarvikuonoja arvioidaan olevan noin 6 200.

Harvinainen sumatransarvikuono vedessä — Sumatransarvikuono

**Uhanalaisuusluokitus: äärimmäisen uhanalainen**
**Määrä: 50 yksilöä**

Indonesiassa elävä kaksisarvinen sumatransarvikuono on sarvikuonolajeista pienin. Laji on elänyt maapallolla pidempään kuin yksikään toinen nisäkäs. Sillä on sarvikuonoille harvinainen tiheä karvapeite. Sumatransarvikuono elää kapenevilla alueilla Sumatran ja Borneon saarilla. Jäljellä olevat populaatiot ovat pieniä ja kaukana toisistaan. WWF on pyrkinyt suojelemaan lajin viimeisiä yksilöitä Borneolla muun muassa siirtämällä sarvikuonoja niille turvallisempiin paikkoihin.

Viimeinen zairenleveähuulisarvikuonouros Sudan Kenian suojelualueella — Zairenleveähuulisarvikuono

**Uhanalaisuusluokitus: äärimmäisen uhanalainen (todennäköisesti hävinnyt luonnosta)**
**Määrä: 2**

Toinen isosarvikuonon alalajeista on käytännössä kuollut sukupuuttoon, sillä lajin viimeinen uros (kuvassa) kuoli vuonna 2018. Tällä hetkellä lajista on jäljellä tiettävästi vain kaksi naarasta, jotka elävät tarkoin vartioituina Keniassa suojelualueella.

Sarvikuonolajien ahdinko vaihtelee niiden elinalueesta ja lajista riippuen. Joillain alueilla, kuten Etelä-Afrikassa, sarvikuonojen määrä on saatu kasvamaan, mutta toisilla alueilla tilanne on kriittinen. Esimerkiksi Indonesiassa elävät jaavan- ja sumatransarvikuono ovat erittäin lähellä sukupuuttoa.

Isosarvikuonon toista alalajia, zairenleveähuulisarvikuonoa, on jäljellä enää tiettävästi kaksi naarasta. Lajin viimeinen uros kuoli 2018. Kansainvälisen luonnonsuojeluliitto IUCN:n ylläpitämän Punaisen kirjan mukaan zairenleveähuulisarvikuono on käytännössä kuollut sukupuuttoon, sillä lisääntymiskykyisiä uroksia ei enää ole. Lajia yritetään pitää hengissä Keniassa suojelualueella elävien naaraiden koeputkihedelmöityksen avulla aiemmin kuolleiden sarvikuonourosten talteen otetuilla siittiöillä.

Sarvikuonot painavat lajista riippuen 500:sta kilosta lähes kolmeen tuhanteen kiloon. Sarvikuonojen tunnusomaisen sarven koko ja lukumäärä vaihtelee lajista riippuen. Ne ovat kasvinsyöjiä ja syövät etenkin erilaisia lehtiä.

Uhat

Sarvikuononaaras, jolta on väkivaltaisesti poistettu sarvi. Eläin toipuu suojelualueella — Salametsästäjän haavoittama sarvikuono kuvattiin Etelä-Afrikassa. Kuvan haavoittunut sarvikuono löydettiin sattumalta sen jälkeen, kun salametsästäjät olivat leikanneet väkivaltaisesti sen sarven pois moottorisahalla. Sarvikuono selvisi kuitenkin elossa, ja on parantunut haavoistaan eläinlääkärien valvonnassa suojelualueella yhdessä uuden laumansa kanssa.

Ihminen on aikuisten sarvikuonojen ainoa uhka, sillä niiden suuri koko ja paksu nahka suojaavat niitä muilta pedoilta. Sarvikuonojen suurimmat uhat ovat salametsästys ja elinalueiden katoaminen, joiden takia osa sarvikuonojen alalajeista on jo kuollut sukupuuttoon.

Salametsästys

Salametsästys uhkaa sarvikuonoja, sillä niiden sarville on suuri kysyntä vanhoissa itämaisissa uskomushoidoissa. Sarvikuonon sarven uskotaan virheellisesti parantavan sairauksia, vaikka se koostuu keratiinista, samasta rakennusaineesta kuin ihmisen kynnet.

Elinalueiden väheneminen

Maanviljely ja ihmisasutus ovat pienentäneet sarvikuonojen elintilaa erityisesti Kaakkois-Aasiassa ja Intiassa. Tärkeät suojelualueet jäävät yhä enemmän toisistaan eristyksiin metsänhakkuiden, maatalouden, ihmisasutuksen sekä teiden ja patojen rakentamisen takia. Elintilan pirstaloituminen aiheuttaa myös lisääntyneitä ihmisten ja villieläinten välisiä konflikteja, kun villieläimet ja ihmiset asuvat yhä lähempänä toisiaan.

Uusia mahdollisia uhkia sarvikuonoille aiheuttavat myös ilmastonmuutos sekä vieraslajit. Ilmaston lämmetessä sarvikuonoille välttämättömät vesistöt kuivuvat. Ilmastonmuutoksen edetessä esimerkiksi intiansarvikuonojen tarvitsemat ruohotasangot vähenevät. Nepalissa Chitwanin kansallispuistossa vieraslajina maahan tullut kasvilaji Mikania micrantha valtaa tilaa sarvikuonojen ravinnoksi käyttämiltä kasveilta.

Mitä WWF tekee?

Tavoitteenamme on kasvattaa uhanalaisten sarvikuonojen määrää ja suojella niiden elinalueita turvataksemme sarvikuonojen selviytymisen myös tulevaisuudessa. Tavoitteenamme on myös lopettaa sarvikuonojen salametsästys.

Ehkäisemme sarvikuonojen salametsästystä

Teemme salametsästyksen vastaista työtä erityisesti itäisessä ja eteläisessä Afrikassa. Tuemme paikallisia vapaaehtoisia salametsästyksen vastaisia partioita myös Nepalissa, missä yhteistyötä tehdään myös ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroin ja WWF Suomen kummien tuella. Nepalissa on saatu aikaan merkittäviä tuloksia salametsästyksen vastaisessa työssä.

Kartoitamme sarvikuonopopulaatioita Afrikassa ja Aasiassa

Asiantuntijat tekevät kartoituksia pääasiassa näköhavaintojen avulla, sillä jokaisen sarvikuonon ulkonäkö on yksilöllinen. Sarvikuonojen liikkeitä seurataan myös piilokameroiden, mikrosirujen ja lähettimien avulla. Villien jäljillä -ohjelmassa päästiin seuraamaan sarvikuonokartoittajien työtä Nepalissa.

Suojelemme sarvikuonojen elinympäristöjä

Perustamme suojelualueita yhdistäviä metsäkäytäviä, jotka mahdollistavat eläinten liikkumisen alueelta toiselle. Teemme yhteistyötä myös sarvikuonojen lähellä asuvien yhteisöjen kanssa ja tuemme paikallisia hoitamaan hallinnoimiaan kylämetsiään kestävästi. Kehitämme yhdessä paikallisten kanssa keinoja torjua sarvikuonojen aiheuttamia vahinkoja ja luomme kestäviä elinkeinoja muun muassa ekoturismin avulla.

Siirrämme sarvikuonoja turvallisemmille alueille

Olemme siirtäneet sarvikuonoja esimerkiksi Etelä-Afrikassa ja Indonesiassa niille turvallisemmille alueille.

Kampanjoimme sarvikuonon sarven kysynnän vähentämiseksi Aasiassa

Levitämme tietoa muun muassa ympäristökasvatuksen ja yleisökampanjoiden avulla. Lisäksi vaikutamme uhanalaisilla eläimillä käytävää kansainvälistä kauppaa koskevaan CITES-sopimukseen.

Mitä sinä voit tehdä?

Suojele elämää WWF-kummina

Monimuotoinen luonto on kaiken elämän edellytys maapallollamme. Silti luontoa tuhotaan nyt nopeammin kuin koskaan ihmisen historian aikana. Meillä on ratkaisuja pysäyttää luonnon hätätila, mutta se on mahdollista vain tukijoidemme avulla.

Lahjoita alk. 10 €/kk