Sarvikuonot

Sarvikuonot ovat yksi kauimmin maapallolla eläneistä edelleen olemassa olevista nisäkkäistä. Monet sarvikuonolajit elävät suuressa ahdingossa ja niitä uhkaa etenkin salametsästys. Osa lajeista on sinnikkään suojelutyön ansiosta onnistuttu pelastamaan akuutilta sukupuuton uhalta.

Tietoa lajista

Sarvikuonoja elää Afrikassa ja Aasiassa. Niiden elinalue on ollut ennen valtavan laaja, sillä varhaiset eurooppalaisetkin ikuistivat sarvikuonoja luolamaalauksiinsa.

Sarvikuonoista on elossa viisi lajia, ja osa lajeista on vielä jaettu alalajeihin. Viisi lajia ovat vaarantuneeksi luokiteltu intiansarvikuono (Rhinoceros unicornis), silmälläpidettävä isosarvikuono (Ceratotherium simum) ja äärimmäisen uhanalaiset jaavansarvikuono (Rhinoceros sondaicus), pensasasarvikuono (Diceros bicornis) ja sumatransarvikuono (Dicerorhinus sumatrensis). Sarvikuonolajeista esimerkiksi isosarvikuono on jaettu kahteen alalajiin, etelänleveähuulisarvikuonoon (Ceratotherium simum) ja zairenleveähuulisarvikuonoon (Ceratotherium simum cottoni).

Katso, miltä eri sarvikuonolajit näyttävät:

Intiansarvikuono

**Uhanalaisuusluokitus: vaarantunut**
**Määrä: noin 4 000 yksilöä**

Yksisarvinen intiansarvikuono elää Aasiassa Intiassa ja Nepalissa. Sen suojelu on onnistunut tehokkaasti, sillä vielä vuonna 1975 yksilöitä arvioitiin olevan vain 600–700, mutta kattavien suojelutoimenpiteiden ansiosta määrä on saatu nopeaan kasvuun.

Etelänleveähuulisarvikuono

**Uhanalaisuusluokitus: silmälläpidettävä**
**Määrä: noin 16 800 yksilöä (IUCN:n arvio 2023)**

Afrikassa elävä kaksisarvinen etelänleveähuulisarvikuono (kutsutaan yleisesti myös isosarvikuonoksi) on toinen isosarvikuonon alalajeista. Sen suojelu on onnistunut hyvin, sillä lajin luultiin 1800-luvun lopussa kuolleen sukupuuttoon. Vuonna 1895 Etelä-Afrikasta löydettiin kuitenkin pieni, alle sadan yksilön populaatio, ja yli vuosisadan ajan jatkuneen suojelun ansiosta kanta saatiin elvytettyä hieman yli 20 000 yksilöön. Nyt määrä on kuitenkin kääntynyt laskuun, ja vuoden 2022 lopussa kannan koko oli IUCN:n mukaan noin 16 800 yksilöä. Etelänleveähuulisarvikuono onkin ainoa sarvikuonolajeista, joka ei ole uhanalainen, vaan silmälläpidettävä. Suurin osa etelänleveähuulisarvikuonoista elää Etelä-Afrikassa.

Jaavansarvikuono uimassa — Jaavansarvikuono

**Uhanalaisuusluokitus: äärimmäisen uhanalainen**
**Määrä: 76 yksilöä (Indonesian ympäristöministeriön arvio vuodelta 2023)**

Yksisarvinen jaavansarvikuono on todennäköisesti yksi harvinaisimmista elossa olevista isoista nisäkkäistä. Niitä elää ainoastaan Indonesiassa Jaavan saarella Ujong Kulongin kansallispuistossa, missä Indonesian ympäristöministeriö arvioi vuoden 2023 laskentojen perusteella elävän 76 yksilöä. Todellisuudessa niitä saattaa olla jäljellä vielä vähemmän, sillä kaikista yksilöistä ei ole viime vuosilta enää havaintoja. Muilta aiemmilta elinalueiltaan Kaakkois-Aasiasta se on kuollut sukupuuttoon. Viimeinen Vietnamissa elänyt jaavansarvikuono kuoli vuonna 2010, todennäköisesti salametsästyksen seurauksena.

Koko jaavansarvikuonopopulaatio elää yhden rannikolla sijaitsevan kansallispuiston alueella, joten esimerkiksi tulivuorenpurkaus, tsunami tai tartuttava tauti voisi tuhota koko populaation. WWF, muut järjestöt ja tutkijat ovatkin kannustaneet Indonesian valtiota siirtämään osan jaavansarvikuonoista toiselle alueelle. Toistaiseksi nämä suunnitelmat eivät kuitenkaan ole edenneet mm. siirtoihin liittyvien riskien vuoksi.

Sarvikuonot — Pensassarvikuono

**Uhanalaisuusluokitus: äärimmäisen uhanalainen**
**Määrä: noin 6 500 yksilöä (IUCN:n arvio 2023)**

Pensassarvikuonon erottaa isosarvikuonosta pidentyneestä ylähuulesta. Sillä on 2–3 sarvea, ja etummainen sarvi voi olla jopa yli metrin pituinen. Suurin osa pensassarvikuonoista elää Etelä-Afrikassa, Namibiassa, Zimbabwessa ja Keniassa. Vielä 1900-luvun puolivälissä pensassarvikuono oli maailman sarvikuonoista runsaslukuisin. Vuosien 1960 ja 1995 välillä pensassarvikuonojen määrä pienentyi yli 90 prosenttia kontrolloimattoman metsästyksen vuoksi ja niitä oli jäljellä vain alle 2 500. Sitkeiden suojeluponnistusten ansiosta kanta on lähtenyt hienoiseen nousuun, ja vuoden 2022 lopussa pensassarvikuonojen määrä oli IUCN:n arvion mukaan noin 6 500 yksilöä.

Harvinainen sumatransarvikuono vedessä — Sumatransarvikuono

**Uhanalaisuusluokitus: äärimmäisen uhanalainen**
**Määrä: todennäköisesti alle 50 yksilöä**

Indonesiassa elävä kaksisarvinen sumatransarvikuono on sarvikuonolajeista pienin. Laji on elänyt maapallolla pidempään kuin yksikään toinen nisäkäs. Sillä on sarvikuonoille harvinainen tiheä karvapeite. Sumatransarvikuono elää kapenevilla alueilla Sumatran ja Borneon saarilla. Sumatralla elää kolme pientä, kaukana toisistaan olevaa populaatiota ja lisäksi Borneolla elää muutama yksilö. Laji on erittäin suuressa vaarassa hävitä kokonaan, sillä pienissä, erillään toisistaan olevissa populaatioissa uhkana on sisäsiittoisuus, ja sarvikuonojen on ylipäätään vaikea löytää lisääntymiskykyisiä kumppaneita. WWF sekä muut järjestöt ja tutkijat tukevat viranomaisia suojelusuunnitelman toteuttamisessa.

Viimeinen zairenleveähuulisarvikuonouros Sudan Kenian suojelualueella — Zairenleveähuulisarvikuono

**Uhanalaisuusluokitus: äärimmäisen uhanalainen (todennäköisesti hävinnyt luonnosta)**
**Määrä: 2**

Toinen isosarvikuonon alalajeista on käytännössä kuollut sukupuuttoon, sillä lajin viimeinen uros (kuvassa) kuoli vuonna 2018. Tällä hetkellä lajista on jäljellä tiettävästi vain kaksi naarasta, jotka elävät tarkoin vartioituina Keniassa suojelualueella.

Sarvikuonolajien ahdinko vaihtelee niiden elinalueesta ja lajista riippuen. Joillain alueilla, kuten Etelä-Afrikassa, sarvikuonojen määrä on saatu kasvamaan, mutta toisilla alueilla tilanne on kriittinen. Esimerkiksi Indonesiassa elävät jaavan- ja sumatransarvikuono ovat erittäin lähellä sukupuuttoa.

Isosarvikuonon toista alalajia, zairenleveähuulisarvikuonoa, on jäljellä enää tiettävästi kaksi naarasta. Lajin viimeinen uros kuoli 2018. Kansainvälisen luonnonsuojeluliitto IUCN:n ylläpitämän Punaisen kirjan (uhanalaisten lajien tietokanta) mukaan zairenleveähuulisarvikuono on käytännössä kuollut sukupuuttoon, sillä lisääntymiskykyisiä uroksia ei enää ole. Lajia yritetään pitää hengissä Keniassa suojelualueella elävien naaraiden koeputkihedelmöityksellä, käyttäen aiemmin kuolleiden sarvikuonourosten talteen otettuja siittiöitä.

Sarvikuonot painavat lajista riippuen 500:sta kilosta lähes kolmeen tuhanteen kiloon. Sarvikuonojen tunnusomaisen sarven koko ja lukumäärä vaihtelee lajista riippuen. Ne ovat kasvinsyöjiä ja syövät etenkin erilaisia lehtiä.

Uhat

Sarvikuononaaras, jolta on väkivaltaisesti poistettu sarvi. Eläin toipuu suojelualueella — Salametsästäjän haavoittama sarvikuono kuvattiin Etelä-Afrikassa. Kuvan haavoittunut sarvikuono löydettiin sattumalta sen jälkeen, kun salametsästäjät olivat leikanneet väkivaltaisesti sen sarven pois moottorisahalla. Sarvikuono selvisi kuitenkin elossa, ja on parantunut haavoistaan eläinlääkärien valvonnassa suojelualueella yhdessä uuden laumansa kanssa.

Ihminen on aikuisten sarvikuonojen ainoa uhka, sillä niiden suuri koko ja paksu nahka suojaavat niitä muilta pedoilta. Sarvikuonojen suurimmat uhat ovat salametsästys ja elinalueiden katoaminen, joiden takia osa sarvikuonojen alalajeista on jo kuollut sukupuuttoon.

Salametsästys

Salametsästys uhkaa sarvikuonoja, sillä niiden sarville on suuri kysyntä vanhoissa itämaisissa uskomushoidoissa. Sarvikuonon sarven uskotaan virheellisesti parantavan sairauksia, vaikka se koostuu keratiinista, samasta rakennusaineesta kuin ihmisen kynnet.

Elinalueiden väheneminen

Maanviljely ja ihmisasutus ovat pienentäneet sarvikuonojen elintilaa erityisesti Kaakkois-Aasiassa ja Intiassa. Tärkeät suojelualueet jäävät yhä enemmän toisistaan eristyksiin metsänhakkuiden, maatalouden, ihmisasutuksen sekä teiden ja patojen rakentamisen takia. Elintilan pirstoutuminen aiheuttaa myös lisääntyneitä ihmisten ja villieläinten välisiä konflikteja, kun villieläimet ja ihmiset asuvat yhä lähempänä toisiaan. Lisäksi pienissä ja eristäytyneissä populaatioissa uhkana on sisäsiittoisuus.

Uusia mahdollisia uhkia sarvikuonoille aiheuttavat myös ilmastonmuutos sekä vieraslajit. Ilmaston lämmetessä sarvikuonoille välttämättömät vesistöt kuivuvat. Ilmastonmuutoksen edetessä esimerkiksi intiansarvikuonojen tarvitsemat ruohotasangot vähenevät. Nepalissa Chitwanin kansallispuistossa vieraslajina maahan tullut kasvilaji Mikania micrantha valtaa tilaa sarvikuonojen ravinnoksi käyttämiltä kasveilta.

Mitä WWF tekee?

Tavoitteenamme on kasvattaa uhanalaisten sarvikuonojen määrää ja suojella niiden elinalueita turvataksemme sarvikuonojen selviytymisen myös tulevaisuudessa. Tavoitteenamme on myös lopettaa sarvikuonojen salametsästys.

Ehkäisemme sarvikuonojen salametsästystä

Teemme salametsästyksen vastaista työtä erityisesti itäisessä ja eteläisessä Afrikassa. Tuemme paikallisia vapaaehtoisia salametsästyksen vastaisia partioita myös Nepalissa, missä yhteistyötä tehdään myös ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroin ja WWF Suomen kummien tuella. Nepalissa on saatu aikaan merkittäviä tuloksia salametsästyksen vastaisessa työssä.

Kartoitamme sarvikuonopopulaatioita Afrikassa ja Aasiassa

Asiantuntijat tekevät kartoituksia pääasiassa näköhavaintojen avulla, sillä jokaisen sarvikuonon ulkonäkö on yksilöllinen. Sarvikuonojen liikkeitä seurataan myös riistakameroiden, mikrosirujen ja lähettimien avulla. Näin sarvikuonoja lasketaan Nepalissa.

Suojelemme sarvikuonojen elinympäristöjä

Perustamme suojelualueita yhdistäviä metsäkäytäviä, jotka mahdollistavat eläinten liikkumisen alueelta toiselle. Teemme yhteistyötä myös sarvikuonojen lähellä asuvien yhteisöjen kanssa ja tuemme paikallisia hoitamaan hallinnoimiaan kylämetsiään kestävästi. Kehitämme yhdessä paikallisten kanssa keinoja torjua sarvikuonojen aiheuttamia vahinkoja ja luomme kestäviä elinkeinoja muun muassa ekoturismin avulla.

Siirrämme sarvikuonoja turvallisemmille alueille

Olemme siirtäneet sarvikuonoja esimerkiksi Etelä-Afrikassa ja Indonesiassa niille turvallisemmille alueille.

Kampanjoimme sarvikuonon sarven kysynnän vähentämiseksi Aasiassa

Levitämme tietoa muun muassa ympäristökasvatuksen ja yleisökampanjoiden avulla. Lisäksi vaikutamme uhanalaisilla eläimillä käytävää kansainvälistä kauppaa koskevaan CITES-sopimukseen.

Mitä sinä voit tehdä?

Suojele elämää WWF-kummina

Monimuotoinen luonto on kaiken elämän edellytys maapallollamme. Silti luontoa tuhotaan nyt nopeammin kuin koskaan ihmisen historian aikana. Meillä on ratkaisuja pysäyttää luonnon hätätila, mutta se on mahdollista vain tukijoidemme avulla. Nyt tarvitaan jokaista luonnonsuojelijaa!

Lahjoita alk. 10 €/kk