Sarvikuonot savannilla

Sarvikuonot

Sarvikuonot ovat yksi kauimmin maapallolla eläneistä edelleen olemassa olevista nisäkkäistä. Monet sarvikuonolajit elävät suuressa ahdingossa ja niitä uhkaa etenkin salametsästys, mutta osa lajeista on sinnikkään suojelutyön ansiosta onnistuttu pelastamaan akuutilta sukupuuton uhalta.

Tietoa lajista

Sarvikuonoja elää Afrikassa ja Aasiassa. Niiden elinalue on ollut ennen valtavan laaja, sillä varhaiset eurooppalaisetkin ikuistivat sarvikuonoja luolamaalauksiinsa.

Sarvikuonot on jaettu viiteen lajiin, ja osa lajeista on vielä jaettu alalajeihin. Viisi lajia ovat vaarantuneeksi luokiteltu intiansarvikuono (Rhinoceros unicornis), silmälläpidettävä isosarvikuono (Ceratotherium simum) ja äärimmäisen uhanalaiset jaavansarvikuono (Rhinoceros sondaicus), pensasasarvikuono (Diceros bicornis) ja sumatransarvikuono (Dicerorhinus sumatrensis). Sarvikuonolajeista esimerkiksi isosarvikuono on jaettu kahteen alalajiin, etelänleveähuulisarvikuonoon (Ceratotherium simum) ja zairenleveähuulisarvikuonoon (Ceratotherium simum cottoni).

Katso, miltä eri sarvikuonolajit näyttävät:

Sarvikuonolajien ahdinko vaihtelee niiden elinalueesta ja lajista riippuen. Joillain alueilla, kuten Etelä-Afrikassa, sarvikuonojen määrä on saatu kasvamaan, mutta toisten tilanne on kriittinen. Esimerkiksi Indonesiassa elävät jaavan- ja sumatransarvikuono ovat erittäin lähellä sukupuuttoa.

Isosarvikuonon toista alalajia, zairenleveähuulisarvikuonoa, on jäljellä enää tiettävästi kaksi naarasta. Lajin viimeinen uros kuoli 2018. Kansainvälisen luonnonsuojeluliitto IUCN:n ylläpitämän Punaisen kirjan mukaan zairenleveähuulisarvikuono on käytännössä kuollut sukupuuttoon, sillä lisääntymiskykyisiä uroksia ei enää ole. Lajia yritetään pitää hengissä Keniassa suojelualueella elävien naaraiden koeputkihedelmöityksen avulla aiemmin kuolleiden sarvikuonourosten talteen otetuilla siittiöillä.

Sarvikuonot painavat lajista riippuen 500:sta lähes kolmeen tuhanteen kiloon. Sarvikuonojen tunnusomaisen sarven koko ja lukumäärä vaihtelee lajista riippuen. Ne ovat kasvinsyöjiä ja syövät etenkin erilaisia lehtiä.

Uhat

Sarvikuononaaras, jolta on väkivaltaisesti poistettu sarvi. Eläin toipuu suojelualueella

Salametsästäjän haavoittama sarvikuono Etelä-Afrikassa. Kuvan haavoittunut sarvikuono löydettiin sattumalta sen jälkeen, kun salametsästäjät olivat leikanneet väkivaltaisesti sen sarven pois moottorisahalla. Sarvikuono selvisi kuitenkin elossa, ja on parantunut haavoistaan eläinlääkärien valvonnassa suojelualueella yhdessä uuden laumansa kanssa.

Tiesitkö, että...

Nepalissa ei ole salametsästetty yhtäkään sarvikuonoa useana vuonna.

Ihminen on aikuisten sarvikuonojen ainoa uhka, sillä niiden suuri koko ja paksu nahka suojaavat niitä muilta pedoilta. Sarvikuonojen suurimmat uhat ovat salametsästys ja elinalueiden katoaminen, joiden takia jo osa sarvikuonojen alalajeista on kuollut sukupuuttoon.

Salametsästys

Salametsästys uhkaa sarvikuonoja, sillä niiden sarville on suuri kysyntä vanhoissa itämaisissa uskomushoidoissa. Sarvikuonon sarven uskotaan virheellisesti parantavan sairauksia, vaikka se koostuu samasta rakennusaineesta, keratiinista, kuin ihmisen kynnet.

Elinalueiden väheneminen

Maanviljely ja ihmisasutus ovat pienentäneet sarvikuonojen elintilaa erityisesti Kaakkois-Aasiassa ja Intiassa. Tärkeät suojelualueet jäävät yhä enemmän toisistaan eristyksiin metsänhakkuiden, maatalouden, ihmisasutuksen sekä teiden ja patojen rakentamisen takia. Tämä aiheuttaa myös lisääntyneitä ihmisten ja villieläinten välisiä konflikteja, kun villieläimet ja ihmiset asuvat yhä lähempänä toisiaan.

Uusia mahdollisia uhkia sarvikuonoille aiheuttavat myös ilmastonmuutos sekä vieraslajit. Ilmaston lämmetessä sarvikuonoille välttämättömät vesistöt kuivuvat. Ilmastonmuutoksen myötä myös esimerkiksi intiansarvikuonojen tarvitsemat ruohotasangot myös vähenevät. Nepalissa Chitwanin kansallispuistossa nopeasti leviävä vieraslajina maahan tullut kasvilaji Mikania micrantha valtaa elintilaa sarvikuonojen ravinnoksi käyttämiltä kasveilta.

Mitä WWF tekee?

Tavoitteenamme on nostaa uhanalaisten sarvikuonojen määrää ja suojella niiden elinalueita turvataksemme sarvikuonojen selviytymisen myös tulevaisuudessa. Tavoitteenamme on lisäksi lopettaa sarvikuonojen salametsästys.

  • Ehkäisemme sarvikuonojen salametsästystä

    Teemme salametsästyksen vastaista työtä erityisesti itäisessä ja eteläisessä Afrikassa. WWF Suomi tukee paikallisia vapaaehtoisia salametsästyksen vastaisia partioita mm. ulkoministeriön kehitysyhteistyötuella Nepalissa, jossa salametsästyksen vastaisessa työssä on saatu aikaa merkittäviä tuloksia.

  • Kartoitamme sarvikuonopopulaatioita Afrikassa ja Aasiassa

    Asiantuntijat tekevät kartoituksia pääasiassa näköhavaintojen avulla, sillä jokaisen sarvikuonon ulkonäkö on yksilöllinen. Sarvikuonojen liikkeitä seurataan myös riistakameroiden, mikrosirujen ja lähettimien avulla. Villien jäljillä -ohjelmassa päästiin seuraamaan sarvikuonokartoittajien työtä Nepalissa. Katso jakso mtv.fi-palvelusta

  • Suojelemme sarvikuonojen elinympäristöjä

    Perustamamme suojelualueita yhdistäviä metsäkäytäviä, jotka mahdollistavat eläinten liikkumisen alueelta toiselle. Teemme yhteistyötä myös sarvikuonojen lähellä asuvien yhteisöjen kanssa ja tuemme paiakallisia hoitamaan hallinnoimiaan kylämetsiään kestävästi. Kehitämme yhdessä paikallisten kanssa keinoja torjua sarvikuonojen aiheuttamia vahinkoja ja luomalla kestäviä elinkeinoja muun muassa ekoturismin avulla.

  • Siirrämme sarvikuonoja turvallisemmille alueille

    Olemme siirtäneet sarvikuonoja esimerkiksi Etelä-Afrikassa ja Indonesiassa niille turvallisemmille alueille.

  • Kampanjoimme sarvikuonon sarven kysynnän vähentämiseksi Aasiassa

    Levitämme tietoa muun muassa ympäristökasvatuksen ja yleisökampanjoiden avulla. Lisäksi vaikutamme uhanalaisilla eläimillä käytävää kansainvälistä kauppaa koskevaan CITES-sopimukseen.

  • Rahoittamalla Afrikan sarvikuonojen kriisirahastoa

    Olemme perustaneet kriisirahaston Afrikan sarvikuonojen auttamiseksi ja salametsästyksen lopettamiseksi.

Mitä sinä voit tehdä?

Nyt tarvitaan selkärankaa pelastaa luonnon monimuotoisuus

Selkärankaisten villieläinten määrä on romahtanut keskimäärin 60 % reilun 40 vuoden aikana. WWF:n yleiskummina tukesi menee aina sinne, missä avun tarve on suurin.

Auta Yleiskummina

Nyt tarvitaan selkärankaa pelastaa luonnon monimuotoisuus

Selkärankaisten villieläinten määrä on romahtanut keskimäärin 60 % reilun 40 vuoden aikana. WWF:n yleiskummina tukesi menee aina sinne, missä avun tarve on suurin.

Pysy kartalla luonnonsuojelun kuulumisista - tilaa WWF Suomen uutiskirje

WWF:n uutiskirjeen avulla pysyt kartalla luonnonsuojelun tuoreimmista kuulumisista. Uutiskirje kolahtaa sähköpostiluukkuusi kerran kuukaudessa.

Tilaa uutiskirje

Pysy kartalla luonnonsuojelun kuulumisista - tilaa WWF Suomen uutiskirje

WWF:n uutiskirjeen avulla pysyt kartalla luonnonsuojelun tuoreimmista kuulumisista. Uutiskirje kolahtaa sähköpostiluukkuusi kerran kuukaudessa.