Vauhtia vaellukseen -hankkeen kohteita

Lue kohteiden kuvaukset ja katso ennen ja jälkeen -kuvat alta.

Vaalimaanjoki, Savankosken kalatie

Syksyllä 2019 rakensimme yhdessä Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen kanssa Vaalimaanjoen Savankoskelle luonnonmukaisen kalatien.  Vaalimaanjoen keskivaiheilla oleva este poistettiin rakentamalla vaelluskaloille ja muille virtavesien eliöille luonnonuomaa jäljittelevä ohituskaista myllyraunion ohi. Koskessa sijaitsi aikoinaan vesivoimalaitos, joka on osittain purettu.

Savankoskella on pituutta noin 80 metriä ja pudotuskorkeutta reilut kolme metriä. Kosken yläosassa on yläpuolisten järvien vedenkorkeutta säätelevä matala pohjakynnys ja sen alapuolella kalliopinnalle asti perattu koskialue. Kalliopintaan louhimalla tehdyn kalatien rakentaminen ei vaatinut vesilain mukaista lupaa eikä myllyyn tai patoraunioihin koskettu. Kohteen vedenkorkeus ja myllykanavat säilyivät muutostöissä ennallaan.

Vaalimaanjoen alkuperäinen taimenkanta taantui ja lopulta hävisi 50-60 -lukujen aikana. Sen tilalle on kotiutunut vuonna 2007 jokeen Kymijoen Langinkosken hautomolta vastakuoriutuneina poikasina istutettu meritaimenkanta. Heti kalatien rakentamisen jälkeen syksyllä 2020 koskesta löytyi seurantatutkimuksessa erittäin uhanalaiseksi luokiteltava luonnossa syntynyt meritaimen, jollaisia ei ole koskesta useisiin vuosikymmeniin tavattu.

Vaalimaanjoki on Suomen eteläisin rajajoki.  Joessa on 30 koskea noin 45 kilometrin matkalla. Ennen joessa on ollut lukuisia patoja kalojen vapaan liikkumisen esteenä. Savankosken kalatien ansiosta vaelluskalojen kulku helpottui Venäjän rajalta aina Luumäen upeille koskille saakka ja virtavesieliöstölle vapautui yli 120 kilometriä potentiaalista elin‐ ja lisääntymisympäristöä.

Kaakkois-Suomen ELY-keskus oli valmistellut kohdetta pitkään. Työn mahdollisti myös maa- ja vesialueen omistajien myönteinen suhtautuminen hankkeeseen. WWF oli ollut mukana aiemminkin: Keskon ja WWF:n K-Kalatiet -hankkeessa poistettiin joen yläosilta kaksi lankkupatoa vuonna 2017.

Kohteen kalliopinnan louhintatyöstä vastasi Juha Vuorela Oy ja kaivinkonetyöstä ja urakoinnista Maarakennus Ylä‐Kotola. Työtä ohjasivat Kaakkois‐Suomen ELY-keskus ja WWF.  WWF vastasi kalatien rakentamisen kustannuksista, jotka jäivät alle 10 000 euron.

Savankoskelle kulku tapahtuu yksityisen tien ja pihamaiden kautta, joten se ei ole julkinen tutustumiskohde.

Äänekoski, Mämmenkosken kunnostus

Toteutimme kesällä 2020 yhdessä Metsä Groupiin kuuluvan Metsä Boardin, Mämmen osakaskunnan ja Pohjois-Savon ELY-keskuksen kanssa Äänekoskella sijaitsevan Mämmenkosken kalataloudellisen kunnostuksen.

Metsä Board omistaa kosken rannalla olevan myllykiinteistön mukaan lukien vanhan myllyrakennuksen ja padot. Vedet kuuluvat Mämmen osakaskunnalle. ”Kekkosen kalapaikkanakin” tunnettu koski oli ollut 1900-luvun alusta asti padottuna metsäteollisuuden energiantarpeita varten. 1970-luvulta lähtien kalojen kulkeminen kosken läpi on ollut kokonaan estynyt.

Kunnostuksen tavoitteena oli avata Keski-Suomen vaeltaville taimenille vanha luonnonkoski ja vapaa kulkureitti Ala-Keiteleen ja Kuhnamon välille sekä edistää järvitaimenen luontaista lisääntymistä, johon alueella ei ennen kunnostusta ollut edellytyksiä.

Kunnostuksessa avattiin kaksi taimenien nousun esteenä olevaa patoa, joista toiseen rakennettiin virtaaman hallinnan ja kalan nousun mahdollistava ja kosken tasaisesti vesittävä juoksutusrakenne.

Lisäksi koskiuoman pohja kunnostettiin ja muotoiltiin kiveyksellä luonnonmukaiseksi kalatieksi. Uomaan rakennettiin taimenelle kutualueita ja kudusta kuoriutuneiden poikasten ensimmäisen kesän ja talven elinympäristöt.

Mämmenkoski saatiin kunnostuksen avulla entiseen pituuteensa – ei patoaltaiden ketjuna, vaan solisevana ja monimuotoisempana koskena. Uomaan ohjattava virtaama vaihtelee puolesta yhteen kuutiota sekunnissa ja uoman leveys viidestä 12 metriin. Pituutta alueella on noin 400 metriä.

Rakennustyöt aloitettiin huhti-toukokuun vaihteessa 2020 ja työkoneet poistuivat juhannukseen mennessä. Elokuussa alueelle istutettiin ensimmäiset järvitaimenet. Mämmenkoskelle on tulossa seurantaa, jonka avulla nähdään, miten kosken kalasto elpyy.

Aloite hankkeeseen tuli vuonna 2014 Mämmen osakaskunnalta. Metsä Board oli alusta lähtien mukana selvittämässä ja suunnittelemassa kunnostuksen toteutusta.

Hankkeen budjetti oli 110 000 euroa, josta WWF:n osuus oli vajaa neljännes. Pääosa rahoituksesta tuli ELY-keskukselta ja Metsä Groupilta. Osallistuimme yhteistyöryhmän kokouksiin ja maastossa tapahtuneisiin katselmuksiin sekä avoimeen esittelytilaisuuteen.

Verrattuna ns. teknisiin kalateihin Mämmenkosken luonnonmukainen kalatie saatiin aikaan hyvin edullisesti. Lisäksi koskeen ohjataan vettä vuoden ympäri, eikä juoksutusta suljeta talvikuukausien ajaksi.

Kouvola, Summanjoen Koskelan padon poisto

Poistimme heinäkuussa 2020 Summanjoen Koskelasta vaelluskalojen kulkua haitanneen puupadon ja korvasimme sen luonnonmukaisella pohjakynnyksellä.

Summanjoki virtaa pääosin Kymenlaakson maakunnan alueella ja laskee itäiseen Suomenlahteen Haminan Summan kylän kohdalla.

Joki on huomionarvoinen vaelluskalavesistö, jonka vapauttaminen kokonaisuudessaan virtavesikaloille ja muille eliöille on enää muutaman esteen muutostyön takana.  Isot taimenet ja lohet pääsevät satunnaisesti nousemaan aivan joen latvaosille asti, jopa 50-60 kilometriä mereltä. Joen yläosilla elää paikallinen harjuskanta ja koskista on tavattu ankeriaita.

Viimeisten 20 vuoden aikana viranomaiset ovat tehneet Summanjoen alaosassa on tehty kalataloudellisia kunnostuksia ja esteiden poistoja.

Koskelan puupato sijaitsi hieman Kelkanjoen ja Summanjoen pääharan yhtymäkohdan alapuolella. Padon poikkipuiden tilalle asennettiin heinäkuussa 2020 luonnonmukainen lohko- ja luonnonkivistä rakennettu matala pohjakynnys. Kynnyksen alapuoleista osuutta täytettiin ja loivennettiin kiviaineksella, jolloin kalojen liikkuminen helpottui.

Pato poistettiin kulttuurihistoriaa kunnioittaen eikä kosken laidalla sijaitsevaan vanhaan myllyraunioon koskettu.

Padon poisto edesauttaa vaelluskalojen liikkumista Enäjärven yläpuolisilla koski- ja virta-alueilla. Uusille alueille vaeltavat kalat tuovat kaivattua uutta geeniainesta latvapurojen eriytyneisiin ja pieniin kalapopulaatioihin.

Padon omistaa yksityishenkilö, joka suhtautuu hankkeeseen myönteisesti. WWF teki aloitteen padon poistosta, suunnitteli työn ja ohjasi sen toteutuksen sekä maksoi hankkeen kustannukset, noin 5 000 euroa. Urakoitsija oli Maanrakennus Posti ky. Kivimateriaalit hankittiin Hiekkakettu Oy:n kautta.

Kulku kohteelle tapahtuu yksityisen pihamaan kautta, joten se ei ole julkinen tutustumiskohde.

Helsinki, Mätäjoen Trumpettikoski

Osallistuimme Helsingin Mätäjoen Trumpettikosken kunnostukseen kesällä 2020, kun Helsingin kaupunki kunnosti Kannelmäessä Trumpettipuiston kohdalla sijaitsevan padon pieneksi luonnonmukaiseksi koskipaikaksi heinä-elokuussa. Silloinen pato vuosi reunoilta ja oli korjauksen tarpeessa.

Luonnonmukainen koskialue hapettaa vettä ja tuo virtavesilajeille apua kuumina kesäkausina tai heikkohappisina ja ahtaina talvikuukausina. Mätäjoessa on aiemmin sattunut kalakuolemia veden lämpiämisen vuoksi.

Mätäjoki on Helsingin toiseksi suurin virtavesi heti Vantaanjoen jälkeen. Joen pääuomalla on pituutta yhdeksän kilometriä. Ensimmäiset taimenen pienpoikaset istutettiin Mätäjokeen noin 20 vuotta sitten. Tuolloin Mätäjoen vedenlaatu oli vielä varsin heikko. Virtavesien hoitoyhdistys ja Helsingin Perhokalastajat aloittivat pitkäjänteisemmän taimenen kotiuttamisen jokeen vuonna 2009. Tämän jälkeen kunnostukset ja elvyttäminen ovat jatkuneet ja taimenten kutu- ja poikastuotanto vakiintunut.

Padon muuttaminen koskipaikaksi oli paikallisesti melko suuri maa- ja vesirakennustyö. Pato madallettiin ja levennettiin sekä muutetiin uuden, nykyisen padon alapuolelle toteutettavan ponttiseinämän avulla kahdeksi koskikynnykseksi.

Työt ajoitettiin lintujen pesintäajan ja taimenen kutuajan välille, jolloin se aiheuttaisi mahdollisimman vähän häiriötä jokivarren eläimille ja kaloille. Taimenen ja muiden kalojen liikkuminen Mätäjoessa helpottui syksyksi 2020, kun työmaa valmistui elokuun lopussa.

Uusi koskialue on keskeisellä paikalla Trumpettipuiston kupeessa, jossa liikkuu paljon ulkoilijoita. Työn aikana paikalla oli jatkuvasti ihmisiä katselemassa ja heille myös kerrottiin työn tavoitteista ja merkityksestä vesistölle.

WWF tilasi kunnostussuunnitelman ja ohjasi kosken viimeistelytyötä. Kunnostuksessa oli mukana Virtavesien hoitoyhdistys ry:n Kaarelanjoki -hanke. Patoalueen muutostöistä sekä maanrakennustöiden toteuttamisesta vastasi kaupungin urakoitsija Hyvinkään Tieluiska Oy.

Savonrannan Vuokalankoski

Vuokalanreitti on Savonrannan kylän keskellä kulkeva puolen kilometrin pituinen vesireitti. Vuoksen vesistöön kuuluvan Vuokalajärven ja Saimaan Pyyveden välissä oli kaksi merkittävää patorakennelmaa. Vuokalankosken ennallistaminen on kirjattu Etelä-Savon vesienhoidon toimenpideohjelmaan 2016–2021.

Vesivoimaa on hyödynnetty Vuokalanreitillä 1700-luvulta saakka. Lähes 10 metrin pudotuskorkeus tarjosi puitteet reitin valjastamiselle. Sähköntuotanto alueella alkoi 1800-luvulla. Viime vuosina alueella toimivat enää 1930-luvulla rakennettu Vuokalan sähkölaitos ja museomylly.

Alueen ja rakennukset omistava Savonrannan kehittämissäätiö teki helmikuussa 2017 päätöksen lopettaa vähätuottoinen sähköntuotanto voimalaitoksessa ja muuttaa voimalaitoksen säännöstelypadot luonnonmukaisiksi pohjakynnyksiksi. Pohjakynnykset ovat kivistä tehtyjä pohjapatoja, jotka muistuttavat luonnonkoskea. Vuonna 2019 raukesivat vanhan vesivoimalan lupa ja velvoitteet.

Patojen purkaminen ja koskialueen kunnostaminen hyödyttävät muun muassa erittäin uhanalaista Vuoksen järvitaimenta. Alueen koskipinta-ala noin viisinkertaistui ja kaikille virtavesien lajeille luotiin paljon uutta elinympäristöä. Suunnittelualueella ja sen yläpuolisella Kaidan vesistöalueella on erinomainen vedenlaatu. Patojen avaamisella aukesi useita kymmeniä kilometrejä vesistöreittiä.

Luonnontaloudellisten arvojen ohella hankkeen kunnostustöillä on merkittävä Savonrannan kylän keskeistä virtavesimaisemaa lisäävä ja ihmisten viihtyvyyttä parantava vaikutus. Osa patorakenteista ja museomylly säilytettiin osana kulttuurihistoriallista lähimaisemaa. Vanha mylly jatkaa museona. Patojen yläpuolisten Koski- ja Sahalammen keskivesikorkeudet pidetään nykyisessä vakiintuneessa tasossaan, mutta ilman mekaanisia säätölaitteita tai patoluukkuja.

Savonrannan kehittämissäätiö toimi hankkeen päävastuullisena toteuttajana. Rahoitimme osaltamme patojen poistoa ja annoimme asiantuntija-apua.

Hanke valmistuu lopullisesti kesällä 2021, kun koskien pohja verhoillaan luonnonkivillä ja kaloille tehdään kutusoraikkoja ja pienpoikasalueita.

Hankkeen kustannusarvio on noin 140 000 euroa, josta WWF:n osuus on noin 16 000 euroa. Muut rahoittajat ovat Etelä-Savon ELY-keskus, Raija ja Ossi Tuuliaisen säätiö, Rapala rahasto, kalastusalue, Ilvessalon Osakaskunta ja Savonrannan kehittämissäätiö. Näistä ELY-keskuksen rahoitusosuus, vajaat 100 000 euroa, on suurin.

Hauhiankoski, Miehikkälä

Miehikkälässä kunnostettiin heinäkuussa 2021 Vaalimaanjoen Hauhiankoskea ja sen myllyaluetta.

Ennen kunnostusta Hauhiankoski muodosti kulkuesteen lähes kaikille joen kaloille ja muille virtavesilajeille, kuten jokiravulle.

Aloite Hauhiankosken kunnostukselle tuli myllyn omistavalta yksityiseltä henkilöltä ja myllykiinteistöltä. Ennen työn aloittamista Kaakkois-Suomen ELY-keskus teki kohteelle kunnostussuunnitelman, ja ELY-keskus ja WWF tekivät yhdessä kohteelle katselmuksia ja mittauksia.

Kunnostuksen tavoitteena oli mahdollistaa kalojen vapaa liikkuminen ylös Hauhiankoskea pitkin ja suojata samalla kulttuurihistoriallisesti arvokkaan myllyn rakenteet.

Kunnostuksen aikana Myllykanavan eteen rakennettiin pohjapato, joka hillitsee myllyn perustuksiin kohdistuvaa rasitusta estämällä virtaamaa ja talvisin jäiden aiheuttamaa painetta. Joen virtaamaa käännettiin luonnonuomaan. Luonnonuoman vesittäminen mahdollistaa kalojen nousun kaikilla virtaamilla Hauhiankosken yläpuolisille vesistöalueelle. Luonnonuoma toimii jatkossa kulkureitin lisäksi myös kalojen lisääntymis- ja poikastuotantoalueena.

Kunnostustyön ansiosta Hauhianjoessa on nyt 300 neliömetrin verran uutta koskipinta-alaa ja elinympäristöä virtavesilajeille ja Vaalimaanjoen pääuomaan avautui 20 kilometriä arvokasta ja esteetöntä jokijatkumoa.

Kohteen kalliopinnan louhintatyöstä vastasi Juha Vuorela Oy ja kaivinkonetyöstä ja kosken rakenteiden urakoinnista Petri Harju Ky. Vauhtia Vaellukseen -hanke vastasi kalatien rakentamisen kustannuksista ja työn ohjauksesta. Urakointi- ja louhintakustannukset olivat yhteensä noin 18 500 euroa.

Smedsin padon kynnystäminen, Västankvarn, Inkoo

Vauhtia vaellukseen -hankkeessa haluttiin pilotoida kokonaisen jokijatkumon hyödyntämistä erityisesti taimenen elinalueena. Tällaiseen kokeiluun sopiva kohde löytyi WWF:n tekemässä maastotarkastelussa Inkoonjoelta. Inkoonjoki sijaitsee Uudellamaalla Siuntion- ja Ingarskilanjokien valuma-alueiden länsipuolella.

Siuntion- ja Ingarskilanjoissa tavataan taimenta, mutta Inkoonjoessa taimenen esiintymistä ei ole kattavasti selvitetty. Koska Inkoonjoen vedenlaatu on hyvin samankaltainen kuin Siuntion- ja Ingarskilanjoissa, nähtiin, että esteetön jokijatkumo ja sopivat lisääntymisalueet voisivat tulevaisuudessa mahdollistaa taimenen esiintymisen myös Inkoonjoessa.

Inkoonjokea kunnostettiin syksyllä 2021 WWF:n VALUTA- ja Vauhtia Vaellukseen -hankkeiden yhteistyönä. VALUTA-hankkeessa keskityttiin Västankvarnin alueen vesienhallinnan parantamiseen ja Vauhtia vaellukseen -hanke pureutui joessa olevan padon muodostaman vaellusesteen poistoon. Projektissa tehtiin tiivistä yhteistyötä maanomistajien kanssa.

Västankvarnin Smedsin patoaluetta kunnostettiin Rudus Oy:n lahjoittamilla luonnonkivillä ja jokiuomaa perattiin kaivinkoneella.

Joen uomasta saatiin projektin myötä luotua monimuotoinen, solisten ja loivasti virtaava, reilun kymmenen metrin mittainen koskijako. Kalat ja muut virtavesilajit pääsevät nyt liikkumaan entisen padon yli täysin esteettömästi läpi vuoden, aina mereltä latvavesille asti.

Kuormituksen vähentäminen ja vaellusesteen poistaminen yhdistyivät kahden hankkeen yhteistyöprojektissa hienosti, ja se on upea esimerkki valuma-aluekohtaisesta vesienhoidosta.

Smedsin patoalueen koskikunnostuksen kustannukset hankkeelle olivat noin 4500 €.

Kulkuväylä kaloille Kirkkonummen Överbyn patoon

Kirkkonummen Överbyn kylässä virtaa Kvarnbyån-niminen joki. Se kulkee Humaljärvestä Kirkkonummen keskustan läpi ja laskee lopulta mereen Tavastfjärdenin lahteen. Överbyssä on ollut mylly- ja patopaikka aina 1760-luvulta lähtien. Nykyisin paikalla toimii Suomen Sokeri Oy:n tarpeisiin rakennettu pato, jonka avulla joesta on otettu vettä ja säännöstelty veden virtausta. Padolla ja siihen liittyvällä vedenotolla on vesioikeuden myöntämä lupa.

Överbyn padon alapuoliselle osuudelle on vähitellen kotiutumassa luonnonvarainen, merestä kudulle nouseva meritaimenkanta. Pato on kuitenkin estänyt kalojen ja muiden virtavesilajien, kuten rapujen kulun täydellisesti. Kesällä 2021 Överbyn padon yhteyteen rakennettiin luonnonmukainen kalatie mahdollistamaan lajien liikkumista ja vähentämään tarvetta säätää patoa kuivien ja runsasvetisempien kausien välillä. Kalatie on joen kaltainen väylä padon vieressä, jota pitkin kalat ja muut vesieliöt pääsevät kulkemaan padon ohi. Kuivempina aikoina vesi ohjautuu kalatiehen ja takaa lajien mahdollisuuden liikkumiseen. Kun vettä on enemmän, pato pystyy juoksuttamaan sitä tehokkaammin, koska nykyisen patoaukon lisäksi vesi pääsee virtaamaan myös kalatietä pitkin. Nyt Kvarnbyån-joen lajien vapaa liikkuminen on mahdollista ympäri vuoden.

Projektin päävastuullinen toteuttaja oli Kirkkonummen kunta. Överbyn padon kalatie edistää luonnon monimuotoisuutta sekä vesienhoidon ja kalatiestrategian tavoitteita. Kohde on saanut rahoitusta myös Uudenmaan ELY-keskuksen vesienhoidon toimenpideohjelmasta ja valtion vaelluskalatoimenpiteitä ja virtavesien kalataloudellisia kunnostushankkeita tukevasta Nousu-ohjelmasta. WWF oli mukana rakentamisessa osana Vauhtia vaellukseen -hanketta ja yritysyhteistyössä Rudus Oy:n kanssa. Rudus Oy:n laadukasta kivimateriaalia käytettiin luonnonmukaisen kalatien rakentamisessa.

Huomioithan, että pato ja kalatie ovat yksityisellä pihamaalla, joten se ei ole julkinen tutustumiskohde.

Varkauden Ämmäkosken kunnostaminen

Varkauden kaupungin läpi virtaava Ämmäkoski on tunnettu arvokkaana kalapaikkana jo 1500-luvulta lähtien. Vielä 1900-luvun alussa koski oli kuuluisa runsaasta kalastostaan ja alueelle suunniteltiinkin kalastukseen perustuvaa turismia. ”Keväisin heti jäiden lähdettyä nousevat alempana olevan Haukiveden lohet ja forellit kosken pyörteisiin kisailemaan”, luonnehdittiin Ämmäkoskea. Lohikalojen lisäksi Ämmäkoskelta pyydettiin esimerkiksi rapuja.

Varkauden kosket säilyivät lähes luonnontilaisina vuoteen 1912. Silloin Huruskosken voimalaitos aloitti toimintansa alueella ja vesi valjastettiin energian tuotantoon. Vuoden 1916 jälkeen Ämmäkosken yläosaan rakennettiin pato. Nykyinen suurikokoinen säännöstelypato on vuodelta 1972. Tämä auttoi edelleen Unnukka-järven pinnan säännöstelyssä laivaliikenteen tarpeisiin, ja ohjaamaan pääosan virtaamasta Ämmäkosken sijaan Huruskosken vesivoimalaan.

Veden tiukan säännöstelyn vuoksi Ämmäkoski on kärsinyt kuivuudesta jo toista sataa vuotta, tulva-aikoja lukuun ottamatta. Ja vaikka voimalan padoissa on ollut alusta saakka kalojen kulkuväyliksi rakennetut kalatiet, ne eivät ole toimineet toivotulla tavalla. Virtavesikalojen elinolosuhteet Ämmäkoskessa ovat olleet erittäin huonot.

Nyt uudet tuulet puhaltavat. Vuonna 2018 alkaneet maastoselvitykset osoittivat virtavesikalojen heikon lisääntymistuloksen Ämmäkoskessa. 2019 alkoivat ensimmäiset keskustelut konkreettisten toimien tarpeesta Ämmäkoskella. Vuonna 2020 perustettiin yhteistyöryhmä ideoimaan toimenpiteitä ja ennallistamisvaihtoehdoista valmistui esiselvitys. Valmisteleva Työ huipentui joulukuussa 2021 kun Stora Enso Oyj, Varkauden kaupunki ja Pohjois-Savon ELY-keskus allekirjoittivat yhteistyösopimuksen Ämmäkosken kunnostamiseksi. WWF toimi Vauhtia Vaellukseen hankkeen kautta Ämmäkoskella aloitteen tekijänä, kokosi yhteistyöryhmän, ja maksaa merkittävän osan selvitys- ja ennallistamistoimenpiteistä.

Kunnostustyöt aloitetaan kesällä 2022. Padon ohi rakennetaan 170 metriä pitkä ja 10 metriä leveä uoma, jota pitkin vaelluskalat pääsevät lisääntymisalueilleen. Ämmäkoskelle tehdään myös mittava koskikunnostus kalojen ehdoilla. Lisäksi kuivuudesta kärsivälle koskialueelle aletaan nyt päästää ympäri vuoden riittävästi vettä, jotta etenkin lohikalat pystyvät kutemaan ja niiden poikaset selviytymään. Tätä kutsutaan ympäristövirtaamaksi. Ämmäkosken ympäristövirtaama tulee olemaan poikkeuksellisen suuri: noin 10 prosenttia kosken kokonaisvirtaamasta ja noin 10 kuutiota. Näin vältetään tilanteet, jolloin vesi olisi hyvin vähissä. Ämmäkosken virtavesilajit pääsevät taas liikkumaan vapaasti ja uhanalaisten lohikalojen onnistunut lisääntyminen on jälleen mahdollista.

Virtaankosken lunastaminen Sysmässä

Hartolan Jääsjärvestä Päijänteeseen laskeva Tainionvirta on merkittävä uhanalaisen taimenen kutujoki. Vuonna 1956 rakennettu Virtaankosken vesivoimalan pato on kuitenkin estänyt kalojen nousun lisääntymisalueilleen. Joulukuussa 2021 vesivoimalasta tehtiin kaupat, ja pato on tarkoitus purkaa seuraavien vuosien aikana.

Virtaankosken voimalaitoksen lunastukseen ja Virtaankosken ennallistamishankkeen rahoitukseen osallistuivat maa- ja metsätalousministeriö, Pohjois-Savon elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskus, Sysmän kunta, WWF ja Lassi Leppisen säätiö sekä myös yksityisiä lahjoittajia. WWF on osallistunut patokauppoja valmistelevaan työhön Vauhtia Vaellukseen -hankkeen kautta. Hanke myös kustansi lisäselvityksen padonpurun teknisistä vaihtoehdoista, jota käytettiin keskusteluissa niin ranta-asukkaiden kuin Sysmän kunnankin suuntaan.

Virtaankosken padonpurkusuunnitelma on yksi Suomen merkittävimpiä. Päijänne on Suomen toiseksi suurin järvi, mutta sen uhanalainen taimenkanta on ollut pitkälti istutusten varassa, koska vaelluskalojen lisääntymisalueet ovat historian saatossa jääneet pääosin patojen taakse. Se, että Tainionvirta tulee virtaamaan vapaana ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin, tulee olemaan merkittävä asia Päijänteen taimenelle.

Kosken ja siellä sijaitsevan pienvesivoimalaitoksen omistaa Virtaankosken Voima Oy, joka siirtyy Hiitolanjoen Voima Oy:n omistukseen vuoden 2022 alussa. Hiitolanjoen Voima Oy:n omistaa Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiö, joka parhaillaan ennallistaa Hiitolanjokea Rautjärvellä purkamalla sen vesivoimapatoja. WWF on osallistunut padon purkamiseen myös Hiitolanjoella.

Virtaankosken ennallistaminen toteutetaan yhteistyössä paikallisten asukkaiden ja Sysmän kunnan kanssa kosken arvokasta kulttuurimaisemaa vaalien.  Paikallista tahtotilaa ja ymmärrystä parantaakseen, WWF:n Vauhtia Vaellukseen hanke järjesti Sysmän kuntapäättäjille mahdollisuuden tutustua onnistuneeseen padonpurkuun Hiitolanjoen Kangaskoskella, sekä tapaamisen Rautjärven kunnan edustajien kanssa.

Harjunpäänjoen kunnostus, Ulvila

Harjunpäänjoen (joka jollain jokiosuuksilla tunnetaan myös Kaasmarkunjokena) koskialueisiin kohdistunut kunnostushanke valmistui noin kahden kuukauden tehokkaan urakoinnin tuloksena kesällä 2022. Harjunpäänjoki sijoittuu pääosin Ulvilan kaupungin alueelle sijoittuva ja laskee Porin kaupungin alueella Kokemäenjokeen. Sen kokonaispituus on 34 km ja putouskorkeus yhteensä 44 m.

Harjunpäänjoki on kalataloudellinen helmi, jonka ekologinen tila on hyvä. Harjunpäänjoki on merkittävin Kokemäenjoen pääuomaan laskevista sivujoista isojen vesivoimalaitosten alapuolella. Esteettömänä ja kunnostettuna se tarjoaa merialueelta tuleville vaelluskaloille ja muille vesieliöille laadukasta lisääntymis- ja kasvuympäristöä.

Kunnostushanke nähtiin erittäin tärkeänä keinona parantaa vesistöalueen kalataloudellista- ja luonnontuotannollista tilaa ja virtavesiluonnon monimuotoisuutta, joka tukee aiempia ja tulevia joen elvytys- ja kehittämistoimenpiteitä. Koskikunnostusten toimenpiteet kohdistuivat Tehtaankosken alaosaan, Solakoskeen, Vanhamyllynkoskeen ja Leineperin Ruukinkoskeen. Lisäksi Solankosken sillan alapuolelle ja ohi rakennettiin luonnonmukaisen ohitusuoma (kuva 1). Ohitusuoman ja koskikunnostuksen ansiosta Solankoskessa ei ole enää estettä virtavesilajiston vapaalle kululle.

Kunnostustoimenpiteet lisäsivät merkittävästi koskialueiden monimuotoisuutta kasvaneen koskipinta-alan ja lukuisten pienpoikastuotanto- ja kutualueiden myötä. Kunnostetut koskialueet käsittivät noin 6 000 m2 pinta-alan (kuvat 2–4). Samassa yhteydessä toteutettiin keskeisiä kiintoaineksesta tukkeutuneiden alueiden kevyitä ruoppaamisia sekä uomaeroosioverhousten rakentamista ja Leineperin Ruukinkosken alaosaan hyyde-/tulvatasanne.

Kunnostushankkeen vastuullinen vetäjä oli Varsinais-Suomen ELY-keskus. Koskikunnostustyöhön annettiin asiantuntemusta ja urakoinnin työnohjausta osana hanketta. Kohteen valmistumisesta julkaistiin ELY-keskuksen tiedote.

Lieviskänkosken padon purku, Puumala

Lieviskänkoski sijaitsee Puumalassa Etelä-Savossa. Lieviskänkosken virtaama vaihtelee välillä 0,05–12,4 m3/s ja uoman leveys 5–12 metrin välillä, keskileveyden ollessa noin 9 metriä. Pituutta koskialueella on noin 250 metriä ja pinta-alaa 2 250 m2. Lieviskänkosken paikalla on ollut erilaista saha-, mylly- ja uittotoimintaa 1500-luvun lopulta aina 1900-luvun loppupuolelle asti. Lieviskänkoskessa olleet patorakenteet ovatkin vuosisatojen ajan tavalla tai toisella estäneet kalojen ja muiden virtavesilajien kulkua Saimaan ja Suuren Jukajärven välillä. Lisäksi uittoperkaukset hävittivät alueen luontaisen koskimaiseman.

Yhteistyönä toteutetun Lieviskänkosken kunnostuksen vastuullinen vetäjä oli Itä-Puumalan osakaskunta. Lieviskänkoskeen rakennetulla uudella luonnonmukaisella koskialueella oli kaksi tärkeää tavoitetta: aukaista kaloille vapaa kulkureitti Lieviskänjärven valuma-alueelta Suur-Saimaalle ja edistää samalla taimenen luontaista lisääntymistä sekä elinkiertoa. Hankkeen rahoittivat Pohjois-Savon ELY-keskus, maa- ja metsätalousministeriön NOUSU-ohjelma, Puumalan kunta, Tuuliaisen säätiö, Puumalan kalatalousalue ja Itä-Puumalan osakaskunta. Hanke osallistui Lieviskänkosken kunnostukseen resursoimalla työaikaa työryhmäkokouksiin ja työmaa- ja maastotapaamisiin sekä osallistumalla purku- ja kunnostuskustannuksiin.

Sillan alla olleet patoluukut (kuvat 3-4) poistettiin kesällä 2022 ja kosken yläosaan rakennettiin luontaisen koskimaiseman kaltainen pohjakynnys (kuvat 1-2). Se säätelee jatkossa yläpuoleisten järvien vedenkorkeutta luonnonmukaisemmin. Padon poistamisen myötä, poistuivat myös sen hoidosta aiheutuvat rasitteet. Luonnonkivistä kunnostetulle koskialueelle tehtiin taimenen kutu- ja pienpoikasalueita ja alue vastaa eri ikäisten ja erilaisten virtavesilajien elinympäristövaatimuksiin. Vaellusesteen purkaminen vapautti yli 73 km vapaata uomajatkumoa.

Puumalan Lieviskänkosken vapautumista juhlittiin itsenäisyyspäivänä 2022. Hanke valmisteli kutsun medialle ja osallistui tilaisuuteen.

• Hankkeen aikana poistettiin ja ohitettiin yhteensä 14 vaellusestettä
• Edistimme 29 patorakenteen poistoa tai esteettömäksi muuttamista
• Hankkeen loppuraportti