WWF:n työryhmä: Valkoselkätikkakanta vahvistuu hitaasti

WWF:n tutkijat löysivät tänä kesänä yli 50 uhanalaisen valkoselkätikan reviiriä. Pesinnät varmistuivat 26 reviirillä ja niillä kuoriutui 60-65 poikasta. Vuonna 1994 pesivä kanta oli pohjalukemissa, sillä pesiä löytyi vain 11. Tutkimusta koordinoivat WWF:n valkoselkätikkatyöryhmän jäsenet arvioivat, että pahin alamäki kannan kehityksessä on ohi. ”Suomen valkoselkätikat ovat kuitenkin edelleen äärimmäisen uhanalaisia ja vaarassa hävitä ilman aktiivisia suojelutoimia”, muistuttaa WWF:n pääsihteeri Timo Tanninen.

Valkoselkätikka (Dendrocopos l. leucotos) elää vanhoissa lehtipuuvaltaisissa metsissä. Sopivien elinympäristöjen väheneminen on aiheuttanut kannan romahtamisen. WWF:n arvion mukaan Suomen pesivä valkoselkätikkapopulaatio on noin 40 paria. Keski-Suomi (9 pesintää) ja Päijät-Häme (7 pesintää) ovat edelleen valkoselkätikan ydinalueita Suomessa. Etelä-Savossa todettiin 4 pesintää, Pohjois-Savossa 1, Etelä-Karjalassa 3 ja Pohjois-Karjalassa 2 pesintää.

WWF aloitti suojelututkimukset metsälinnustomme uhanalaisimman lajin pelastamiseksi vuonna 1987. Ponnistelut suojelutavoitteiden toteutumiseksi eivät ole turhia. ”Sopivia elinympäristöjä on saatava lisää, sillä Suomen kanta saa koko ajan vahvistusta itärajan takaa”, kertoo projektivastaava Timo Laine.

Muuttovoittoa Venäjän vahvasta kannasta

Metsähallitus ja WWF aloittivat valkoselkätikkainventoinnit Venäjän Karjalassa vuonna 2000. Entisen Suomen alueella Karjalan kannaksella ja Laatokan Karjalan rantamailla on yhteistyössä venäläisten kollegoiden kanssa kartoitettu sopivia elinpiirejä, etsitty pesiä ja rengastettu poikasia sekä aikuisia valkoselkätikkoja. Rahoitusta työhön on saatu mm. ympäristöministeriön lähialueyhteistyövaroista. Tutkijat arvioivat, että pesivä kanta on moninkertainen, 250-300 paria Suomeen verrattuna.

Venäjältä saatava muuttovoitto on elintärkeää kotimaiselle populaatiolle. Uusia geenejä tarvitaan, jotta perimäaines säilyy puhtaana ja monimuotoisena. Oman lajin kumppanien puuttuessa on vaarana risteytyminen käpytikan kanssa, kuten eristyksiin jääneillä alueilla voi käydä ja on jo käynytkin.

Helteisestä Karjalasta palanneiden inventoijien mielestä ekologinen yhteys vuosikymmeniä hakkuiden ulkopuolelle jääneisiin vanhoihin lehtimetsiin tulee turvata, sillä ne ovat monimuotoisuudessaan ylivertaisia ja tärkeitä monille muillekin uhanalaisille lajille.

Lisätietoja:

WWF:n pääsihteeri Timo Tanninen, puh. (09) 7740 1052
WWF:n projektivastaava Timo Laine, puh. 0500 472 177
puistonjohtaja Erkki Virolainen, Metsähallitus,
puh. 0400 549 645