Elämänsä norpan suojelulle omistanut Ismo Marttinen: ”Muualla kuin Saimaalla en asuisi, eikä asu saimaannorppakaan”
WWF:n aluevastaava Ismo Marttinen opastaa Villien jäljillä -ohjelmassa Kimmo Ohtosta ja Pirjo Heikkilää saimaannorpan suojeluun. Marttista voi hyvillä mielin kutsua norppaguruksi: taipalsaarelaisen miehen perheessä on suojeltu viiksiniekkoja jo kolmessa polvessa.
Joulupäivänä esitettävä Villien jäljillä -sarjan viimeinen jakso kertoo saimaannorpasta, sen suojelusta ja suojelijoista. Jaksossa WWF:n aluevastaava Ismo Marttinen johdattaa Kimmo Ohtosta ja Pirjo Heikkilää Saimaalla, jossa WWF on suojellut norppaa jo 40 vuoden ajan. Marttisen suvulla on ollut merkittävä rooli WWF:n tekemässä työssä: Ismon isä Kaiku kuului vuonna 1979 perustettuun WWF:n saimaanhyljetyöryhmään, Ismo on toiminut jo pitkään WWF:n aluevastaavana ja Ismon poika Jukka on norpansuojelija kolmannessa polvessa.
”Olemme norpan kanssa ikään kuin kasvaneet yhteen tai yhdessä. Muualla kuin Saimaalla en asuisi, eikä asu saimaannorppakaan”, Marttinen kertoo.
Jakso kuvattiin kahdessa osassa. Talvella juontajakaksikko kolasi saimaannorpille apukinoksia ja keväällä he palasivat Saimaalle osallistuakseen norppatutkimukseen. Ismo Marttinen vakuuttaa, että molemmilla kerroilla Ohtonen ja Heikkilä osallistuivat tärkeään työhön.
”Apukinosten kolaaminen on luonnonsuojelutyötä konkreettisimmillaan. Jopa 90 prosenttia kuuteista on syntynyt ihmisen kolaamiin apukinoksiin vähälumisina talvina. Ilman lumipesää poikanen voi paleltua tai jäädä ketun saaliiksi”, Marttinen kertoo.
Sykähdyttävä kohtaaminen kuutin kanssa
Keväällä Ohtonen ja Heikkilä valokuvasivat norppia osana WWF:n tukemaa ja Itä-Suomen yliopiston vetämää tutkimusta, jossa tavoitteena on tunnistaa mahdollisimman monta norppayksilöä.
”Lisäksi teimme niin sanotun pesäpaikkasukelluksen, eli sukelsimme norpan istukan järven pohjasta. Istukoiden avulla saadaan arvokasta tietoa esimerkiksi norppien terveydentilasta ja sukulaisuussuhteista”, Marttinen sanoo.
Marttinen tiesi etsiä istukkaa oikeasta paikasta, sillä hän oli onnistunut kuvaamaan samalla rannalla kuutin kuukautta aikaisemmin.
”Apukinos oli jo tuolloin sulanut, ja noin 1,5 kuukautta vanha kuutti makoili rannassa. Vaikka näen saimaannorppia säännöllisesti järvellä liikkuessani, ovat tällaiset kohtaamiset yhä sykähdyttäviä.”
Auta Saimaannorppa-kummina
Jos norppa katoaa Saimaalta, se katoaa koko maailmasta. Saimaannorppa on yhä erittäin uhanalainen ja tarvitsee suojelua vielä pitkään. Sinun tukesi on tärkeää.