Näin ilmastonmuutos uhkaa elämää merissä ja napa-alueilla

Arktinen alue lämpenee ainakin kaksi kertaa muuta maapalloa nopeammin. Viimeiset viisi vuotta ovat olleet mittaushistorian lämpimimmät, ja huomattava osa Pohjoisen jäämeren ympärivuotisesta jääpeitteestä on jo hävinnyt. Jäätiköiden sulaminen nostaa merenpintaa kaikkialla maailmassa.

Meret myös varastoivat lämpöä tehokkaasti: ne imevät itseensä yli 90 prosenttia maapallon ilmakehään kertyneestä ylimääräisestä lämmöstä. Niin pintavedet kuin valtamerien syvänteet lämpenevät, ja samalla vesi happamoituu ja merivirtoihin tulee muutoksia.

Jään hupeneminen, merenpinnan nousu ja meriveden lämpeneminen vaikuttavat jo esimerkiksi näihin lajeihin.

Arktisella alueella elävältä mursulta ilmastonmuutos on viemässä kokonaisen elinympäristön. Mursuemot poikasineen viettävät kesänsä merijäällä makoillen, mistä ne pulahtavat aina välillä veteen ruokailemaan. Nyt Pohjoisen jäämeren kesäinen jääpeite on kuitenkin pienimmillään tuhanteen vuoteen. Jään hupeneminen pakottaa mursut pakkautumaan rannoille tiiviiksi joukoiksi, jolloin nuoret mursut ja erityisesti poikaset voivat jäädä lähes kaksi tonnia painavien lajitovereidensa jalkoihin ja tallautua kuoliaiksi.

Koralliriutoilta ilmastonmuutos uhkaa viedä värit ja lopulta hengen. Riuttojen väriloisto on peräisin korallieläinten kudoksissa elävistä mikroskooppisen pienistä levistä, jotka ovat myös korallien tärkein ravinnonlähde. Meriveden lämpeneminen ja merenalaisten lämpöaaltojen yleistyminen aiheuttavat koralleille stressitilan, joka saa levät kaikkoamaan. Useat peräkkäiset tai pitkäaikaiset haalistumiset johtavat lopulta korallien kuolemaan.

Australian Suuren valliriutan korallit ovat kokeneet laajamittaisia haalistumisia useina peräkkäisinä vuosina, minkä seurauksena yli puolet niistä on jo tuhoutunut. Myös Havaijilla koettiin tänä vuonna kolmas suuri haalistuminen kuuden vuoden sisään. Tutkijat odottavat 1,5 asteen lämpötilan nousun aiheuttavan koralliriutoille mittavia tuhoja. Yli kahden asteen lämpötilan nousu voisi tuhota korallit kokonaan.

Hiekkarannoilla pesivien merikilpikonnien elämään ilmastonmuutos puuttuu jo ennen niiden syntymää. Kilpikonnavauvojen sukupuoli määräytyy sen mukaan, miten lämpimässä hiekassa munat kehittyvät. Yli 29,1 asteen lämpötilassa syntyy pääasiassa naaraskonnia, mikä on pidemmän päälle tuhoisaa, sillä ilman koiraita konnat eivät voi jatkaa lisääntymistä. Jos hiekan lämpötila ylittää 34 astetta, poikasia ei kuoriudu lainkaan.

Samaan aikaan pesimiseen sopivat hiekkarannat hupenevat merenpinnan nousun myötä. Merivesi on jo keskimäärin 16 senttimetriä korkeammalla kuin 1900-luvun alussa. Myös hurjien sääolosuhteiden yleistyminen uhkaa kilpikonnien lisääntymistä, kun rantoja piiskaavat sateet vaurioittavat munia.

Monen merilinnun ruokavalio uhkaa supistua tai vaihtua kokonaan, kun niiden saaliseläinten elämän edellytykset muuttuvat. Meriveden lämpeneminen ja happamoituminen vaikuttavat esimerkiksi planktoneihin, jotka ovat monen muun lajin ruokaa ja muodostavat näin koko ravintoverkon perustan valtamerissä. Saatavilla olevan ravinnon muutoksista kärsii jo esimerkiksi kotoisaa kalalokkiamme muistuttava arktinen pikkukajava, joka elää planktonia syövillä pikkukaloilla, äyriäisillä ja nilviäisillä.

Meriveden lämpeneminen vaikuttaa myös lintujen saalistusmatkoihin. Lämpimillä seuduilla eläviltä merilinnuilta palaa aiempaa enemmän aikaa ja energiaa kupujensa täyttämiseen ja jälkikasvunsa ruokkimiseen, kun kalat siirtyvät viileämpien vesien perässä kohti napaseutuja. Eteläisellä jäämerellä elävälle jättiläisalbatrossille käy päinvastaisesti. Suuresta siipivälistään ja pitkistä lentomatkoistaan tunnetun linnun elinpiirin odotetaan kutistuvan jopa 70 prosentilla vuoteen 2050 mennessä, kun se saa ravintonsa lähempää kotiseutujaan.

Ilmastonmuutos vaikuttaa myös valtamerien syvyyksissä. Maailman pitkäikäisimpänä selkärankaisena tunnettu grönlanninhai eli jäähai selviää monesta – se voi elää jopa 400–500-vuotiaaksi – mutta korkeita lämpötiloja se sietää huonosti. Siispä meriveden lämpeneminen voi koitua tämän erityislaatuisen lajin kohtaloksi.