Pandemia nostaa esiin globaalin ruokaturvan ja omavaraisuuden: Tarvitsemme vähemmän tehokkuusajattelua

Ruokaturvalla tarkoitetaan tilannetta, jossa ihmisillä on riittävästi turvallista ruokaa terveelliseen ja aktiiviseen elämään. Tälläkin hetkellä maailmassa tuotettu ruoka riittäisi ruokkimaan kaikki, mutta elintarvikkeet jakautuvat epätasaisesti. Ruokaturva ei siis toteudu kaikkialla.

Ruokaturvan kannalta on pyrittävä vähentämään ruokajärjestelmän heikkoja kohtia ja varauduttava ennakolta tilanteisiin, jotka voivat heikentää ruokaturvaa. Yksi merkittävä osa on luonnon suojeleminen: monimuotoiset ekosysteemit auttavat ylläpitämään monipuolista ruuantuotantoa.

Lisää monipuolisuutta, vähemmän tehokkuusajattelua

Maatalous on siirtynyt suurimmalta osalta tehotuotantoon, joka on esimerkiksi kasvattanut satomääriä huomattavasti. Samalla se on kuitenkin keskittänyt monen elintarvikkeen tuotantoa hyvin pienelle ja rajatuille alueille.

Jos tiettyä tuotetta, on se sitten maissi, manteli tai ruis, viljellään vain tietyllä alueella ja parin lajikkeen verran, voi esimerkiksi kasvitauti tuhota kasvit ja tuotanto loppua kokonaan.

Näin on jo uhannut käydä esimerkiksi banaanin kohdalla. Kaupallisessa tuotannossa on lähes ainoastaan Cavendish-lajiketta, jonka tuotantoa uhkaa nyt Panaman tauti.  Italian oliiviviljelmiä tuhoava bakteeritauti on Ruokaviraston mukaan riski myös lukuisille muille kasveille ja puille.

Maatalouden tehokkuusajattelu ei ole kestävää, sillä se tekee usein tuotantoketjuista haavoittuvaisia. Kestävyystieteen instituutin apulaisprofessori Jussi T. Eronen on todennut, että ”tehokkuus on siis usein systeemiä lopulta haurastuttava piirre, mikäli se lyö yli.”

Tehokkuusajattelun sijaan meidän pitää tukea pienempiä yksiköitä ja tuotannon monipuolisuutta: tarvitsemme nykyistä laajemman valikoiman viljeltäviä kasveja ja niiden lajikkeita. Lisäksi viljelyä täytyy harjoittaa monissa maissa ja eri alueilla.

Kasvispainotteinen ruokavalio lisää ruokaturvaa

Myös kasvipainotteisen ruokavalion suosiminen on järkevää ruokaturvan kannalta. Kaikkiaan viljelykäytössä olevasta maasta on Suomessa noin 70 prosenttia eläinpohjaisen ravinnontuotannon käytössä. Yli puolet käytetään maitotuotteiden ja naudanlihan tuotantoon. Vähäisemmällä lihantuotannolla voisimme lisätä kasvipohjaisen ravinnon määrää ja turvata näin sekä omaa että muiden maiden ruokaturvaa.

Eläintuotannon ylläpitäminen kriisitilanteessa on vaikeampaa. Ei myöskään ole perusteltua syöttää eläimille sellaista ruokaa, kuten viljaa, hernettä ja härkäpapua, joita ihmisetkin voivat syödä.

Suomessa on pitkään jalostettu viljalajikkeita, mutta palkokasvipuoleen ei ole juuri panostettu, kertoo Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Marjo Keskitalo. 90 prosentilla Suomen pelloista viljellään vain viittä kasvilajia: kolmea viljalajia (ohra, vehnä ja kaura) ja kahta nurmilajia. Pääosa viljasta ja kaikki nurmi menevät rehukäyttöön. Meille monille maistuvaa ruista viljellään vain elintarvikekäyttöön, minkä vuoksi sen viljelypinta-ala on selvästi pienempi kuin muiden viljojen.

Palkoviljat eli härkäpapu ja herne, vievät alle kaksi prosenttia viljelyalasta, ja palkokasvien sato menee suurelta osin rehuksi.

Tarvitsemme lisää monipuolisuutta kasveihin, jotta voimme turvata ruuantuotantomme. Jos jonakin vuonna saadaan hyvä sato härkäpavuista, niin silloin voi tulla huono soijasato ja toisinpäin. Ja todellakin: Luonnonvarakeskuksen Keskitalo on sitä mieltä, että myös soija kuuluu tulevaisuuden suomalaisiin palkokasveihin, sillä sen viljelystä on jo nyt saatu lupaavia tuloksia. Kun menetelmät ja lajikkeet kehittyvät, myös suomalaisen soijan sadot saadaan kasvuun.

Ympäristölle parempi ruuantuotanto tukee ruokaturvaa

Globaalin ruokaturvan ylläpitoon ja Suomen omavaraisuuteen liittyy monenlaisia näkökulmia, eikä niitä kaikkia yhdessä tekstissä voi käydä läpi.

Mutta hyvä asia on se, että luonnolle ja ilmastolle parempi ruuantuotanto on hyvä myös ruokaturvan ylläpidolle. Monipuolisuus tukee monimuotoisuutta, ja ruokavalion kasvivoittoisuus vähentää ruuantuotannon vaikutuksia mm. ilmastolle, maaperälle ja vesistöille.