Näkökulma: Luonto ei odota, ja siksi kestävää talouselvytystä tarvitaan

Koronavirus on koetellut maailmaa mittavin seurauksin. Kun raivaamme tietä ulos koronakriisistä, meidän pitää ehdottomasti huomioida myös ekologinen ulottuvuus.

Yhteiskuntajärjestelmämme perustaa uhkaa akuutti kriisi, jonka taustalla on luonnonvarojen ylikulutus ja luonnon köyhtyminen. Ellei kestävyyskriteereitä nosteta kaiken sopeutumisen ytimeen, tämä kierre jatkuu. Se on katkaistava, sillä yhteiskuntia ravistelevia uhkia, kuten tulvia, metsäpaloja ja eläimistä ihmisiin tarttuvia tautiepidemioita, nousee jatkuvasti.

Luonnon monimuotoisuuden häviäminen on todellisuutta myös Suomessa

Luonnon köyhtyminen tuo helposti mieleen sademetsien hakkuut, Australiassa jyllänneet metsäpalot ja saastuneet meret. Luonnon kirjo hupenee kuitenkin myös Suomessa.

Uhanalaisten lajien määrä on Suomessa kasvanut. Joka yhdeksäs laji ja lähes puolet luontotyypeistä on arvioitu Suomessa uhanalaisiksi. Eniten uhanalaisia lajeja on metsissä ja perinneympäristöissä. Joukossa on monia tuttuja lajeja, kuten hömötiainen, naali, huuhkaja ja saimaannorppa. Olemme ylpeitä kotimaisesta kalasta, mutta myös kalojen uhanalaisuus on alati pahentunut.

Uhanalaistuminen johtuu useimmin metsätaloudesta, ojituksesta, pellonraivauksesta, rakentamisesta ja vesien rehevöitymisestä. Kalojen kohdalla uhanalaisuuden pääsyy on valtava määrä kutuvaelluksen estäviä patoja. Samasta syystä ovat kadonneet myös vapaana virtaavat kosket. Eikä ilmastonmuutoksen vaikutuksia pidä unohtaa.

Lajien ja elinympäristöjen hupeneminen vaikuttaa yhteiskuntamme kantokykyyn ja resilienssiin. Kun luonnon monimuotoisuus heikkenee, lajien ja ekosysteemien on yhä vaikeampaa sopeutua säiden ääri-ilmiöihin ja ilmaston muuttumiseen. Hakatut metsät ja kuivatetut suot muuttuvat hiilivarastoista hiilen lähteiksi. Rehevöityminen ja saastuminen voivat pilata puhtaan juoma- ja uimaveden.

Kestävät elvytystoimet vievät kohti uutta normaalia

Elämme hetkessä, jossa voimme muuttaa suunnan. Lukuisten kansainvälisten instituutioiden, kuten YK:n, Maailmanpankin ja Euroopan komission mukaan koronapandemian jälkeinen elvytys on tehtävä taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävästi.

Samaa mieltä on myös tiede. Tiedeyhteenvedoissa todetaan, että kestävän kehityksen tavoitteet on mahdollista saavuttaa vain purkamalla luonnonvarojen ylikulutus. WWF on mukana kehittämässä ratkaisuja elvytykseen ministeri Krista Mikkosen asettamassa kestävän elvytyksen työryhmässä. Olemme tehneet ehdotuksia kestävään elvytykseen myös EU:lle.

Kestävät elvytystoimet eivät ratkaise kaikkia ongelmia, mutta ne auttavat rakentamaan tien ulos niin koronakriisistä kuin ekologisesta kriisistä. Siksi meidän on asetettava päätöspäivämäärä fossiilisten polttoaineiden käytölle ja investoitava yhä enemmän puhtaaseen energiaan. Meidän pitää luopua ympäristölle ja ilmastolle haitallisista tuista ja satsata luonnonsuojeluun ja heikentyneiden elinympäristöjen ennallistamiseen. Nyt meidän on mahdollista myös edistää rakennusten energiatehokkuutta sekä kestävää liikennettä ja ruokajärjestelmää.

Nämä toimet voivat olla systeemisen muutoksen alku, kun uusi normaali rakennetaan kestävälle pohjalle. Systeeminen muutos on valtava tavoite, joka on samaan aikaan välttämätön, mutta mahdollinen. Yhteiskuntamme kestävyyden määrittää se, pystymmekö luopumaan ylikulutuksesta ajoissa ja tekemään sen sosiaalisesti oikeudenmukaisesti.

Keskeistä on toimien ripeys ja riittävyys. Ekologisella jälleenrakennuksella on kiire. Luonto ei odota eikä neuvottele. Siksi nyt on varmistettava välittömästi, että kaikkiin elvytystoimiin liitetään kestävyyskriteerit: elvytystoimet eivät saa heikentää luonnon monimuotoisuutta, pahentaa ympäristön ja ilmaston tilaa tai tukea luonnonvarojen kestämätöntä käyttöä.

Luonnon monimuotoisuuden eteen tehtävillä toimilla emme voi hävitä. Luonnon hyvinvointi kasvaa, työllisyysvaikutukset ovat myönteisiä ja uusiutuvien luonnonvarojen kyky uusiutua kohenee. Tie kohti uutta normaalia on auki.