Uhanalaisia metsälintuja, vilkkaita tiaisia ja vaappuvasti lentävä rääkyjä – nämä linnut voit nähdä ja kuulla WWF:n Luontolivessä

Esittelemme kymmenen lajia, jotka voit nähdä WWF:n Luontoliven talvilintukamerassa. Lähetykseen voi lehahtaa muun muassa tuttu talitintti tai sen erittäin uhanalainen sukulainen. Tällä kertaa kameraa siivittää yleisön pyynnöstä myös ääni. Pääsääntöisesti linnut eivät laula talvella, joten lähetyksessä kuullaan lähinnä lajien kutsu- ja varoitusääniä.

Talitiainen oksalla

Talitiainen

Talitiainen, eli kansanomaisesti talitintti, on livekamerassa esiintyvistä lajeista kenties tutuin suurelle yleisölle. Talitiaisella on musta päälaki, valkeat posket, vihreä selkä, keltainen vatsa ja siivessä valkea poikittainen juova.

Sen ”titi-tyy” tai ”ti-tyy” on usein kuultu ja tuttu kevättalven ääniraita.

Talitiainen on rohkea lintu ja ruokintapaikkojen vakiovieras, joka viihtyy sekä kaupungeissa että maaseudulla. Talitiainen on yleinen koko Suomessa.

Sinitiainen oksalla.

Sinitiainen

Sinitiainen on hieman talitiaista pienempi. Sen selkein tuntomerkki – kuten nimestäkin voi päätellä – on kirkkaan sininen päälaki. Sinitiainen on vilkas liikkeissään ja lentelee vauhdikkaasti oksalta toiselle.

Sinitiaisen tunnistaa kirkkaasta, nopeatempoisesta ”sisisysy” -kutsuäänestään.

Sinitiainen Suomen linnustossa melko uusi tulokas. 1800-luvulla se oli Suomessa harvinainen, ja sen esiintyminen rajoittui vain aivan eteläisimpään Suomeen. Sittemmin sinitiainen on runsastunut ja levittäytynyt kohti pohjoista. Nykyisin yhtenäisen pesimäalueen pohjoisraja kulkee jo Etelä-Lapissa, ja ilmaston lämmetessä sinitiainen tulee jatkamaan pohjoisen valloitusta. Sinitiainen viihtyy parhaiten lehti- ja sekametsissä. Ihmisen tarjoama talviravinto on sille tärkeämpää kuin monelle muulle lajille, sillä se ei kerää varastoja talveksi.

Hömötiainen oksalla.

Hömötiainen

Hömötiainen on yhtä pieni kuin sinitiainen: noin 12 senttimetriä, kun sen mittaa pyrstön päästä nokkaan. Väritykseltään se ei häikäise, mutta mustan, harmaan ja valkoisen yhdistelmä on elegantti. Hömötiainen kerää varastoja talveksi ja pärjäilee yleensä hyvin kovankin talven yli.

Hömötiaisen tunnistaa leveästä, käheästä ”tsi tsi tsää tsää”-kutsuäänestään.

Vaikka hömötiainen on edelleen kohtalaisen yleinen vieras monilla ruokintapaikoilla, sillä ei mene tällä hetkellä hyvin. Hömötiainen oli ennen yksi Suomen yleisimmistä metsälinnuista. Metsien hakkuut ja niiden myötä tapahtunut vanhojen metsien väheneminen ovat kuitenkin vaikuttaneet siihen voimakkaasti. Sen kanta on pienentynyt jyrkästi, ja laji luokitellaan nykyään erittäin uhanalaiseksi.

Töytötiainen oksalla.

Töyhtötiainen

Töyhtötiainen on korean näköinen ja innokas pikkulintu. Vaikka se on yleisväritykseltään harmaa, päälaella oleva komea töyhtö tuo sen ulkoasuun aimo annoksen näyttävyyttä.

Sen tunnusomaisin ääni on iloinen, pirisevä trilli, jota on valitettavasti mahdollisuus kuulla aiempaa harvemmin.

Töyhtötiainen on hömötiaisen tavoin havumetsien lintu. Se ei viihdy avoimilla paikoilla, joten hakkuut ja vanhojen metsien väheneminen ovat vaikuttaneet siihen suuresti. Maan eteläpuoliskossa Lapin etelärajoille asti esiintyvä töyhtötiainen luokitellaan maassamme nykyään nopean taantumisensa takia vaarantuneeksi.

Kuusitiainen ruokintapaikalla.

Kuusitiainen

Kuusitiainen on pieni mutta suuripäinen tiainen. Hömötiaisen tavoin se on väritykseltään hillitty. Kuusitiainen muistuttaa kuvioinniltaan talitiaista, jolta keltainen väri on haalistunut pois. Kuusitiainen on helpoin tunnistaa niskassa olevasta isosta valkeasta laikusta. Kuusitiainen on hyvin nopea liikkeissään ja yleensä se lähinnä piipahtaa ruokintapaikalla nappaamassa pikaisen aterian vain lennähtääkseen nauttimaan herkkupalan muualle.

Kirkas, surumielinen vihellys ”tsii-tjyy” on kuusitiaiselle tunnusomainen.

Etelä-Suomessa kuusitiainen on yleinen, mutta Kainuun pohjoispuolella siihen ei juuri törmää.

Pähkinänakkeli puunoksalla

Pähkinänakkeli

Tiaisen kokoinen eloisa pähkinänakkeli on helposti tunnistettava ja monelle uusi tuttavuus. Se kiipeilee vilkkaasti puiden runkoja myös alaspäin, mikä erottaa sen kaikista muista Suomen lintulajeista. Jo pelkästään kiipeilytavastaan ja muodostaan nakkelin erottaa helposti. Pää on iso, kaulaa ei näytä olevan juuri lainkaan ja pyrstö on hyvin lyhyt. Nokka on pitkä ja teräväkärkinen ja sen tyvestä silmän kautta niskaan kulkee ilmettä antava musta juova. Selkäpuoli on siniharmaa ja vatsapuoli valkea.

Pähkinänakkelin tunnistaa terävästä ”tsit”-äänestä tai maiskuttavasta ”tyit”-äänestä.

Pähkinänakkeli on Suomessa harvinainen, eteläinen laji. Se on luokiteltu vaarantuneeksi kannan pienen koon takia, mutta kanta on ilmaston lämmetessä kasvamassa. Meillä esiintyy kahta eri pähkinänakkelin alalajia. Vakituinen pesimäkantamme, joka keskittyy lounaisimpaan Suomeen ja varsinkin Ahvenanmaalle, on alalajia europaea. Joinakin syksyinä meille vaeltaa idästä alalajin asiatica nakkeleita, ja vaellusvuosien jälkeen niitä voi jäädä myös pesimään. Talvilintulivessä esiintyvät pähkinänakkelit ovat asiatica-alalajia.

Käpytikka kelon rungolla.

Käpytikka

Käpytikka on väritykseltään pääasiassa mustavalkoinen, mutta alaperässä sillä on kirkkaanpunainen laikku. Naaraskäpytikalla päälaki on musta, kun taas koiraalla on myös niskassa punaista. Ruokintapaikalla sen käytöstä on mielenkiintoista tarkkailla, sillä makupaloista – yleensä rasvoista ja pähkinöistä – saattaa syntyä kiivastakin kilpailua käpytikkojen välillä.

Käpytikan ääni on metallinen ja kova ”kjik”.

Käpytikka on Suomen yleisin tikka, jota tavataan koko maassa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta.

Harmaapäätikka puussa.

Harmaapäätikka

Harmaapäätikka on helppo tunnistaa. Se on ainoa Suomessa pesivä tikka, jolla on vihreä selkä. Myös koiraan ja naaraan erottaminen on yksinkertaista: koiraalla on otsassa punainen laikku, kun taas naaraalla päälaki on täysin harmaa.

Harmaapäätikka on talviaikaan melko vaitonainen. Kevättalvella voi kuulla laulua, joka on tunnusomainen loppua kohti hidastuva ja laskeva vihellyssarjan ”kjyy-kjyy-kjyy kjyy kjyy”.

Suurin osa Suomen harmaapäätikoista pesii Etelä-Suomessa, mutta talvella niitä voi nähdä Lapissa asti. Se on yleensä arka lintu, mutta pakkasilla ruokintapaikat vetävät sitä voimakkaasti puoleensa. Harmaapäätikkaa erehdytään usein luulemaan vihreän värityksensä takia vihertikaksi, joka on kuitenkin Suomessa vain muutaman kerran tavattu suurharvinaisuus.

Valkoselkätikka puussa.

Valkoselkätikka

Valkoselkätikka on hieman käpytikkaa suurikokokoisempi tikka, jonka tunnistaa selkäpuolen valkoisista vaakaraidoista, viiruisista kupeista ja himmeän vaaleanpunaisesta alaperästä. Sen selän yläosa on musta ja vain alaosa on lajinimen mukaisesti valkoinen, mutta se näkyy yleensä vain lennossa. Sukupuolet näyttävät melkein samoilta: koiraan erottaa punaisesta päälaesta, naaraan mustasta. Valkoselkätikan pääasiallinen ravinto ovat hyönteisten, erityisesti kovakuoriaisten, toukat. Se etsii niitä lahoista puista. Talvisin se voi vierailla myös ruokintapaikoilla hakemassa talia.

Valkoselkätikan tunnistaa käpytikan ääntä pehmeämmästä ”kjyk” -äänestä.

Se on uhanalainen metsälintu. Vielä 1950-luvun alussa Suomessa eli 900 pesivää paria, mutta vuosituhannen loppupuolella laji oli kadota maastamme kokonaan elinympäristöjen tuhoutuessa. Suojelun ansiosta kanta on kasvanut hienoisesti.

Närhi lumella.

Närhi

Varislintuihin kuuluva närhi on yksi näyttävimmistä lajeista, jonka voi nähdä livekamerassamme. Se on väritykseltään pääosin punaruskea, mutta sen siivissä ja pyrstössä on paljon mustaa. Ennen kaikkea närhen siivessä oleva kirkkaansininen laikku tuo sen ulkoasuun koreutta. Vaappuvasti lentävä närhi on arka lintu, jonka läsnäolon paljastaa useimmiten voimakas ja karhea rääkäisy. Se on kaikkiruokainen, mutta ruokintapaikalla sitä kiinnostavat erityisesti pähkinät.

Närhi ääntelehtii tavallisesti voimakkailla rääkäisyillä, mutta se on myös taitava matkimaan monien muiden lajien ääniä.

Närhi on yleinen koko Suomessa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta.

Talvilintukamera on osa WWF:n Luontoliveä

Voit seurata lintujen talviruokintaa suorassa lähetyksessä WWF:n Luontolivessä. Lähetys on osa WWF:n laajempaa Luontolive-palvelua, jossa voi katsoa suoria lähetyksiä suomalaisesta luonnosta. Talvilintukamera on toteutettu yhteistyössä luontokuvaaja Hannu Siitosen kanssa. Luontoliven teknisestä toteutuksesta vastaavat Live Eye, Pukki Visuals, BCaster ja Frantic.

Katso luontoa suorassa lähetyksessä!

Klikkaa WWF:n Luontoliveen katsomaan, mitä lajeja voit seurata suorassa lähetyksessä juuri nyt.

Katso WWF:n Luontoliveä

Katso luontoa suorassa lähetyksessä!

Klikkaa WWF:n Luontoliveen katsomaan, mitä lajeja voit seurata suorassa lähetyksessä juuri nyt.

Pysy kartalla luonnonsuojelun kuulumisista - tilaa WWF Suomen uutiskirje

WWF:n uutiskirjeen avulla pysyt kartalla luonnonsuojelun tuoreimmista kuulumisista. Uutiskirje kolahtaa sähköpostiluukkuusi kerran kuukaudessa.

Tilaa uutiskirje

Pysy kartalla luonnonsuojelun kuulumisista - tilaa WWF Suomen uutiskirje

WWF:n uutiskirjeen avulla pysyt kartalla luonnonsuojelun tuoreimmista kuulumisista. Uutiskirje kolahtaa sähköpostiluukkuusi kerran kuukaudessa.