Harmaata hyytelölimaa ja itseään kloonaava kala – Tunnistatko mökkirantojen haitalliset vieraat?

Moni suomalainen lomailee kesäisin järvien ja jokien lähistöllä. Mökkeilyn lomassa kannattaa tarkkailla, onko omaan mökkirantaan pesiytynyt haitallisia vieraslajeja.

Vieraslajilla tarkoitetaan ihmisen joko tahallisesti tai vahingossa luontoon levittämää lajia. Ilmastonmuutos auttaa monia vieraslajeja leviämään, sillä se muuttaa pohjoisen elinympäristöjä niille nykyistä suotuisammaksi.

Vieraslajit ovat yksi isoimmista uhista luonnon monimuotoisuudelle. Ne ovat koko ajan kasvava uhka myös Suomen tuhansille järville. Vieraslajit voivat aiheuttaa monia erilaisia haittoja: ne voivat valloittaa alkuperäisiltä lajeilta elintilaa, risteytyä niiden kanssa, levittää tauteja ja loisia toisten lajien keskuuteen tai kilpailla samoista resursseista niiden kanssa.

’’Ilmastonmuutos vaikuttaa jo nyt Suomen järviin ja jokiin. Ilmastonmuutoksen myötä rankkasateiden määrän on ennustettu kasvavan, mikä pahentaa vesistöjen rehevöitymistä. Vesien lämpeneminen puolestaan aiheuttaa muun muassa happikatoa ja uhkaa näin vesiekosysteemejä’’, WWF:n sisävesiasiantuntija Jenny Jyrkänkallio-Mikkola sanoo.

Limainen yllätys mökkirannassa

Muutama kesä sitten Suomessa ihmeteltiin uimarannoille ilmestyneitä hyytelömäisiä, pallon muotoisia eliöitä. Erikoiset havainnot paljastuivat hyytelösammaleläimiksi. Kyseessä on sisävesissä elävä vieraslaji, joka viihtyy runsasravinteisissa ja lämpimissä vesistöissä. Ilmastonmuutos rehevöittää ja lämmittää Suomen järviä, mikä auttaa lajin leviämistä.

Niljakas hyytelösammaleläin on useista eliöistä koostuva yhdyskunta, joista hyytelömäinen massa muodostuu. Pieneliöt lisääntyvät jakamalla solujaan, ja yhdyskunta voi kasvaa parhaimmillaan jopa puolen metrin kokoiseksi. Sen torjunta on hankalaa, mutta löydettäessä hyytelösammaleläinyhdyskunnat kannattaa noukkia pois vedestä ja kompostoida tai haudata maahan.

Vieraslajilöydöistä on myös hyvä ilmoittaa ELY-keskukseen.

Sitkeästi leviävä koristekasvi tekee tuhojaan pinnan alla

Alun perin koristekasviksi tuotu keltalammikki on päässyt leviämään etenkin Varsinais-Suomessa vauhdilla. Keltainen vesikasvi saattaa olla ulkoisesti kaunis, mutta pinnan alla se pääsee tekemään tuhojaan. Mitä laajemmalle sen kasvustot ulottuvat, sitä hankalampi torjuttava keltalammikki on.

Kasvi leviää nopeasti uusille alueille ja vie elintilaa alkuperäiseltä lajistolta ja voi aiheuttaa talvisaikaan happikatoa sekä veden laadun huononemista. Sen rönsyt voivat kasvaa yhden kesän aikana useita metrejä. Valtoimenaan leviävä keltalammikki on omiaan aiheuttamaan vesistöjen rehevöitymistä. Uutena vieraslajina kasvia ei ole vielä nostettu vieraslajien luetteloon, mutta sen haitat ympäristölle ovat kiistattomat.

Keltalammikkia voi yrittää torjua itse kitkemällä, mutta se vaatii pitkäjänteistä työtä. Torjunnan kannalta on tärkeää, että kasvi poistetaan juurineen ja että kasvijätettä ei jää kellumaan veteen, jolloin kasvusto vain pääsee leviämään entisestään.

Myös kalat ja äyriäiset kärsivät vieraslajeista

Vieraslajien levittäytyminen yhä laajemmalle uhkaa myös Suomen ainoaa kotoperäistä rapulajia, jokirapua.

Jokiravun ahdinko johtuu täpläravun istuttamisesta vesistöihin. Ne levittävät rapuruttoa, joka koituu usein jokiravun kohtaloksi. Rapurutto voi tappaa yksittäisen järven tai joen jokirapupopulaation kokonaan tai lähes kaikki sen yksilöt.

Keski-Euroopassa runsaasti levinnyt hopearuutana on rantautunut myös Suomen etelärannikoille ja sisävesiin. Erikoinen kala pystyy lisääntymään kloonaamalla itseään. Hopearuutana aiheuttaa kalojen kesken kilpailua ravinnosta, ja saattaa jopa popsia pieniä kalanpoikasia suihinsa.

Hopearuutana on vallannut Euroopassa jopa kokonaisia järviä, ja se saattaa olla tulevaisuudessa hyvin haitallinen rehevien ja matalien vesistöjen alkuperäiselle eliöstölle. Ilmastonmuutos voi edistää lajin leviämistä, sillä hopearuutana hyötyy järvien lämpenemisestä ja rehevöitymisestä.