Ystävänpäivänä vietetään myös maailman bonobopäivää – poikkeuksellisen lempeät kädelliset elävät matriarkaatissa ja vaalivat ystävyyssuhteita

Kongon demokraattisessa tasavallassa elävät bonobot ovat simpanssien ohella lähimpiä sukulaisiamme: ihminen on 98,7 prosenttisesti sukua bonobolle. Bonobo tunnistettiin omaksi lajikseen vasta vuonna 1929 ja nämä kiehtovat kädelliset ovat vielä suureksi osaksi mysteeri.

Maailman bonobopäivää vietetään vuosittain ystävänpäivänä 14. helmikuuta. Ystävyyssuhteet ovatkin tärkeässä asemassa bonobojen sosiaalisessa järjestelmässä. Bonobot elävät naaraiden johtamissa suurissa laumoissa, ja vahvat sosiaaliset siteet mahdollistavat jopa sadan yksilön rauhanomaisen yhteiselon.

Varsinkin naarasbonobot muodostavat vahvoja ystävyyssuhteita, ja myös parittelevat keskenään. Vahva liittolaisuus auttaa naaraita pitämään lauman urokset kurissa, ja läheisyys ehkäisee myös naaraiden välistä valtataistelua.

”Hippiapinoiksikin” kutsutut bonobot ovat tunnettuja erikoisesta suhteestaan seksiin. Bonoboyhteisössä läheisyyttä ei ole varattu vain vastakkaiselle sukupuolelle tai poikasten hankkimiseen, vaan seksin avulla ylläpidetään keskinäisiä suhteita ja ratkaistaan konfliktitilanteita. Bonobot osoittavat hellyyttä myös halaamalla, pussailemalla, leikkimällä ja sukimalla toisiaan.

Bonobot ovat taitavia aistimaan toistensa tunnetiloja, ja ihmisten tapaan ne lohduttavat toisiaan halaamalla. Bonobot suhtautuvat useimmiten ystävällisesti myös vieraisiin laumoihin ja bonoboyksilöihin, ja ne saattavat myös jakaa ruokansa vieraiden kanssa.

Bonobojen huolettoman käytöksen takia poikasten isää on mahdotonta tietää, ja poikaset ovat siksi suurimmaksi osaksi naaraiden vastuulla. Erityisesti urospoikasen ja emon suhde on tiivis, ja jatkuu läpi elämän. Bonoboemo voi jopa auttaa aikuista poikastaan pääsemään naaraiden suosioon.

(juttu jatkuu kuvan jälkeen)

Salametsästys ja elinympäristöjen katoaminen uhkaavat bonoboja

Bonobot ovat uhanalaisia, ja niiden määräksi arvioidaan noin 10 000–50 000 yksilöä.

Bonobojen määrä on ollut laskussa viimeisen 30 vuoden ajan, ja tutkijat uskovat niiden määrän yhä vähenevän. Salametsästys ja elinympäristön kaventuminen uhkaavat bonoboja, ja lisäksi ne ovat hitaita lisääntymään. Naarasbonobot saavat yleensä ensimmäisen jälkeläisensä vasta noin 14 vuoden ikäisinä, ja bonobot lisääntyvät vain joka viides vuosi.

Salametsästettyjen bonobojen ruumiinosia käytetään uskomushoidoissa, ja lisäksi niitä vangitaan ja myydään lemmikeiksi. Alueen levottomuudet vaikeuttavat bonobojen suojelua salametsästykseltä. Vain osa bonoboista asuu suojelluilla metsäalueilla, ja suojelualueiden ulkopuolella asuvat bonobot ovat vaarassa menettää kotinsa, kun puita hakataan ja metsiä raivataan maatalouden käyttöön.

WWF auttaa bonoboja tukemalla bonoboyhteisöjen tutkimusta ja suojelemalla niiden elinympäristöjä. Olemme esimerkiksi olleet mukana perustamassa suojelualueita sellaisille alueille, joista on löydetty uusia bonoboyhteisöjä. Lisäksi WWF kouluttaa ja varustaa bonobojen kartoitustyötä tekeviä tahoja. Kartoitustyö on tärkeää, sillä sen avulla saadaan tärkeää tietoa bonobojen määrästä, sekä niihin kohdistuvista uhkista.