Näkökulma: Suomalaisten ylikulutuspäivä, sota ja pandemia – mitä niillä on yhteistä?
Suomalaiset ovat käyttäneet oman osansa maapallon luonnonvaroista tältä vuodelta tänään. Ylikulutuksen purkaminen turvaa meitä myös sodan epäsuorien vaikutusten ja pandemian riskeiltä.
Tänään on suomalaisten ylikulutuspäivä. Se tarkoittaa, että tänä päivämääränä suomalaiset ovat kuluttaneet laskennallisesti osansa maapallon uusiutuvista luonnonvaroista tältä vuodelta. Laskennallisuus tarkoittaa, että luonnonvarojen kulutusta arvioidaan suhteessa maapallon kykyyn tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja käsitellä fossiilisista polttoaineista aiheutuvia hiilidioksidipäästöjä. Laskelmat tehdään viimeisimmän saatavilla olevan kansainvälisen tilastotiedon perusteella.
YK:n ja muiden tahojen keräämän tuotanto- ja kulutustiedon muodostuminen kestää aikansa. Ylikulutuslaskelmissa käytetty tieto on peräisin neljän vuoden takaa. Siitä tuntuu olevan ikuisuus.
Viimeiset vuodet ovat olleet täynnä epävarmuutta. Viime vuonna suomalaisten ylikulutuspäivänä kirjoitin tekstin, jossa käsittelin pandemian ja talouden elvytyksen vaikutuksia ylikulutuspäivään. Nyt elämme sodan varjossa. Tähän päälle kerromme, että jos kaikki kuluttaisivat kuin suomalaiset, tarvitsisimme yli kolme ja puoli maapalloa.
Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät jo ympäri maailmaa – myös Suomessa. Luonto köyhtyy hälyttävällä tahdilla. Se uhkaa luonnon itseisarvoa, mutta vähentää myös toimivien ekosysteemien yhteiskunnille tuomaa suojaa ympäristönmuutoksen ja ilmastokriisin vaikutuksia vastaan. Muun muassa elinympäristöjen pirstoutuminen ja massiivinen eläintuotanto lisäävät pandemioiden riskiä. Pandemian ja sodan kaltaisten akuuttien kriisien lisäksi edessämme on lisää ylikulutukseen liittyviä vääjäämättömiä kriisejä, jos emme ryhdy kiireellisiin toimiin ylikulutuksen purkamiseksi.
Nämä ovat olleet tiedossa jo vuosia, mutta silti suomalaisten ylikulutus on pysynyt aika lailla samalla tasolla viimeiset kymmenen vuotta. Nyt se on saatava laskuun, jotta emme petaa eteemme globaalien kriisien pahenevaa kierrettä.
Sodan myötä on keskusteltu turvallisuuspolitiikan ohella huoltovarmuudesta, energiasta ja ekologisesta siirtymästä. Lannoitteiden ja energian suhteen Suomi ja moni muu maa on huomattavan riippuvainen Venäjästä. Myös venäläisen puun tuonti suomalaisen teollisuuden raaka-aineeksi on merkittävää. Pelkäämme, että sodalla on vaikutuksia myös ympäristönsuojeluun Suomessa.
Vuosien ajan on ollut selvää, että fossiiliriippuvuudesta on irrottauduttava. Selvää on myös se, että se ei voi tapahtua lisäämällä jo nyt liiallista puun käyttöä. Yhtä lailla on ollut tunnettua, että liian suurta eläintuotantoa on pienennettävä, jos haluamme saavuttaa ilmastotavoitteemme, purkaa ylikulutusta sekä pienentää pandemioiden riskiä.
Edessä oleva ekologinen siirtymä on välttämätön ja nämä muutokset on tehtävä sitä varten joka tapauksessa. Tämä täytyy pitää kirkkaana mielessä, kun reagoidaan sodan vaikutuksiin. Houkutukset pikaisiin laastaritoimiin, kuten polttoaineiden keinotekoisiin alennuksiin, hidastavat välttämätöntä muutosta. Silti äärimmäisen tärkeää on varmistaa, että muutokset tapahtuvat – ja niiden vaikutukset jakautuvat – oikeudenmukaisesti. Ihmisten toimeentulo ja perustarpeiden täyttyminen on varmistettava. Työpaikkojen ja toimialojen rakenteen oikeudenmukaiseen muutokseen on osoitettava tukea.
Yksinkertainen resepti siirtymään on lisätä kaikkea hyvää – kuten energiatehokkuutta, kestävää uusiutuvaa energiaa ja herkullista kasvipohjaista ruokaa. Mutta samalla välttämätön osa muutosta on huonon vähentäminen. Se on poliittisesti vaikeaa ja siinä olemme epäonnistuneet järjestelmällisesti. Valtion budjetissa on edelleen miljardien edestä haitallisia tukia, eikä niitä ole onnistuttu purkamaan yrityksistä huolimatta. Luonnon ylikulutuksesta riippuvaisia liiketoimintamalleja on suorastaan mahdotonta yhdistää kestävän kehityksen kanssa. Näitä rakenteita on järjestelmällisesti purettava sekä tuettava niiden uudistamista. Olemassa olevien etujen valvonta tai poliittisen johtajuuden puute eivät saisi estää tätä välttämätöntä muutosta tapahtumasta. Keinot ovat olemassa.
Pandemiavuosienkin jälkeen meidän on löydettävä tahtoa toimia. Yhdessä voimme rakentaa sellaista tulevaisuutta, jossa luonto ja ihmiset elävät sopusoinnussa keskenään. Ekologinen siirtymä vähentää haavoittuvuuttamme ja lisää turvallisuutta, ja siksi siirtymän toteuttamisen on oltava korkealla yhteiskunnallisissa prioriteeteissa.
