Tuoreet riistakamerakuvat Lapin tuntureilta antavat kasvavan toivon kipinän – naalin pesintä Suomessa on lähempänä kuin vuosikymmeniin
Viime vuosien aikana naalin pesintää Suomen tuntureilla on odotettu toiveikkaammin kuin koskaan sitten vuoden 1996. Metsähallituksen luontopalveluiden ja WWF:n ylläpitämillä ruokinta-automaateilla on käynyt odotusta nostattavia asiakkaita.
Pörheän paksun turkin alle kätkeytyy noin kissan kokoinen koiraeläin, maamme uhanalaisin nisäkäs naali. Naalien tarkkaa lukumäärää Suomessa on vaikea arvioida, sillä ne liikkuvat laajoilla alueilla myös Norjan, Ruotsin ja Venäjän puolella. Pesivää naalikantaa ei ole Suomessa ollut 1990-luvun puolivälin jälkeen.
Naalia varten tehtyjen ruokinta-asemien yhteyteen asennettujen riistakameroiden ja näköhavaintojen perusteella voidaan tehdä kuitenkin varovaisia arvauksia. Metsähallituksen Tuomo Ollila arvelee naaliyksilöitä liikkuvan tuntureillamme noin kymmenestä viiteentoista vuodessa. Yksi asia on kuitenkin varma: naalihavaintojen määrä Suomessa on nousussa.
Naali ruokkii pentuja pesän sisällä, ja siksi hyvä pesä on tärkeä pentujen selviytymiselle.
Toivoa naapurimaista
Syy naalikannan elpymiseen löytyy naapurimaistamme. Ruotsissa, Norjassa ja Venäjällä naalikanta on ilahduttavassa kasvussa pitkäjänteisen, vuosikymmeniä jatkuneen suojelutyön jälkeen. Eräs suojelukeino on luonnonvaraisten naalien tarhaus ja palautusistutus.
Norjassa tarhassa kasvatettujen naalien vapautuksia on tehty hyvällä menestyksellä jo pitkään. Esimerkiksi Varangin niemimaalla vuosina 2018–2021 tehdyt vapautukset johtivat viime kesänä seitsemään onnistuneeseen pesintään. Helmikuun alussa Norja vapautti 25 Oppdalin tarhalla syntynyttä naalia lähelle Suomen rajaa.
Norjan ja Ruotsin naalikanta on vahvistunut merkittävästi, ja se näkyy myös Suomessa. Maiden yhteisen naalikannan kooksi arvioidaan noin 450 aikuista yksilöä. Ollila toivoo, että ruokinta-automaattien avulla naalit asettuvat Suomen puolelle jäädäkseen.
Suomessa ensimmäiset automaatit vietiin tuntureille vuonna 2015. Sen jälkeen niiden määrää on lisätty tasaiseen tahtiin. Yhteensä 28 koiranruualla täytettyä ruokinta-automaattia on sijoitettu Enontekiön ja Utsjoen tuntureille, alueille, joilla naaleja tiedetään liikkuvan ja joilta tunnetaan niiden vanhoja pesäpaikkoja.
(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)
Tunturissa liikkuvien ihmisten on syytä jättää naalin ruokintapaikat rauhaan sellaiseen törmätessään.
Hyvä sopulivuosi on naalin vuosi
Toinen oleellinen syy naalikannan kasvuun on tärkeiden myyräsyklien, eli pikkujyrsijöiden syklisten kannanvaihteluiden paluu vuoden 2010 jälkeen.
Aiemmin säännönmukaiset myyräsyklit katosivat tuntemattomasta syystä 1980-luvun puolivälin jälkeen, mutta palasivat – ainakin toistaiseksi – melko säännöllisiksi vuoden 2007 jälkeen. Sopulit ja myyrät ovat tunturialueen avainlajeja ja myös naalin pääasiallista ravintoa. Myyrien normaalisti noin neljävuotiset syklit ovat naalin kannalta elintärkeitä, sillä luonnossa naali elää vain noin viisivuotiaaksi.
WWF:n suomalaisen luonnon ohjelmajohtaja Petteri Tolvasen mukaan syytä myyräsyklien pitkään poissaoloon ja palaamiseen ei tiedetä, mutta yhtenä syynä syklien muutosten takana saattavat olla aikaisempaa lämpimämmät talvet. Vaikka lunta olisi paljon, voi keskellä talvea esiintyä lämpimiä vesisateisia jaksoja. Lumen läpi valuneesta vedestä muodostuva jääkerros maan pinnassa on kohtalokas tekijä hangen alla elävien myyrien ja sopuleiden lisääntymisen kannalta.
Hyvä sopulivuosi tarkoittaa hyvää pesimävuotta myös naalille. Huonoina sopulivuosina pentuja syntyy vähän tai ei lainkaan.
(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)
Norjassa vapautetut naaliyksilöt tunnistaa korvassa olevasta merkinnästä.
Uhanalaisuuden monet kasvot
Silloin tällöin naalin ruokinta-aseman riistakameran kuviin tallentuu muitakin kulkijoita, kuten poroja, korppeja, ahmoja, ihmisiä sekä naalin pahin vihollinen kettu.
Suomessa kettu on levittäytynyt jo korkeimmillekin tunturialueille. Se on lähes kaksi kertaa naalin kokoinen, mutta käyttää samoja pesäpaikkoja ja kilpailee samasta ravinnosta arktisen serkkunsa kanssa. Ketun leviämiseen yhä pohjoisemmaksi on luultavasti monia syitä, jotka liittyvät ilmaston lämpenemiseen ja ihmisen toimintaan. Ihmisiltä jää luontoon kettua houkuttelevia kalan perkeitä ja ruoan tähteitä. Naali voisi myös hyödyntää ihmisen tähteitä, mutta se ei pärjää kettua vastaan ja voi pahimmassa tapauksessa tulla ravintokiistan seurauksena tapetuksi. Myös suden hävittäminen Lapista on osaltaan edesauttanut ketun voittokulkua.
Varta vasten naalille kehitetyillä automaateilla tehty lisäruokinta sekä ketun poistopyynti ovat tehokkaita keinoja parantaa naalin tilannetta. Automaatit ovat naaleille turvallisia ruokailupaikkoja, sillä niiden kapeasta kulkuaukosta mahtuvat korkeintaan pienimmät ketut tai ketunpoikaset.
Naalilla on luonnollinen paikkansa tuntureillemme. Yhdessä villipeuran ja sopulin kanssa se oli ensimmäisiä jääkauden jälkeen Fennoskandiaa asuttaneita lajeja. Ilman sitä tuntureiden eläinlajisto olisi paljon köyhempi.
Ollila näkee naalin tulevaisuuden Suomessa toiveikkaampana kuin pitkiin aikoihin.
”Jos pesintää ei nähdä tänä vuonna, niin lähivuosina varmasti. Töitä on kuitenkin jatkettava, sillä tämä ei tapahdu itsestään.”
Metsähallituksen Luontopalvelut on mukana pohjoismaisessa naalien suojelutyössä yhdessä Ruotsin ja Norjan toimijoiden kanssa. Yhteistyötä on tuettu esimerkiksi Felles Fellrev Nord interreg -hankkeilla. Yhteistyön avulla seuranta- ja suojelumenetelmiä ja raportointia on yhtenäistetty ja tiedonkulku naalien liikkeistä on sujuvaa. Suomessa Metsähallitus tekee tiivistä yhteistyötä WWF:n kanssa.
Liity Lumi-kummiksi
Suojele kanssamme pohjoista luontoa ilmastonmuutoksen vaikutuksilta. Lumesta ja jäästä riippuvaiset eläimet ovat vakavasti uhattuna jo nyt – myös Suomessa.