Miten naalia suojellaan? Listasimme kuusi keinoa

1. Ruokinta-automaatit

Yksi tärkeimmistä suojelutoimista ovat naalin esiintymisalueille ja vanhojen pesäpaikkojen läheisyyteen vietävät, koiranruualla täytettävät ruokinta-automaatit. Automaateista saatava lisäruoka tukee poikasten selviämistä ensimmäisestä talvesta ja auttaa aikuisia naaleja pysyttelemään parhailla reviireillä heikkojen myyrävuosien yli. 

Automaatit on rakennettu siten, että naalin kanssa samoista pesäpaikoista ja ravinnosta kilpaileva kettu ei pysty niitä hyödyntämään. Ruokapaikoille on myös asennettu riistakameroita, joista saadaan arvokasta lisätietoa naalin esiintymisestä. 

Metsähallitus ja WWF ovat toimittaneet ruokinta-automaatteja naaleille Suomen Lappiin vuodesta 2015 alkaen, ja tällä hetkellä niitä on maastossa 28 kappaletta. Myös Norjassa ja Ruotsissa naalit saavat lisäruokaa automaateista. 

2. Ketun poistopyynti tunturialueilla

Kettu on levittäytynyt yhä vahvemmin naalin perinteisille esiintymisalueille, ja se on naalille suuri uhka. Arktista serkkuaan huomattavasti suurikokoisempi kettu syö samankaltaista ravintoa kuin naali, eikä naalilla ole asiaa ketun valtaamille pesäpaikoille. Kettu pystyy myös tappamaan naalin poikasia ja jopa aikuisia naaleja.

Ketun leviämiseen tuntureille on luultavasti monia syitä, jotka liittyvät paitsi ilmaston lämpenemiseen myös ihmisen toimintaan. Muun muassa suden hävittäminen Lapista on edesauttanut ketun voittokulkua.

Metsähallitus organisoi kettujen poistopyyntiä tunturialueilla naalin suojelemiseksi. Ketun poistopyynti on tärkeää kohdentaa erityisesti naalin kannalta lupaavimmille pesimäalueille. 

3. Ruuantähteiden poisvienti tuntureilta ja jätehuolto

Kalastus ja Lapin erämaat houkuttelevat ihmisiä tuntureille. Yhä useampi suuntaa tiettömien taipaleiden taakse tunturiin lentokoneen, helikopterin, mönkijän tai moottorikelkan kyydissä, jolloin on helppoa viedä mukanaan runsaammin ja ylellisempää evästä kuin perinteiselle rinkkavaellukselle. Haittapuolena on, että kalastusporukat ja retkeilijät jättävät luontoon kalan perkeitä ja ruuantähteitä, jotka helpottavat ketun selviämistä tunturipaljakalla. Toki naalikin hyödyntää ihmisen jättämiä tähteitä ja naali on kettua paremmin sopeutunut sinnittelemään hyvinkin niukalla ravinnolla, mutta sen on silti vaikeaa pärjätä kettua vastaan. 

Merkittävää on myös toimiva jätehuolto tienvarsien asutus- ja lomakeskuksissa. Jos jätteiden joukosta saa haalittua ravintoa, ketut voivat selvitä kovimman talvikauden niiden avulla ja siirtyä kevään koittaessa ylemmäs tunturipaljakalle. Toimivalla jätehuollolla ja roskattomalla retkeilyllä on merkittävä vaikutus siihen, että kettu ei pääse leviämään liikaa naalin alueille. 

4. Ilmastonmuutoksen hillintä

Ilmastonmuutos ja sen seuraukset ovat pitkällä aikavälillä naalin pahin uhka. Paljakan ja tunturikoivuvyöhykkeen pinta-alan on ennustettu pienenevän voimakkaasti puurajan noustessa, ja näin naalille ja muille tunturilajeille jää entistä vähemmän elintilaa. Ketun levittäytymisen lisäksi lämpimämmät talvet vaikuttavat naalin pääravinnon, eli piennisäkkäiden kuten myyrien ja sopulien selviämiseen. 

Naali, kuten muutkin arktiset lajit, on erikoistunut kylmään. Se on sopeutunut tunturipaljakan karuihin olosuhteisiin ja joutuu vetäytymään yhä pohjoisemmas ja ylemmäs tuntureille, kun eteläiset lajit kuten kettu levittäytyvät alueelle. Kun Pohjoinen jäämeri tai tunturin huippu tulevat vastaan, naalillakaan ei ole enää suuntaa, minne paeta. 

Ilmastonmuutoksen hillintä on paras keino auttaa naalia. Sitä hillitään muun muassa luonnonvarojen kestävällä käytöllä, uusiutuvien energiamuotojen käyttöönotolla sekä huolehtimalla hiilinieluista, kuten metsistä. 

5. Pesäpaikkainventoinnit

Naalit pesivät tyypillisesti esi-isiensä suotuisiin paikkoihin kaivamiin vanhoihin luolastoihin, jotka säilyvät naalien paikalle kuljettamien ravinteiden vaikutuksesta maastossa tunnistettavina vielä vuosikymmenienkin päästä. Suomessa tällaisia pesäpaikkoja tunnetaan noin 250. 

WWF ja Metsähallituksen Luontopalvelut ovat kouluttaneet vapaaehtoisia, jotka käyvät vuosittain tarkistamassa näitä pesäpaikkoja. Jos merkkejä pesinnästä tai naalien säännöllisestä oleskelusta havaitaan, naalia voidaan ripeästi auttaa lisäruokinnalla ja ketun poistopyynnillä.

6. Yhteistyö Norjan ja Ruotsin kanssa

Koska naali liikkuu yli maarajojen, naalin suojelutyötä tehdään tiiviissä yhteistyössä Ruotsin ja Norjan kanssa. Norjassa naalinsuojeluhanke on vapauttanut tarhaoloissa syntyneitä luonnonnaalien pentuja luontoon, parina viime vuotena myös Suomen rajan tuntumaan.  

Naalien vapautukset vaikuttavat olleen naalille suotuisia: Esimerkiksi Varangin niemimaalla vuosina 2018–2021 tehdyt vapautukset johtivat kesällä 2021 seitsemään onnistuneeseen pesintään.