Kurkista kanssamme Bolivian Amazonille: näin WWF turvaa ainutlaatuista jokiseutua, jota uhkaa ilmastonmuutos
Iténezin suojelualue on monimuotoisuuden aarreaitta, jonka lajit ja paikallisyhteisöt joutuvat sopeutumaan ilmastonmuutoksen seurauksiin, kuten kiihtyviin metsäpaloihin. Paikalliset kertovat luonnonsuojelusta alueella, missä WWF on toiminut lähes 20 vuotta.
Aurinko nousee Iténezin suojelualueella. Maisemaan sekoittuu taivaan syvää oranssia ja metsien tummaa vihreyttä. Linnut liitelevät joen yllä, ja delfiinit aloittavat pitkää uintitaivalta, joka johdattaa ne kilometrien päähän Bolivian Amazonin sydämeen.
Iténez on kolmanneksi tärkein suojelualue Amazonin alueella Boliviassa. Se pitää sisällään joukon erilaisia ekosysteemejä: trooppisia metsiä, savanneja, jokivarren metsiä, jokia ja järviä. Alueella esiintyy 490 kasvilajia ja 714 eläinlajia sekä asuu 14 kyläyhteisöä, joissa elää myös alkuperäiskansojen edustajia.
Iténezissä virtaavat Blanco-joen ja Llanos de Moxos -kosteikon vedet. Llanos de Moxos on yksi maailman suurimmista suojelluista kosteikoista ja koti runsaalle luonnonkirjolle. Se onkin julistettu Ramsar-alueeksi, eli erityistä suojelua vaativaksi kosteikko- ja vesialueeksi.
Jättiläissaukko on yksi tunnetuimmista lajeista, joka elää Iténezin suojelualueella.
”Joki on elämä”
Iténezin asukkaat elävät kestävästi rinnakkain metsän ja joen kanssa. Toiset saavat elantonsa maataloudesta, toiset syreenimaidon keräämisestä vedenpitävien kassien ja ponchojen raaka-aineeksi. Paikallisten elinkeinot vaihtelevat myös kalastuksesta puusepän työhön, karjankasvatukseen, opetustehtäviin ja sesongin mukaisten hedelmien poimintaan.
Itonama-alkuperäiskansaan kuuluva opettaja Lola Salvatierra valmistautuu pitämään oppituntejaan julkisessa koulussa Versallesissa, joka sijaitsee Iténezin suojelualueella. Hän on asunut alueella nuoresta saakka ja nähnyt, miten suojelualueen perustaminen vuonna 2005 on vaikuttanut paikallisten yhteisöjen elämään.
”Perustamisen jälkeen olemme nähneet koko yhteisön ja sitä ympäröivän luonnon elämänlaadun muuttuvan. Olemme oppineet huolehtimaan metsästä ja joesta. Ne ovat kotimme, perintömme, elämämme lähde. Joki on elämä, metsä on elämä”, Salvatierra sanoo.
Muutoksen on nähnyt myös San Borjan yhteisössä asuva Justo Chávez, joka toimii Itenezin suojelualueen hallintokomitean puheenjohtajana. Hän on paikallinen maataloustuottaja, joka on sitoutunut suojelutyöhön.
”Ennen viranomaisten tukea Blanco-joella ei ollut juuri lainkaan kilpikonnia. Puistonvartijoiden sekä WWF:n kaltaisten kansalaisjärjestöjen tuen ansiosta tilanne on muuttunut”, hän kertoo.
”Kestämättömän kalastuksen vuoksi joessa ei ollut kalaa. Vaikka etsimme, mitään ei löytynyt. Suojelualueen perustamisen jälkeen kului joitakin vuosia, ja kalaa olikin jo paljon”, kertoo puolestaan Casiano Muyuro, entinen puistonvartija ja paikallisyhteisön johtaja.
WWF on työskennellyt Iténezin suojelualueella sen perustamisesta lähtien ja avustanut sen hallinnointia muun muassa edistämällä luonnonvarojen käytön kestävyyttä paikallisyhteisöjen hyväksi ja tukemalla luonnonsuojelua. Tällä hetkellä suojelualueella toimii hallintokomitea, jonka jäsenet koostuvat alueen kylien asukkaista. Komitea laatii ohjeistuksia muun muassa metsistä saatavan puun kestävälle käytölle ja kalastukselle. Näiden suunnitelmien ansiosta yhteisö ei ainoastaan käytä luonnonvaroja kestävästi, vaan yhteisöstä on tullut myös metsänsuojelijoita.
Arraukilpikonnia Versallesin kylän lähistöllä Iténezin suojelualueella.
Ilmastonmuutos näkyy joka päivä
Iténeziä on suojeltu lähes 20 vuoden ajan. Uhkia kuitenkin on yhä: yksi niistä on ilmastonmuutos, jonka seurauksia yhteisöt kokevat päivittäin.
”Ilmastonmuutos vaikuttaa paikallisten asukkaiden ja maanviljelijöiden elämään monin tavoin. Kuivuuden aikana laguunit ja purot kuivuvat, kun taas sadekaudella kaikki tulvii, mikä aiheuttaa haittaa laidunmaille ja maanviljelylle”, kertoo Bella Vista -yhteisön jäsen Deimer Atiare.
”Yhteisöissämme harjoitetaan pienimuotoista maanviljelyä. Metsien raivauksesta ja metsäpaloista johtuva kuivuus haittaa viljelyä ja satojen onnistumista. Maissisatomme on jo kärsinyt tästä”, lisää Justo Chavez.
Metsäpalot ovatkin yksi suurista huolenaiheista alueella. Ilmastonmuutoksen vuoksi trooppinen Amazon kärsii yhä pahemmin vuosittaisista metsäpaloista. Kuivuus, korkeat lämpötilat ja tuulet pahentavat metsäpaloja, jotka eivät ole luontaisia kostealla sademetsäalueella.
”Kuivan kauden tullessa tulipalot voivat vaikuttaa kumi-, kaakao- ja kastanjaistutuksiin sekä villieläimiin. Oikeastaan kaikkeen, mitä metsissä elää”, Atiare sanoo.
Ilmastonmuutos näkyy myös joidenkin eläinlajien ravintovalinnoissa, käyttäytymisessä ja jopa värityksessä. Opettaja Lola Salvatierra on havainnut muutoksia kilpikonnissa.
”Olen työskennellyt kilpikonnien kanssa vuosia ja ihailen niitä paljon. Olen huomannut, että nykyään syntyy myös albiinoyksilöitä sekä täpläisiä kilpikonnia. Mielestäni se voi johtua saastumisesta tai ilmastonmuutoksesta. Toinen uusi asia on se, miten kilpikonnat syövät kitkeriä hedelmiä. Uskon niiden tekevän niin, koska ne syövät jotain haitallista vedestä ja etsivät keinoa myrkyn pysäyttämiseen”, hän kertoo.
Myös Justo Chávez on huomannut muutoksia eläinten käyttäytymisessä: ”Minulla on noin 150 vesimelonikasvia. En ole koskaan nähnyt, että jacarenkaimaani tai meille tuttu lintu kultapyrstö söisivät kasvia. Nyt ne jopa poraavat pieniä vesimeloneja. Tällaista ei ole tapahtunut ennen.”
Jacarenkaimaani on Etelä-Amerikassa yleinen alligaattorilaji.
Yhteistyöllä uusia keinoja kestävään kalastukseen ja jokidelfiinin suojeluun
Iténezin seudun asukkaiden huolia pyritään ratkomaan myös yhteistyöllä WWF:n kanssa. Suomen ulkoministeriön ja WWF-kummien tuella aloitettiin hanke, jonka tavoitteena on turvata ainutlaatuista jokiekosysteemiä entistä paremmin. Mukana on paljon eri kumppaneita, joilla on syvällistä tietämystä niin alueen ekologisesta, sosiaalisesta kuin poliittisesta tilanteesta.
”Yksi haasteistamme on jokialueen puutteellinen tuntemus. Siksi hankkeessa tuotetaan tieteellistä tietoa veden virtaamasta, laadusta, vesien lajistosta sekä paikallisten asukkaiden vedenkäytön tarpeista. Tiedon avulla jokialueen suojelun ja kestävän käytön turvaamiseksi pystytään tekemään oikeanlaisia päätöksiä ja toimenpiteitä”, kertoo hankkeen Bolivian-koordinaattori Marcela Áñez.
Hankkeessa jokialueelle kehitetään myös hoitosuunnitelma, jonka tavoitteena on varmistaa vesivarojen käytön kestävyys, kalastuksen vastuullisuus sekä turvata muun muassa jokidelfiinin ja jaguaarin suojelu. Iténezin suurimpia haasteita on kestämätön maatalouden ja karjankasvatuksen laajentuminen, mikä vaarantaa vesivarojen saatavuutta ja laatua. Yksi hankkeen tärkeimpiä tavoitteita on vaikuttaa viranomaisiin ja muihin toimijoihin ja näin varmistaa, että maankäytön säädöksiä noudatetaan.
”Jos haitallinen maankäytön muutoksen trendi jatkuu nykyisellään, ekosysteemien ja paikallisväestön kyky sietää äärimmäisiä sääilmiöitä, kuten kuivuutta, vähenee. Tämä taas luo edellytyksiä metsäpaloille”, Añez kertoo.
Alueen hallinnointisuunnitelmat ovat avainasemassa paikallisyhteisöjen sopeutumisessa ilmastonmuutokseen ja luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa. Suunnitelmiin otetaankin mukaan kriteerit ilmastonmuutokseen sopeutumiseen. Odotukset projektille ovat korkealla.
”Oletamme, että makean veden resurssien ja Blancon jokialtaan hoidon vahvistaminen on ilmastonmuutokseen sopeutumisen kannalta elintärkeitä. Odotamme, että hankkeella on myönteisiä vaikutuksia alkuperäiskansoille ja paikallisyhteisöille, jotka ovat riippuvaisia muun muassa kalastuksesta”, sanoo WWF Bolivian suojelujohtaja Jordi Surkin.
Auta Sademetsä-kummina
Tuellasi suojelemme luonnon monimuotoisuuden aarreaittoja, joita tuhotaan hälyttävällä vauhdilla. Tavoitteemme on pysäyttää maailman metsäkato vuoteen 2030 mennessä. Siihen pystymme vain yhdessä.