Saimaalla etsitään nyt haamuverkkoja – pohjaan unohtuneet verkot voivat pyytää saalista jopa 15 vuotta ja päätyä norppien kohtaloksi
Haamuverkkoja, eli karanneita, unohtuneita tai muusta syystä pohjaan jääneitä verkkoja etsitään Saimaalla niiltä norpan asuinalueilta, joissa myös verkkokalastetaan paljon. Tehokkain tapa suojella saimaannorppaa on jättää kaikki verkot kuivalle maalle.
Elokuun lopun ilta-aurinko on juuri kurkistamassa pilven takaa, kun Ismo Marttinen hyppää WWF:n norppatyöryhmän veneeseen Sarviniemessä Saimaalla. Hän käynnistää moottorin ja alkaa ohjata venettä hiljalleen eteenpäin siksakin muotoa. Ruorin vieressä viistokaikuluotain piirtää kuvioita näytölle.
”Näin nämä kesäpäivät ovat käytännössä sujuneet”, Marttinen naurahtaa.
Marttinen on WWF:n aluevastaava Saimaalla ja viime kesänä hän on kiertänyt Saimaan vesiä vapaaehtoisten kanssa etsien haamuverkkoja. Haamuverkot ovat unohtuneita, karanneita tai jostain toisesta syystä veteen jääneitä verkkoja.
Pohjaan unohtunut verkko pyytää Marttisen mukaan saalista vielä 10–15 vuotta. Huonolla tuurilla verkkoon hukkuu norppa.
”Jos vedessä on aktiivisesti pyytävä ansa kymmenen vuotta, niin se ei ole haitta pelkästään norpalle vaan muillekin eläimille.”
(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)
WWF:n aluevastaava Ismo Marttinen etsii haamuverkkoja viistokaikuluotaimen avulla.
Opetteleminen vaati monta sukellusta
Kesä 2021 oli harjoittelemisen kesä. Silloin Marttinen hankki WWF:n norppatyöryhmän työveneeseen viistokaikuluotaimen ja alkoi tuijottaa ruutua. Aluksi oli opeteltava käyttämään laitteistoa ja tunnistamaan, miltä mikäkin näyttää viistokaikuluotaimen ruudulla. Käytännössä Marttinen opetteli tämän katsomalla ensin kaikuluotaimen ruudulla olevaa muodostelmaa ja sukeltamalla sitten veteen katsomaan miltä pohjassa näyttää.
”Sitten kävimme laittamassa verkot järven pohjaan, ajoimme veneellä yli ja katsoimme, miltä se näyttää kaikuluotaimessa.”
Vastaus: Se näyttää hyvin, hyvin ohuelta viivalta, melkein varjolta.
Kun kaikuluotaimen näyttöön piirtyy sellainen viiva, ajaa Marttinen veneellä alueen yli eri suunnista vielä muutaman kerran varmistuakseen. Jos kyseessä on verkko, sen saa vedettyä naaraimella ylös.
Itämerellä haamuverkot ovat iso ongelma
Saimaalla haamuverkkoja naarataan nyt ensimmäisiä kertoja, mutta WWF:llä on kokemusta haamuverkkojen naaraamisesta myös Itämereltä Puolan ja Liettuan rannikolla. Vuosina 2011–2012 toteutetussa haamuverkkotutkimuksessa havaittiin, miten tuhoisa vaikutus haamuverkoilla on vesieliöille.
Mereen unohdetut verkot pyytävät kalan lisäksi esimerkiksi merikilpikonnia, delfiinejä ja pyöriäisiä, lintuja, haita ja hylkeitä.
Lisäksi haamuverkot ovat muovijätteen lähde. Nykyiset kalaverkot on usein tehty nylonista, polypropeenista tai polyesterista, ja ne kestävät merenpohjassakin satoja vuosia.
Vuonna 2015 Itämerellä saatiin yhdessä yksittäisessä WWF:n johtamassa haamuverkko-operaatiossa saaliiksi 268 tonnia kalastusverkkoja, -köysiä ja muita materiaaleja.
(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)
Veneellä ajetaan etsintäkuviota, jotta jokainen kohta tulee tarkistettua, eikä yksikään haamuverkko jää huomaamatta.
Välillä kaikuluotaimessa näkyy sukeltava norppa
Ainakin Saimaalla haamuverkkojen naaraaminen vaikuttaa käytännössä leppoisalta puuhalta. Vene kaartelee siksakiin etsintäkuviota 2–2,5 solmun vauhtia. Aina uudestaan ja uudestaan veneen keulasta ilmestyy näkyviin sama tuttu niemenkärki. Viime kesänä Marttinen on viettänyt noin yhdeksän työpäivää näin. Tähän mennessä hän on löytänyt yhden haamuverkon ja 33 muuta pyydystä.
”Se oli täynnä mädäntyneitä kaloja ja rapuja, sekä uusia kaloja ja rapuja, jotka olivat tulleet paikalle osaksi haaskan houkuttelemina”, Marttinen sanoo.
Olemme nyt Suur-Saimaalla ja naaraamme haamuverkkoja alueilla, missä verkkokalastus on ollut vilkasta viime vuosikymmeninä. Jos haamuverkot ovat ongelma, tällaisilta alueilta niitä todennäköisimmin löytyy. WWF:n suojeluasiantuntija Teemu Niinimäen mukaan haamuverkkojen saimaannorpalle aiheuttamaa uhkaa ei ole aikaisemmin käytännössä tutkittu.
“Onneksemme WWF:n vapaaehtoisista löytyy osaamista myös tähän työhön. Toimivan kaluston lisäsi tarvitaan paljon harjoitusta ja kokemusta erityisesti vedenalaisetsinnöistä”, Niinimäki sanoo.
Tänä kesänä verkoista ei ole löytynyt norppia, onneksi. Marttisen mukaan verkkoihin hukkuneita norppia on ollut vuosi vuodelta vähemmän. Siitä on hänen mukaansa kiittäminen kalastusrajoituksia, joita myös noudatetaan entistä paremmin. Vaarallisimpia norpalle ovat verkot ja väärän malliset katiskat. Tehokkain tapa suojella norppaa on jättää Saimaalla kalaverkot kuivalle maalle.
Marttinen tuntee alueen norpat hyvin. Viime kevättalvella WWF:n vapaaehtoiset kolasivat hänen johdollaan apukinoksia vain 2,5 kilometrin päähän tästä paikasta ja loppukesästä varmistui, että kinoksiin oli syntynyt kuutti. Tyynellä säällä norppia näkyy täälläkin, mutta nyt ne ovat Marttisen mukaan kalastelemassa.
”Usein norppa ilmestyy veneen perään kuuntelemaan moottorin ääntä. Välillä kaikuluotaimessa näkyy sukeltava norppa.”
Haamuverkkojen naaraus on osa Yhteinen Saimaannorppamme LIFE-hanketta.
Auta Saimaannorppa-kummina
Jos norppa katoaa Saimaalta, se katoaa koko maailmasta. Saimaannorppa on yhä erittäin uhanalainen ja tarvitsee suojelua vielä pitkään. Sinun tukesi on tärkeää.