EU:n biodiversiteettistrategian ABC – tämä kannattaa tietää Euroopan unionin ennallistamisasetuksesta ja luonnonsuojelutavoitteista 

EU:n biodiversiteettistrategian tavoite on pysäyttää luontokato vuoteen 2030 mennessä. Tämän jälkeen luonnon monimuotoisuus on tarkoitus saada kasvu-uralle EU:n alueella. Kunnianhimoiset tavoitteet aiotaan saavuttaa lisäämällä sekä luonnon suojelua että sen ennallistamista.

Mikä on EU:n biodiversiteettistrategia? 

EU hyväksyi vuonna 2020 biodiversiteettistrategian, jonka tarkoitus on pysäyttää luontokato. Suomi, kuten kaikki muutkin EU-maat, ovat sitoutuneet strategiaan. Strategiaan sisältyy erityisiä sitoumuksia ja toimia, joista osa on määrä toteuttaa jo vuoteen 2030 mennessä. Strategian kaksi keskeisintä kokonaisuutta liittyvät luonnonsuojelun lisäämiseen ja luonnon ennallistamiseen.  

Miksi biodiversiteettistrategia on tärkeä? 

Luonto köyhtyy hälyttävää vauhtia lukuisista kansainvälisistä sopimuksista ja kauniista juhlapuheista huolimatta. Kyse ei ole ainoastaan globaalista trendistä, vaan suunta on sama myös Suomessa. Lukuisia luontokadon pysäyttämiseksi solmittuja sopimuksia yhdistää se, etteivät ne ole riittävän velvoittavia eivätkä siksi ole onnistuneet tavoitteessaan. EU:n biodiversiteettistrategian osalta tilanne on toinen. Strategia ja sen osana annettava jäsenmaita velvoittava sääntely, kuten esitys EU:n ennallistamisasetuksesta, ovat erittäin tarpeellisia työkaluja kamppailussa luontokadon pysäyttämiseksi. 

Miten luonnonsuojelua lisätään biodiversiteettistrategiassa? 

Biodiversiteettistrategian tavoite on kasvattaa EU:n suojeltujen maa- ja merialueiden pinta-alaa niin, että 30 prosenttia alueista on oikeudellisen suojelun piirissä. Tästä vähintään kolmasosan, eli 10 prosenttia EU:n maa- ja merialueista, tulee olla tiukan suojelun piirissä. Loput tavoitteesta täytettäisiin luultavasti suureksi osaksi muilla luonnon monimuotoisuutta turvaavilla alueilla eli niin sanotuilla OECM-alueilla (Other effective area-based conservation measures). OECM-alueiden määrittely on vielä kesken, mutta sellaisia voisivat olla Suomessa esimerkiksi metsät ja suot, jotka Metsähallitus rajaisi omalla päätöksellään suojeltaviksi muutoin talouskäytössä olevilta alueilta. Lisäksi EU:n biodiversiteettistrategian tavoite on tehostaa kaikkien suojelualueiden hoitoa. 

Mitä luonnonsuojelun lisääminen tarkoittaa Suomessa? 

Strategian suojelutavoite koskee koko EU:ta. Se tarkoittaa, että periaatteessa yhdessä jäsenmaassa voitaisiin suojella paljon alueita ja naapurimaassa vähemmän. Kunkin jäsenvaltion on kuitenkin tehtävä oma osuutensa, ja suojelu on toteutettava edustavasti kunkin luonnonmaantieteellisen vyöhykkeen osalta. EU-maista Suomi ja Ruotsi ovat vastuussa varsinkin boreaalisen havumetsävyöhykkeen luonnon suojelusta ja ennallistamisesta. Suomen tulee kantaa kortensa kekoon suojelemalla maa- ja merialueitaan vähintään strategian tavoitteen mukaisesti. Pinta-alavaatimukset koskevat kaikkia maa- ja merialueita, eivät maa-alueiden osalta esimerkiksi pelkästään metsiä. 

WWF:n mielestä suojelun tulee koskea kattavasti ja edustavasti kaikkia osia maasta ja kaikkia luontotyyppejä, jotta luontokato saadaan pysäytettyä.  Ei riitä, että Suomi on jo suojellut laajoja alueita pohjoisimmasta Lapista, vaan suojelua tarvitaan koko maahan, myös eteläiseen Suomeen. Etelä-Suomessa luonto on lajistoltaan monimuotoisinta, mutta vain muutama prosentti alueista on suojeltu. 

 Metsät peittävät noin kolme neljäsosaa Suomen maapinta-alasta, joten suojeltavasta alueesta suunnilleen vastaavan osuuden tulisi olla metsiä. Myös merialueilla suojelun on oltava maantieteellisesti kattavaa ja eri luontotyypit huomioivaa. Lisäksi merialueilla korostuu tarve kansainväliselle yhteistyölle, jotta Itämeren suojelun toimintaohjelman tavoite alueellisesti yhteneväisen, tehokkaasti ja oikeudenmukaisesti hallinnoidun, ekologisesti edustavan ja hyvin kytkeytyneen suojelualueverkoston saavuttamiseksi toteutuu. 

Biodiversiteettistrategian mukaan 10 prosenttia suojelualueista tulee olla tiukasti suojeltuja. Miten tähän tavoitteeseen päästään Suomessa? 

Tiukan suojelun piirissä tulisi olla vähintään kolmannes EU:n suojelualueista, mukaan lukien kaikki jäljellä olevat luonnontilaiset ja vanhat metsät. Suomen Luontopaneeli on tehnyt konkreettisen esityksen metsien suojelusta Suomessa. WWF tukee Luontopaneelin esitystä, jonka mukaan metsiä tulisi suojella 10 prosenttia kaikissa maakunnissa. Strategian mainitsemien luonnontilaisten ja vanhojen metsien määrittelystä käydään kuitenkin vielä keskustelua. WWF:n mielestä kaikki valtion omistamilla mailla sijaitsevat vanhat ja luonnontilaisen kaltaiset metsät eli luonnonmetsät tulisi asettaa hakkuukieltoon, kunnes määrittelystä vallitsee yhteinen ymmärrys. Muuten hakkuisiin voi päätyä juuri niitä metsiä, joiden suojeluun Suomi on jo sitoutunut. 

Miten biodiversiteettistrategian toteuttaminen etenee Suomessa ja EU:ssa? 

EU:n jäsenmaiden, myös Suomen, pitää suunnitella vuoden 2022 aikana, miten biodiversiteettistrategian suojelutavoitteet saavutetaan. Tämän jälkeen komissio arvioi jäsenmaiden suunnitelmia. Ainoastaan kolmasosa jäsenmaista on aikataulussa. Suomen kansallisten sitoumusten valmistelua varten on asetettu hanke, jonka työryhmä valmistelee ehdotukset sitoumuksiksi. Laajapohjainen ohjausryhmä puolestaan seuraa hankkeen etenemistä. WWF on mukana molemmissa ryhmissä. Työ ei tule valmistumaan suunnitellussa aikataulussa vaan venyy vuoden 2023 puolelle. Valmistuttuaan se viedään eduskunnan käsittelyyn. Suomessa pääperiaatteeksi tavoitteiden saavuttamisessa on otettu vapaaehtoisuus: Helmi- ja METSO-ohjelmat tukevat tavoitteiden saavuttamista. Vapaaehtoisuus onkin tärkeää, jotta suojelu olisi myös kansalaisten mielestä mahdollisimman hyväksyttävää. 

Jos tavoitteissa ei edetä EU:n tasolla riittävän nopeasti, voidaan strategian mukaan antaa jäsenmaita velvoittavaa lainsäädäntöä. Ensimmäinen askel velvoittavaan lainsäädäntöön liittyen on jo käsittelyssä oleva EU:n ennallistamisasetus. EU:n jäsenvaltioiden on vuoden 2023 loppuun mennessä osoitettava edistyneensä ennallistamisen lisäksi myös suojelualuetavoitteissa. Tämän perusteella komissio arvioi vuoteen 2024 mennessä, onko EU saavuttamassa tavoitteensa suojelun suhteen vai tarvitaanko myös suojelutavoitteisiin liittyvää velvoittavaa EU:n lainsäädäntöä.  

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)

WWF:n rakennuttama kosteikko Itä-Uudellamaalla. Kosteikkorakentaminen on luonnon ennallistamista.

Mikä on EU:n ennallistamisasetus ja miten se liittyy biodiversiteettistrategiaan? 

Osana biodiversiteettistrategiaa EU:ssa ollaan päättämässä siihen sisältyvästä  ennallistamisasetuksesta. Ennallistamisella tarkoitetaan luontoon kohdistuneiden vahinkojen ja heikennysten korjaamista. EU:n asetuksella pyritään siis palauttamaan luontoa ja vahingoittuneita ekosysteemejä lähemmäs alkuperäistä tilaansa. Komission ehdotus koskee niin metsiä, soita, tuntureita, meriä kuin sisävesiäkin. Ennallistamisasetus olisi voimaan tulleessaan biodiversiteettistrategian toistaiseksi ainoa jäsenmaita juridisesti sitova osa, minkä takia se on tärkeä luonnon näkökulmasta. Asetus asettaa ennallistamiselle tavoitteet, mutta ennallistamisen keinot päätetään kussakin jäsenmaassa. 

Mikä EU:n ennallistamisasetuksen tavoite on? 

Asetuksen tavoite on kattaa vähintään 20 prosenttia EU:n maa- ja merialueista vuoteen 2030 mennessä luonnon ennallistamistoimenpiteillä, ja ulottaa toimet lopulta koskemaan kaikkia ennallistamisen tarpeessa olevia ekosysteemejä vuoteen 2050 mennessä.  

Mitä ennallistaminen käytännössä tarkoittaa Suomessa? 

EU:n asetus vaatisi Suomea ennallistamaan niitä alueita, joiden luontoa ihmisen toiminta on heikentänyt. Esimerkiksi Etelä-Suomen soista on ojitettu lähes 80 prosenttia. Lisäksi avohakkuisiin perustuva metsätalous on muuttanut metsiämme yksipuolisemmiksi, ja Suomessa on enää hyvin vähän jäljellä luonnontilaisia virtavesiä. Sisävesien ja Itämeren ennallistamiseksi vesiensuojelutoimenpiteiden lisääminen ja tehostaminen on avainasemassa. Vesistöjen ennallistaminen edellyttää valuma-alueilta tulevan ravinne- ja kiintoainekuormituksen vähentämistä. Ennallistamalla soita ja kosteikoita ja luonnonmukaistamalla uomia voidaan vähentää ravinnekuormitusta ja parantaa vedenalaisen luonnon tilaa. 

Päättääkö ennallistettavat kohteet EU vai Suomi? 

Asetus asettaa yleiset tavoitteet, mutta ennallistamisen toteutuskeinot ratkaistaan kansallisesti jäsenmaissa. Jokaisen jäsenmaan tulisi siis laatia oma toteutussuunnitelmansa.  

Mitä EU:n ennallistamisasetuksessa seuraavaksi tapahtuu? 

Asetuksen voimaantulo edellyttää vielä kaikkien EU-jäsenmaiden sekä EU-parlamentin hyväksyntää.  

Miksi ennallistamisasetusta vastustetaan? 

Osa puolueista on ollut huolissaan ennallistamisesta aiheutuvista kustannuksista sekä Suomen itsemääräämisoikeudesta. Komission ehdottama ennallistamisasetus pohjautuu kuitenkin jo olemassa olevaan EU:n biodiversiteettistrategiaan eli asetus ei loisi merkittävästi lisävelvoitteita, joita Suomi ei olisi jo aiemmin hyväksynyt. Suuri osa asetuksen edellyttämistä ennallistamistoimista on sellaisia, joita Suomi tekee jo nyt tai jotka Suomen olisi pakko tehdä joka tapauksessa. 

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)

Kuvassa näkyy Kangaskosken virtaava joki ja auki oleva pato, jonka takaa kurkottaa kaivurin kauha valmiina purkamaan padon.

Hiitolanjoen Kangaskosken pato purettiin vuonna 2021. Patojen purkamisen kaltaiset ennallistamistoimet tarkoittavat myös työtä eennallistamiseen osallistuville.

Miksi ennallistaminen maksaa niin paljon ja mihin raha menee? 

Komission vaikutusarvion mukaan ennallistamisen kustannukset Suomessa ovat noin 900 miljoonaa euroa vuodessa, mikä vastaa noin 0,39 prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta. Suomessa on puolestaan arvioitu kustannusten olevan noin 500–1000 miljoonaa euroa vuodessa (Ympäristöministeriön ELITE-työryhmän arvio 2015). On kuitenkin hyvä muistaa, että Suomessa on jo nyt rahoitettu ennallistamistoimenpiteitä useiden satojen miljoonien eurojen edestä HELMI-, SOTKA-, NOUSU- ja Veden vuoro -ohjelmissa sekä maa- ja metsätalouden ympäristötuissa. Merkittävä osa komission arvioimista ennallistamisen kustannuksista onkin jo valtion budjetissa.  

Ennallistamistoimien kustannusten kattamiseksi on tärkeää varata kansallista rahoitusta Suomen valtion budjettiin. Valtion tulee tukea myös keinoja yksityisen rahoituksen löytämiseksi. Lisäksi Suomen kannattaa esittää EU:n uuden suuren rahoitusinstrumentin perustamista ennallistamisasetuksen toimeenpanoon kustannusten tasaamiseksi EU:n jäsenmaiden kesken. Kaikista tärkeintä kuitenkin olisi, että päättäjät kääntäisivät katseen perinteistä politiikan sykliä pidemmälle ja ottaisivat huomioon myös ennallistamisesta syntyvät hyödyt. 

On tärkeää huomioida, että ennallistamiseen käytettävä raha käytetään esimerkiksi palkkoihin ihmisille, jotka suunnittelevat ja toteuttavat toimenpiteitä ja seuraavat ennallistamisen onnistumista. Esimerkiksi kosteikkorakentamiseen tarvitaan kaivinkoneyrittäjiä, joille ennallistaminen tuo työtä. 

Mitä hyötyjä luonnon ennallistamisesta olisi Suomelle? 

Suomi hyötyisi muun muassa metsien ennallistamisesta: ennallistaminen kasvattaisi metsien vastustuskykyä tuholaisia ja sään ääri-ilmiöitä vastaan, jotka tulevat lisääntymään ilmastonmuutoksen takia. Valuma-alueiden vedenpidätyskykyä parantamalla, kuten kosteikkorakentamisella ja soiden ennallistamisella, voidaan myös varautua ilmastonmuutoksesta aiheutuviin haittoihin kuten tulviin ja kuivuuteen. Vaellusesteiden, kuten energiantuotannon kannalta merkityksettömien patojen, purkaminen on merkittävä toimenpide uhanalaisten vaelluskalakantojen tilan parantamiseksi, ja purkamisen hyödyt voivat näkyä nopeasti. 

Ennallistamisella parannetaan paitsi luontoarvoja ja vesien laatua myös lisätään hiilivarastoja. Suomen hiilineutraaliustavoitteiden saavuttamisessa ennallistamisella on valtava potentiaali: hiilirikkaiden metsien maaperän sekä elävän ja kuolleen puuston rooli hiilivarastojen ja -nielujen lisäämisessä on tärkeä. Hallituksen tulisikin huomioida tämä maankäyttösektorin ilmastosuunnitelmassa ja päivittää suunnitelma vastaamaan tavoitteita. Ennallistamistoimenpiteiden suunnittelu ja toteuttaminen luo myös työpaikkoja.  

Luonnon ennallistaminen maksaa siis itsensä moninkertaisesti takaisin pitkällä aikavälillä ja turvaa Suomelle tärkeitä elinkeinoja, minkä Suomi on jättänyt tähän mennessä omassa näkökulmassaan täysin huomiotta. Ennallistaminen ei myöskään tarkoita kaiken taloudellisen toiminnan lopettamista, vaan luonnon ottamista huomioon aiempaa paremmin.  

Mitä vaikutuksia ennallistamisella on suomalaiselle metsätaloudelle? 

Metsissä ennallistaminen tarkoittaa, että kasvavasta puustosta tehdään monipuolisempaa. Suurin osa Suomen metsistä on käsitelty siten, että niissä kasvaa yhtä tai kahta puulajia ja puut ovat keskenään samankokoisia. Metsien ennallistaminen ja metsäluonnon monimuotoisuus takaa metsäteollisuuden ja puuntuotannon toimintaedellytykset tulevaisuudessa. Monimuotoinen metsä selviää esimerkiksi ilmastonmuutoksen mukanaan tuomista rajuilmoista paremmin. Sekä suojellut että suojelemattomat monimuotoiset metsät tarjoavat mahdollisuuksia virkistymiseen ja luontomatkailuun. Valtion mailla ennallistamistoimet voivat etenkin pohjoisen laajoilla alueilla luoda merkittäviä työllisyysmahdollisuuksia.

Pysy kartalla luonnonsuojelun kuulumisista - tilaa WWF Suomen uutiskirje

WWF:n uutiskirjeen avulla pysyt kartalla luonnonsuojelun tuoreimmista kuulumisista. Uutiskirje kolahtaa sähköpostiluukkuusi kerran kuukaudessa.

Tilaa uutiskirje

Pysy kartalla luonnonsuojelun kuulumisista - tilaa WWF Suomen uutiskirje

WWF:n uutiskirjeen avulla pysyt kartalla luonnonsuojelun tuoreimmista kuulumisista. Uutiskirje kolahtaa sähköpostiluukkuusi kerran kuukaudessa.