Historiallinen valtamerisopimus toi kaksi kolmasosaa maailman valtameristä kansainvälisten sääntöjen piiriin

Maailman valtiot saattoivat viikonloppuna New Yorkissa päätökseen yli viisitoista vuotta kestäneet neuvottelut maailman valtamerten tulevaisuudesta.

”Nyt solmittu valtamerisopimus luo kauan kaivatut säännöt maailman valtamerten kestävämmälle käytölle”, summaa sopimuksen merkitystä Iiris Kokkonen, WWF:n meriasiantuntija.

”Sopimus on erityisen merkittävä etenkin valtamerten kaukaisille aavan meren alueille. Ne käsittävät lähes kaksi kolmasosaa valtamerten pinta-alasta, mutta eivät kuulu minkään valtion lainsäädäntövallan alaisuuteen. Vain noin yksi prosentti näistä alueista on tähän menneessä ollut suojeltu, ja suojelualueiden valvonta on ollut heikkoa”, Kokkonen sanoo.

Suojelualueiden perustaminen vähentää ihmistoiminnan haitallisia vaikutuksia valtamerissä

WWF:n mukaan erityisen hyvää sopimuksessa onkin se, että se sitouttaa valtiot uusien aavan meren suojelualueiden perustamiseen ja paikkaa aukkoja hallintoelinten tilkkutäkissä, joka nyt sääntelee valtamerien käyttöä.

”Parempi viranomaisyhteistyö ja suojelualueet hillitsevät esimerkiksi laivaliikenteen, teollisen kalastuksen ja muun luonnonvarojen hyödyntämisen aiheuttamia haittoja meriluonnolle”, Kokkonen sanoo.

Sopimusta pidetään ratkaisevana jatkona joulukuussa 2022 Montrealissa pidetyn YK:n luontokokouksen tavoitteiden saavuttamiselle. Kokouksessa sovittiin, että vähintään 30 prosenttia maailman meristä sekä rannikko- ja sisävesistä suojellaan vuoteen 2030 mennessä.

Aava meri on tärkeä elinympäristö useille maailman valtamerten uhanalaisista asukkaista, kuten esimerkiksi sinivalaille, merinahkakilpikonnille ja valkopilkkahaille. Valtameret myös sitovat merkittävän osan ihmiskunnan hiilidioksidipäästöistä.

Kaikki merillä tehtävä toiminta ympäristövaikutusten arvioinnin piiriin

WWF kiittää myös sitä, että sopimuksen myötä kaiken aavalla merellä tapahtuvan toiminnan ympäristövaikutuksia aletaan nyt arvioida. Aiemmin valtamerten lainvalvonnan ja toimialojen ympäristövaikutusten arvioinnin puute on mahdollistanut monenlaisen aavan meren alueiden hyväksikäytön, kuten liikakalastuksen ja luvattoman kalastuksen.

”Ympäristövaikutusten arviointi on erityisen tärkeää esimerkiksi syvänmeren kaivostoiminnassa sekä syvänmeren hiilidioksidin talteenotossa ja varastoinnissa. Näiden toimien ympäristövaikutuksista on tällä hetkellä vain hyvin vähän tietoa. Sopimus tarjoaa mahdollisuuden pysäyttää haitallinen toiminta ja vähentää sen vaikutuksia”, Kokkonen sanoo.

Sitoumuksia sopimuksen tehokkaaseen toteuttamiseen ja valvontaan

Sopimuksen tuloksena perustetaan tieteellinen ja tekninen elin varmistamaan, että suojeltuja merialueita koskevat ehdotukset ja suunnitelmat arvioidaan perusteellisesti ja että ympäristövaikutusten arviointiraportit asetetaan julkisesti saataville.

Lisäksi sopimuksessa sitouduttiin perustamaan toimeenpano- ja säännöstötoimikunta, joka vastaa yhteistyön tehostamisesta sekä riitojenratkaisumekanismi, joka antaa valtioille mahdollisuuden toimia rikkomuksia vastaan.

Kehittyneet maat sitoutuivat neuvotteluissa jakamaan tietoa ja teknologiaa sekä rakentaa valmiuksia eri maiden välillä. Tämä helpottaa erityisesti kehittyvien maiden tasapuolista osallistumista aavan meren suojeluun.

Neuvotteluprosessin aikana Suomi on ollut mukana vaatimassa sopimukselle korkeaa tavoitetasoa.

”On ollut ilo nähdä, miten Suomi on ollut koko neuvotteluprosessin ajan edelläkävijöiden joukossa muiden EU-maiden kanssa. Näiden maiden panos on ollut tärkeä, jotta myös vastaan hangoitelleet maat kuten Kiina saatiin hyväksymään sopimuksen yksityiskohdat”, sanoo Iiris Kokkonen.

”Maiden on ratifioitava sopimus nopeasti. Valtameremme tarvitsevat tekoja, eivät puheita”, muistuttaa Jessica Battle, WWF:n kansainvälistä delegaatiota neuvotteluissa johtanut asiantuntija.